Uudistuksia

Tällä viikolla on jo ehtinyt sattua ja tapahtua monenmoisia asioita. Lassella on edelleen ollut masu vähän ''siinä ja tässä''-kunnossa, joten lääkäri hankki meille jotain erittäin kummaa allergic-ruokaa. No Lasselle se maistuu, mutta tuloksia ei ainakaan vielä ole näkyvissä. Eilen pistin koneet hyrräämään ja sakset heilumaan, Lasse sai vielä viimeisen kesäluukin tälle vuodelle. Sen turkki kasvaa nykyään niin hitaasti, että kylmiikeleihin mennessä toivottavasti on karvaa edes vähäsen. 

Agilityn saralla ollaan otettu askelia, treenattu kotonakin noita kontakteja ahkerasti ja voin jo aika reippaasti mennä siitä ohitse, ilman että Ruffe sinkoaa perään kuin jänis pusikkoon. Vakiovuoroja ei talveksi siis hallille oteta, kun on sen verran tyyriitä. Sen sijaan napataan (jos on vielä jäljellä) vapaavuoro-kortti ja käydään tämän tästä treenailemassa. Tätä varten piti olla agilitylisenssi, joten vihdoin sellainen hommailtiin. Ihan kiva, että niitäkin saa junnu hinnoilla, no vielä tämän vuoden.

Ruffella oli muutama viikko sitten ensimmäinen hierontakerta. Kauheeta venpulointia aluksi, mutta hetkenpäästä sai jo taistella unta vastaa, kun alkoi liiaksikin rentoutumaan. Hieronnan jälkeen huomasi kyllä niiiiiin selkeä eron liikehdinnässä, ja lihasten pehmeydessä, että varmasti mennään uudestaan. Suosittelen muillekin Heiluvan Hännän koirahierojaa (ja rally-toko mestaria) Milla Lindiä. Aivan ihanaa, kun tuttu ihminen on hierojana, niin Ruffellakin oli kivempi olla. Seuraava kerta onkin varmaan kahden kuun sisällä.

Rally-tokoon ei kuulu paljon muutoksia. Etsitään edelleen treenipaikkaa, kaikkialla tuntuu olevan vain alkeiskursseja, jatkokursseista ei siis ole tietoakaan. Ja jos on, niin sattuvat olemaan samoina päivinä kuin agilityt, huoh. Ainoa muutos rally-tokon parissa, on pian tulevat kisat ja ihan viralliset. Kyllä, vihdoin uskaltauduin Alokas luokkaan, saas nähdä oliko kannattava siirtyminen. Edellisistä möllikisoista saatiin se 98p ja ensimmäinen sija, tuolloin palkkasin radalla kahdesti. Toivottavasti jaksaa tehdä töitä koko radan ajan palkkaamattakin, maltan tuskin odottaa!

Talvikauden ajaksi (ainakin) meidän ihana treeniryhmä hajoaa. Vain kolmella oli samanlaiset treenaamis toiveet, joten siitä ei halliryhmää syntynyt. Perjantaina pitäisi jakaa ryhmät, ja sen jälkeen saataisiin tietää, että ollaanko me päästy johonkin ryhmään talvikauden ajaksi. Toivon kovasti, että päästäisiin edes johonkin, superia olisi jos päästäisiin samoihin ryhmiin omien ryhmisten kanssa. Vaikkei päästäisi mihinkään, alkaa meillä kuitenkin lokakuun alkupuolella agitreenit Kouvuhaassa. Samaisessa paikassa käytyyn rally-tokoilemassa, ja nyt suunnataan sinne kokeilemaan agia. Agility Akatemiaankin haluisin mennä kokeilemaan, mutta sitä saan kyllä odotella vielä pitkään.

Itse olen edelleen vielä aika flunssainen, joten Ruffe saa tyytyä kontaktin harjoitteluun tyynyillä. Toivottavasti tästä paranen viimeistään maanantaihin mennessä, että pääsisi treenailemaan.

Ciao!

Treenit + kontaktit

Taaskaan ei ole aikaa kirjoittelulle ollut, joten nyt tulee agility painotteinen pläjäys. Maanantaina meillä olikin siis ohjatut treenit, joihin menin puolituntia aikaisemmin, että saisin 30 minuuttia kontakti ja keppi harjoittelua. Noh, valmentajalle tuli kuitenkin äkillistä menoa, joten odoteltiin muita kaatosateessa (onneksi oli hallin avaimet mukana). Muiden saavuttua oli kenttä aikamoinen uima-allas, mutta siirreltiin esteitä kuivaan laitaan ja alettiin hommiin.

Ensimmäisenä oli luvassa 'puuttuvien' esteiden katsastus. Valkku halusi nähdä, että missä kunnossa kaikkien kepit ovat. Me otettiin kuudella kepillä loistavia suorituksia, no jokunen yritys jäi kesken. Silti olin kovin tyytyväinen siihen, miten toi suoritti kepit, alkoi katsoa nätisti eteenpäin, eikä vaan mun kättä. Näitä otettiin molemmilta puolilta, ja valkku kehuikin, että kohta on itsenäiset kepit tiedossa.

Tämän jälkeen oli luvassa radanrakentamista. Harjoiteltiin välistä vetoja. Ruffehan osaisi tämän silmät kiinni ja jalat sidottuina, mutta mitähän mä siellä kentällä teen. Sössin hommat moneen kertaan, enkä ehtinyt mihinkään. Alkoi vähän naurattaa jo, kun mentiin ties monettako kertaa ja edelleen möhlin. Vihdoin saatiin onnistunut kerta ja superpalkkaus. 

Koska aikaa oli vielä runsaasti rakenneltiin toinenkin radan pätkä. Tässä ideana oli nuo takana leikkaukset. Noh, Ruffehan ei niistä pidä yhtään. Pitäisi treenata enemmän, ei yhtään haluu irrota jos jään taakse kummallisesti. Joten päästiin nelos esteelle asti, suorittaen yksi takaaleikkaus, ja siihen sai tämä homma jäädä. Treenaistä jäi vähän toope fiilis ja sade tietenkin vähän madalsi fiiliksiä. Mutta kaiken kaikkiaan oi hauskaa, ensi treenaissa petrataan vähän enemmän! Ja luotan siihen koiraan.

Oman kipeyden vuoksi, sain vihdoin treenattua kontakteja rauhassa hallilla. Kun ei oikeasti pysty juoksemaan, niin jää yllättävästi aikaa kontakteille. Noh, hetikun tänne tulin uhomaan siitä, että vaihdan juoksukontakteiksi, niin alkaa homma sujua. Puomin kontaktit oli ihan supereita. Aluksi palkkasin kontaktille, sitten hölkkäsin ja palkkasin vielä kontaktille. Loppu treenistä sain hölkkäillä ohitse ja palkasta vasta vapautus sanasta. Ihan mahtavat oli. A-esteellä sen sijaan ei. Siinähän sillä on luontaisen juoksu kontaktit. Johtuen varmaan siitä, että junnunpana hyppäsi ennen kontaktia ja muksahti naamalleen. Noh, oppipa vaikeamman kautta, nykyään tulee kontaktille asti, välillä jää 2on2off asentoon, välillä ei. Aalle voisin ottaa kyllä juoksut käyttöön, samalla tavalla kuin keinulle.

Keppejäkin tuli otettua, vähän huonommalla menestyksellä kuin maanantaina. Keksi ihmeellisiä syitä tulla keppi väleistä pois. Ja viereisellä kentällä treenaava kettuterrieri oli vaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon kivempi kuin ikävystyttävät kepit. Tämä inspiksen puute saattaa myös johtua siitä, että joku söi treeni kassista yön aikana 500 grammaa koiran nameja. Yllättävää kyllä, ei puklaillut ollenkaan, eikä näyttänyt pahoinvoivalta. Paino nousi melkein kymmeneen ja masu vähän sekaisin. Hyvä ettei tämän pahemmin. Pitää siis laittaa treenikassi vielä korkeammalle, rontti.

Buonanotte!

Viimeistä viedään

Tiistaina oltiin hallilla taas vaparin merkeissä. Talvellahan meillä ei näitä tule olemaan, kun sen verran kalliimpia on. Kesäisin on jäsenille vain jokusen kympin per vuoro. Talvella jo muutaman kympin lisää, joten vaparit jää talvella pois.

Vielä kuitenkin nautitaan näistä viimeisistä mitä on jäljellä. Viisikö näitä enää on? Nopeasti tämä aika rientää. Jokatapauksessa treenailtiin aika laajasti kaikkea. Tehtiin rataa, johon sisällytettiin vähän kontakteja, että näkis miten ne sujuu. No, aika vaihtelevalla menestyksellä. Vasta nimittäin oivalsin, että Ruffe osaa koskea objektiin etutassuilla sanasta ''koske'', osaa koskea objektiin takatassuilla sanalla ''touch''. Päätin sitä sitten kokeilla, ja koirahan jämähti paikoilleen kuin mikä. Ehkä pitää oikeasti vaihtaa kontakti sanaksi, tuo ''touch''. Ollaan nyt treenailtu ilman alustaa, kun koittaa aina alustaan koskea takatassuilla. Juoksu kontaktit on nyt kovin suuressa suosiossa, eikä Ruffe ponnahtele kontakteilta, varsinkaan kun osaa ''shhh'' käskyllä hidastaa vauhtia. Mietin jo juoksu-kontakteihin vaihtoa, saattaa olla laiskasta ohjaajasta myös kyse tässä ilmiössä. Ymmärrän kyllä, miksi suurinosa haluaa opettaa 2on2off-kontaktit, varmemmathan ne on. Mutta toi on sellanen vellihousu, ettei kyllä puomilta lähde pomppimaan, ainakaan vapaaehtoisesti.

Keinulla sen sijaan pompattiin tällä kertaa. Tehtiin nimittäin meidän uran ensimmäinen lentokeinu. Ruffe kaarsi keinulle vaihdilla, ja juoksi sen läpi/yli ja tupsahti maahan hämmentyneenä. Tämän jälkeen lähti juoksemaan puomille ja nuuski rampin jälkeen huolella, että eihän tämä heilu. Naureskelun säestyksellä se sieltä tuli nätistä ja jäi kontaktillekin. Otettiin keinu uudestaan ilman ongelmaa. Vähän arempi se on ollut viime kertoina ton keinun kanssa, ei mene ihan niin vauhdilla sinne päähän asti (saattaa johtua hallista ja sen kaikumisesta). Muutoin kyllä paremmin kuin ennen, voin olla kauempana kuin aikaisemmin. Varmuutta tulisi jos vauhdilla saisi sen sinne, nyt tulee hipsutellen, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei keinu notkahda alas niin pienellä voimalla. Tähän siis treeniä.

Treeniä kaivataan myös keppeihin, aluksi sujui niin hyvin! Muutaman toiston jälkeen oli Ruffe ihan ulapalla. Menee aina oikeasta välistä sisään, mutta. Kovassa vauhdissa menee vain joka toisesta välistä, mistähän tämäkin ongelma nyt sitten tuli. Nauratti aluksi, mutta kun alkoi toistumaan, niin hymy hyytyi. Saatiin yhdet onnistuneet kepit loppuun, joten jäi ihan hyvä fiilis. Itsenäisyyttä kaivataan todellakin lisää, on ihan kiinni kädessä, huhhu.

 

Hulluteltiin vielä ralliradalla, helppo ympyrä rata, jossa kuitenkin tuo keinu. 6putki oli tehtiin kerran kahdesta putkesta, viimeisin niistä oli musta. Vahvisteltiin siis putkessa kulkemista. Ihan vinhalla vauhdilla se sieltä tuli. Joten päästin helpommalla suurimmanosan ajasta. Tähän oli hyvä lopettaa.

Ciao!

Liidellen kentällä

 Eilen olikin taas treenit tiedossa, ja sainkin juosta sinne suoraan koulusta. Omat kontakti- ja keppitreenit kuitenkin missasin, mutta muutoin ehdin mainiosti. Ruffe käyttäytyi niin unelmasti, kuin vain osaa. Koko treenien aikana ei tullut karkailua tai muuta sikailua. Merkkailukin on jäänyt historiaan, kiitos kuuluu sille ihmiselle, joka kastroinnin on kehitellyt, kiitos!

Aloiteltiin siis välistävedoilla. Tätä ei ollakaan ennen treenissa otettu, mutta muutoin ollaan näitä kyllä treenattu. Noh, Ruffe osasi, minä en. Ensimmäiset kaksi kertaa sössin, ja sen jälkeen homma luisti kuin itsestään. Otettiin treeniin mukaan putki, kaikenlisäksi musta sellainen. Ei tässäkään ollut mitään ongelmaa, joten otettiin vielä toiseen suuntaan ja palattiin tyytyväisinä kuvaamaan muiden menoa.

Pitkän kuvailun jälkeen rakenneltiin hiukan pidempää rataa. Paikalla meitä oli vain 4, joten aikaa oli riittämiin. Tällä kertaa valkku ei kertonutkaan mitä tehdä, vaan pisti meidät tutustumaan rataan. Tämähän nyt ei vaikeaa ollut, ottaen huomioon, että koko radalla oli vain yksi puolenvaihto. Tähänkin oli kuitenkin monen monta suoritustapaa. Me päätettiin kokeilla ensiksi 5hypyn ja 6putken väliin valssia, joka sujuikin ongelmitta. Vähän kiirehän siinä tuli, kun jäin varmistelemaan koiran tulemista (niinkun se ei sieltä tulisi). Meidät pistettiin vielä kokeilemaan takaaleikkausta samaan kohtaa, Ruffehan ei tästä pidä alkuunkaan. Ei irtoa eteen kovin hyvin, ellei linja ole suora. Saatiin se kuitenkin onnistumaan, vaikka meinasinkin törmätä koiraan, oma moka, lähdin menemään ennenkuin koira oli putken pimennossa. Todella mukava radanpätkä kyllä oli, näyttivät muutkin nauttivan.

Vielä treenien lopussa tehtiin pakkovalssia. Tämä sujui ongelmitta, kun Ruffe on niin kädessä kiinni, että tulee suoraan merkattuun kohtaan. Suorastaan tykkään tehdä pakkovalsseja, kun ne on Ruffelle niin helpon tuntuisia. Mitä nyt vähän tulee itselle välillä kiire, kun pitää asettua oikein. Mutta, koira menee sinne minne pitää ja se on pääasia. Tämän päiväisestä hallivuorosta lisää myöhemmin, täytyy nimittäin palata opintojen pariin.

Buonanotte!

Paljon on tapahtunut

Postaaminen on jäänyt vähemmälle, kun opinnot alkoivat maanantaina. Paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtua! Aloittakaamme sunnuntaista, jolloin napattiin punainen nauha ja sijoituttiin toisiksi, Sipoon joka vuotisissa mätsäreissä. Systeri oli mukana kuvailemassa, ja ihailemassa vieressä menevää hevosmätsäriä. Kiitos vaan taas ihanasta päivästä!

Palkinnoksi saatiinkin ruokaa, joka ei sisällä kyllä sitten yhtään mitään. Ei nautaa, possua, vehnää, maitoa, kananmunaa...Eli te allergisen koiran omistajat, tulkaa hakemaan, tätä on ja paljon! Saatiin tietenkin pieni ruusukekin ja hyvä mieli. Ruffelle suurin palkka oli tietenkin kehien jälkeinen koirien tervehtimis kierros, ai että se oli muikeena, kun pääsi vähän touhuamaan.

Alkuviikko onkin ollut hulinaa täynnä, opiskelu alkoi ja heti maanantaina olikin treenit. Ensimmäiset leikkauksen jälkeen. Ero on todellakin huomattavissa jo nyt, Ruffe ei nimittäin karannut kertaakaan. Ei jäänyt haistelemaan tai lähtenyt livohkaan, tuli aina luokse ja suoritte esteet nätisti. Ainoa ongelma treeneissä oli tuo pieni pelko, joka sillä on siis porukkamme borderia kohtaan. Kurkki aina putkesta tullessaan, että missä se on, ja jatkoi matkaa. Toivottavasti se nyt pääsee yli tuosta pälyilystään. 

Maanantain vaikein rata oli seuraava, aivan tajuttoman yksin kertainen, MUTTA. Ohjaaja ei saanut käydä viemässä koiraa nelosputkelle (mustalle tai punaiselle). Vaan piti seisoa käyttämättömän siivekkeen toisella puolen. Noh, eihän siitä kukaan selvinnyt. Jokainen ryhmästä töpeksi sen vuorollaan ja helpotetusti vihdoin sai sen suoritettua, meilläkin lelun ja välipalkkauksen voimin. Huhhu, ehkä sitä irtoamista pitäisi treenata.

Tiistain hallivuoro sujui tavalliseen malliin ja kiidettiin ympäri hallia vajaat 40 minuuttia, kun oltiin vähän myöhässä. Harjoiteltiin vähän kontakteja ja keppejä. Keinua treenailtiin hetki (ei jaksa kauaa keskittyä, taitaa tärähdys tuntua jaloissa). Otettiin se mukaan rataan ja hienostihan se meni, pysähdyin toki palkkaamaan kontaktille. Pitäisi enemmän treenata kontakteja, apuna mulla oli jälleen Jenni, jonka kanssa videoinnin ulkopuolella treenattiin kontakteja niin, että mun sijainnilla ei ollut väliä, kun Jenni vahti namikippoa. Hallissakin huomasi Ruffen käytöksen muuttuneen, paikalla olevan rakennusmiehet olivatkin ihan ok, eikä niille haukuttu kertaakaan.

Viikonlopuksi suunnattiin festariruuhkassa mökille. Tehtiinkin matkaa reilut 3 tuntia, yleensä mökille kestää noin 1,5 tuntia, jos sitäkään. Paloautot ja ambulanssit huusivat koko matkan kilpaa ja koirilla oli siinä kestettämistä. Napattiin tosiaan Aino ja Reetu mukaan mökkeilemään. Viikonloppu sisälsi paljon agilityä, keppien treenaamista ja hauskan pitoa. Grillaaminen jäi vähemmälle, kun oli niin järkyttävän kuuma. Ihanat kelit osui meille. Pojat pääsivätkin useampaan kertaan uimaan, Ainonkin kanssa uskaltauduttiin (yllättävän lämpöiseen) veteen. 

Tässä vielä viikonlopun ratoja, näitä sahattiin aika moneen kertaan. Parasta viikonlopussa oli kuitekin tuo uinti, molemmat vesikammoiset koiruudet polskivat tyytyväisinä ja hyppivät uimaan, jo on aikoihin eletty. Seuraavaa postausta koitan kasata alkuviikosta, maanantaina treenit ja tiistaina se hallivuoro. Koitan kiireiltä saada niistä tehtyä jonkinmoisen yhteenvedon. Tässä kaikki tältä erää.

Ciao!

Kuvapläjäys

Tänään käytiin vielä hiukan normaalia pidemmällä lenkillä, ja harhailtiin koirapuiston laidalle. Siellä olikin ihania löytökoiria, kaksin kappalein. 8-vuotias Mäyräkoirasekoitus Terri ja 6-vuotias Jackrusselsekoitus Pepi. Ruffe pääsi siis ensimmäistä kertaa kastroinnin jälkeen leikkimään kunnolla, ja voi. Kyllähän ne leikki!

Vauhtia löytyy, joten päästään palaamaan agikentille jo ensi maanantaina! Kauluri on nyt päivisin pois, ja maanantaina sitten kokonaan poijes. Odotellaan jo innolla ensi treenejä.

Buonanotte!

Loma lopuillaan

Tämä taitaakin olla meidän vika lomaviikko. Viimeviikon puolella käytiin viettämässä iltaa tuttavien luona, Ruffe sai vähän treeniä pienten lasten kanssa oleiluun. Ei enää paimentanut lapsia ollenkaan, mutta leikki silti vähän rajusti (haukahteli, ja koitti viedä lelun kädestä). Muuten reissu meni mukavasti ja kauluri päässä matkaaminen ei ollutkaan niin kamalaa.

Leikkaushaava on parantunut todella hyvin. Niinkin hyvin, että Ruffe treffasi Elvistä yhtenä aurinkoisena päivänä. Testailtiin uutta uimaallasta, jonka systeri osti meille Viron matkaltaan. Kiitos siitä! Vesi oli kyllä todella kylmää, muttei poikia tuntunut haittaavan. Vettä laitetiin vain sen verran että sai tassut märiksi, ja ettei Ruffen tikkeihin tulisi vettä. No Ruffelle kahluu allas tarkoitti elvikselle rankkaa työtä. Hyvin se silti polskutteli menemään, Elvis onkin ehkä ainoa tuntemani Kiinanpalatsikoira, jolla on minkäänlaista kiinnostusta omistajaansa, ja vielä lihaskuntoakin. Jennille siis suuri ylistys kovasta työstä koiransa kanssa ja stereotypioiden rikkomisesta.

 Eilen tultiin tänne Saulille (ihan koiran kanssa, oho). Ja kahviteltiin Lauran ja tämän bostoninterrierin Pomon kanssa. Tietenkään en tajunnut kuvia ottaa, mutta ensi kerralla sitten. Pomolla on todella raju tyyli leikkiä ja energiaa ihan mielettömästi! Vaikka muutamallekin agilitykoiralle. Joten meidän ujo Ruffe tietenkin arasteli sitten vähän ja piileskeli ainakun mahdollista. Kiinnostusta kuitenkin oli, onhan Pomo sentään nätti tyttö. Ruffe on ollut tosi nätisti täällä (ellei postimiehelle haukkumista lasketa). Lenkillä ollaan taas tapailtu chihuja ja järjetön määrä terriereitä. Pelkkiä positiivisia kokemuksia ollaan täältä kalasteltu.

Ciao!

Pesupäivä

Rapsuttelin poikia sohvalla, ja tajusin etten ole niitä pessyt aikoihin. Tulee aina mätsäreihin pestyä, muttei nyt olla käyty niin vähän jäi. Joten tuumasta toimeen ja pojat suihkuun. Oon todella tykästynyt meidän uusiin shamppoihin, puhdistaa ihan sairaan hyvin ja kaikki on onnekseni halpoja ja kaikenlisäksi laimennettavia.

Lasse oli vuorossa ensimmäisenä, kun se on niin huono odottamaan vuoroaan. Kumpikaan ei kovin pidä suihkusta, saati sitten kunnollisesta kuurauksesta. Vaikka Lassella on huomattavasti lyhyempi turkki ja kaikenlisäksi karkeampi, on se silti vaikeampi pestä. Shamppoo ei pure mitenkään, ja pitää hangata sormenpäillä niin että tuntuu. Karvaahan siitä lähtee aika reilusti aina pesun yhteydessä ja sen jälkeenkin (nypittävä rotu).

Sitten olikin ton karvasemman vuoro. Ruffessa ainoa miinuspuoli ton pesemisen kannalta on toi vettä hylkivä turkki. Ihan mahdoton kastella, hetiku oot tyytyväinen ja otat shamppoota käteen, niin tadaa kuiva sheltti tököttää edessäsi. Noh vadilla vettä päälle ja shamppoot niskaan. Koitin hinkata Ruffenkin todella kunnolla ja karvaahan siitä taas lähti oikein reilun kaavan mukaan. Hassultahan se aina näyttää saippuineen päivineen, joten oli hiukan pakko ottaa kuvia. 

Pesun jälkeen pojat olivat kuitekin aijempaa virkeitä. Samassa hässäkässä ja poikien kuivuessa ulkona, siivoilin koko kämpän ja pesin lattiatkin. Kun pojat vihdoin olivat kuivuneet tarpeeksi, saivat molemmat perusteellisen harjauksen. Karvaa lähtikin reilu muovipussillinen. Leikkelin vielä Ruffen tassukarvat ja mahasta otin reilusti karvaa pois. Nytkun ei itse pääse puhdistamaan paikkoja, niin on aikamoinen sotku oli kyllä. Kauhean takussa kaikki karvat, ja tietysti väri oli vähän väärä. Joten klipklip ja nyt on melkein kalju masuinen poika. Se ei kuitenkaan näy ellei mahaa kauheasti tiiraile.

Ruffen haava parantuu hyvää vauhtia, eika poika jaksaisi olla enää paikallaan ollenkaan. Ollaan leikitty rauhallisesti vähän palloilla ja muilla tässä sisällä, mutta ulkona toi pysyy visusti vielä hihnassa. Ollaan saatu nukkua nyt rauhassa, eikä Ruffe ole aamullakaan vielä hötkyillyt, vaan odottanut mun heräämistä. Tänään menee vielä viimeiset kipulääkkeet ja sitten odotellaan vain haavan paranemista. Mätsäreihin suunnataan tässä pikapuoliin, hetikun päästään siihen pisteeseen. Seuraavat taitavatkin olla 20. päivä.

Ciao!

Nopea palautuminen

Leikkauksesta on kulunut nyt kaksi päivää, ja Ruffe on täysin entisellää. Oletin että se olis edes muutaman päivän uninen tai muuten kummallinen. Ensimmäinen yö oli tietenkin levoton, eikä kukaan meistä kolmesta oikeastaan nukkunut. Toinen yö meni jo paremmin ja tänään Ruffe on ollut oikea ilopilleri.

 Ensimmäinen ateria meni alas syöttämällä ja seuraavat jo ihan itse hotkimalla. Kauluri päässä ei tietenkään saa syötyä taikka juotua. Sauli onkin tarjonnut Ruffelle vettä lusikoiden vähintään tunnin välein. Aika vähänhän se juo, kun ei se paljoa liikukaan. Vaikka Ruffe tosin haluaisikin jo pellolle juoksemaan. Lenkillä on Ruffessa valvomista, sillä se vähän väliä koittaa ryntäillä perhosten ja kärpästen perään, ja äkkinäiset liikkeet on tietenkin kielletty. Laastari otettiin eilen pois ja leikkausjälki on kovin pieni. Oletin sen olevan edes kahden sentin kokoinen, mutta ei tosiaan ole. Maksimissaan sentin, ja nyt sekin pieni alkaa olla jo hyvin parantunut. Selvästi kutisee noi tikit, kun kokoajan yrittää päästä niihin käsiksi. Kauluri on tullut siis tarpeeseen. Se ei kuitenkaan ole kovin suuressa suosiossa karvaturrien kesken. 

Aamusella Lasse lähti (masu paremmassa kunnossa) porukoiden kanssa mökille, niin saadaan olla Ruffen kanssa täällä rauhassa. Täytynee huomenna käyttää vähän pidemmälläkin lenkillä, kun tolla tuota energiaa todellakin riittää. Ensi maanantain treeneihin ei tietenkään Ruffe ole vielä menossa, mutta itse ajattelin mennä kuunteluoppilaaksi ja joutilaaksi kuvaajaksi, jos niikseen käy. Sitä seuraaviin treeneihin saattaa Ruffe päästä vähän mukaankin, tosin vain seuraamaan ja totuttelemaan kentällä olemiseen. Mistä tulikin mieleeni, että kiinni ollessa Ruffe ei enää hauku lainkaan. Se on loppunut tykkänään, enkä ole sitä kyllä edes sen kanssa harjoitellut (vaikka niin olen kovasti uhkaillut). Ehkä hyvät asiat tosiaan tapahtuvat äkki arvaamatta, mukavaa vaihtelua tuo hiljaa oleskelu. Saas nähdä, että miten paljon leikkaus muuttaa Ruffen käytöstä kentillä ja muualla. Hormoonien katoaminen Ruffen kehosta kuitenkin vie aikansa, voi mennä jopa kaksi kuukautta, huhhu.

Saulin läsnäolosta on Ruffelle kyllä ollut suuriapu. Pojat on leikkineet nätisti ja auttaneet milloin toinen toistaan. Ruuankin on Sauli sille syöttänyt, ja tosiaan huolehtinut veden saannista. Vielä kuukausia sitten se koitti kovasti väittää, ettei pitänyt Ruffesta lainkaan. Nyt pojat nukkuvat yhdessä, ja taitaa saada Ruffe osansa hellyydestä jossei vähän ylimääräistäkin. Mutta nyt aletaan kattelemaan leffaa kolmisin.

Buonanotte!