KOIRAFRISBEE #2 (Turvallisuus ja vastuu)

#2 KOIRAFRISBEE
(Turvallisuus ja vastuu)

Koirafrisbee sarjamme toinen osa, ensimmäinen joka käsitteli Kilpailumuotoja ja säännöksiä, löytyy tästä linkistä (Clikclikc!). Turvallisuusasioita ei koskaan voi painottaa liikaa. Jokaisessa lajissa on omat vaaransa, toisissa enemmän - toisissa vähemmän. Vaaratonta lajia ei kuitenkaan löydy, ja aina kun ollaan eläinten kanssa tekemisissä ollaan vastuussa myös siitä harrastuskaverista. Peruskauraa, eikö? Mikäli turvallisuusasiat tuntuu tylsiltä tai siltä, että asioita tuputetaan - ei eläinten kanssa harrastelu ole vaihtoehto sinulle. Turvallisuus on aina ykkös prioriteetti!

Koiran kanssa harrastaessa kiekkoilua tulee ottaa huomioon useampikin suurimmista turvallisuus tekijöistä. Kunto&Terveys, Ympäristö&Varusteet, Lihashuolto&Verryttelyt, Ruokinta&Tekniikka, Hampaat&Luusto... Tätä listaa voisi jatkaa iäisyyksiin, niinkuin muidenkin lajien kohdalla. Postauksessa ilmiannan avaimia turvallisuuden edistämiseksi maalaisjärki tasolla, jotta teidänkin treeneihin saataisiin hymyileviä omistajia, ja onnellisesti läähättäviä koiria kiekkoineen!

KUNTO & TERVEYS

Ennen frisbeen aloittamista on koiralle hyvä olla peruskunto kohdillaan. Laji on todella fyysinen ja koira tarvitsee kropastaan potkua, että voi lajia harrastaa. Ylipainoisen koiran kohdalla loukkaantumisriski on huomattavan suuri, joten kuntoa tulisi kohottaa ennen lajiharjoittelua. Toki kunto nousee harjoitellessa, mutta liikapainoin kanssa on äärettömän raskas ja hankala liikkua. Frisbeen kanssa tulee aina otettua spurtteja ja äkillisiä käännöksiä, loikkia sekä niitä ohi huitaisujakin. Pienen pennun (tai eläkeläisen) kanssa ei siis ole suositeltavaa tehdä rankkoja treenejä, pentujen kanssa hypyttelyt jätetään myöhemmälle iälle ja näin edelleen.

Peruskuntoinen ja hyväkuntoinen koira lenkkeilee päivittäin, saa juosta vapaana ja suorittaa monipuolista liikuntaa. Asvaltilla remmilenkkeily ei täytä kaikkia koiran tarpeita, tai hyväkuntoisen koiran kriteerejä. Metsässä pehmeällä ja vaihtelevalla maastolla liikkuminen sen sijaan edesauttaa koiraa monessakin vaivassa, eikä metsässä voi viettää liikaa aikaa! Kuntoa on helppo nostaa pitkillä ravilenkeillä, uinnilla ja vapaana kaahottamisella. Pallon viskely takapihalla ei kuitenkaan lihaksille hyvää tee, ilman asianmukaisia lämmittelyitä.

On varmasti myös itsestään selvää, ettei kipeän koiran kanssa treenata. Oli kyseessä nuha, yskä, ontuva jalka tai krooninenkin sairaus. Mikäli koirallasi on liikuntarajoitteita tai muuta vastaavaa, konsultoithan eläinlääkäriäsi ennen lajin aloitusta! Vain tiedostamalla riskit, voit harrastaa turvallisesti.

YMPÄRISTÖ & VARUSTEET

Tässä ehdottomasti ollaan frisbeen kulmakivien äärellä. Ympäristötekijät ovat äärettömän tärkeitä kiekkoilussa. Aloitetaan pohjasta. Pohjan tulee olla joustava ja nurmi sopiikin lajiin parhaiten. How ever, märällä tai edes kostealla nurmella treenaaminen asettaa koiralle epärealistisia suorituspaineita. Tassut eivät pidä märällä nurmella sen paremmin, kuin meidän omat tossumme. Loukkaantumisriskit voi siis minimoida välttelemällä märkiä kelejä!

Sääolosuhteet vaikuttavat siis lajiin huomattavasti. Suomessa onneksi on talven ympäri halleja vuokrattavissa, joiden pohja sopii mainiosti kiekkoiluun. Ympäristössä vaikuttaa myös lämpötila. Helteillä treenaaminen on epäreilua koiralle, sekä pistää koiran huomattavaan lämpöhalvausriskiin. Kesäisin suomessa illat onneksi viilenevät, joten treeniaikaa löytyy kyllä myöhemminkin. Toinen ääripää on tietenkin paukkupakkaset. Lihaksisto ei kykene pysymään lämpimänä tällaisissa olosuhteissa, saati sitten pysymään mukana päätä huimaavissa spurteissa.

Sijainti on kolmas ympäristötekijä. Ethän treenaa liian lähellä autoteitä, kiellekkeitä, kalliota ymym. Taitavankin heittäjän kiekko eksyy joskus reitiltään, joten pidetään huoli ettei heti reitin ulkopuolella vaani vaara.

Varustepuolen kiekko osaan en tässä vaiheessa mene sen pidemmälle, kuin että maalaisjärkeä käytettäisiin. Kiekkojen tulee olla koirille suunniteltuja ja näin ollen turvallisia. Ei niitä ole erikseen turhaan kehitelty. Tulisi myös tietää, millainen puruote koirallasi on, jolloin voit valita kiekkonne sen mukaan. Pehmeäotteiselle on turha ostaa kovia kiekkoja, ja puruhullulle vaarallista ostaa ohuita keikkoja, joista napsahtaa hampaat läpi. Kiekkovertailu löytyy Frisbeeyshdistyksemme sivuilta, clikclikc!

Ideaalitilanteessa koiralla ei ole päällään pantaa tai valjaita. Aina näitä pitäessämme saattaa sattua ja tapahtua. Ehdoton ei ovat kuristupannat, puolikuristavat ja istumattomat valjaat. Koiran jalka menee mitä ahtainpiinkin paikkoihin tehdessä mielettömiä loikkia. Annetaan siis koiralle mielenrauha, jotta voi keskittyä laskeutumisiin varomatta omia valjaitaan.

LIHASHUOLTO & VERRYYTTELY

Koira, (toisinkuin ihminen) ei aina ilmennä kipuansa. Fyysinen laji toki jättää jälkeensä lihaskireyttä, ja loukkaantumistapauksissa isompaakon jälkeä. Turvallisesti treenatessa on hyvä pitää lihashuoltotiimi ajan tasalla. Hoidettaisiin koiraa aina ennaltaehkäisevästi (koirahieroja, fyssari ym) eikä vasta sitten, kun koira klikkaa jo yhtä tai kahta jalkaa. koirahierojien hinnat täällä pk-seudulla lähtevät 40€ ylöspäin ja fyssarit 60€. 
Aina ennen kentälle pääsyä tulisi koira lämmitellä hyvin. Vähintään 15 minuuttia, mielellään 30 min ja aina tästä ylöspäin on vain plussaa. Viidessätoistakin minuutissa pääsee pitkälle, kun lämmittelee oikein. Ensimmäiset 5 minuuttia menee reippaasti kävellen, ja tarpeet tehden. Seuraava 5 minuuttia menee hölkäten ja/tai todella reippaasti kävellen. Viimeinen 5 minuuttinen menee spurtteja otellen ja hölkäten. Näin ollaan saatu lihaksia lämpeämään, sekä koiralla että itsellä. 
Treenien suunnittelu etukäteen on suotavaa. Myöskin oman heittotekniikaan tulee olla kohdillaan, ennenkuin lähdetään koiralle mitään viskomaan. Väärin heitetyt / huonosti ajoitetut kiekot saavat koiran helposti mutkalle. Pää taittuu selän yli pitkälle, jos kiekko on väärin heittetty. On siis koiralle ja ehdottomasti sen kropalle reilua opetella ensin itse erilaisia heittoja, ja sittemmin tutustuttaa koira niihin. 
Treenien jälkeen läähättävää koiraa ei paiskata autoon, eihän? Tätä näkee aivan liian paljon. Treenien jälkeen käydään minimissään 15 minuutin jäähdyttely lenkki, joka toimii samalla tavalla kuin lämmittely - kääntää vain järjestyksen toisin päin. Hölkkä ja juoksu osuuksia voi vähentää, koiralle paras jäähdyttely muoto on pitkä askelinen ravi! 
Haittaa ei myöskään tee liikeratojen avaukset ennen ja jälkeen treenin, sekä omatoiminen että avustettu venyttely kotosalla. Venytyksiin ei kuitenkaan tule koskaan pakottaa, koira on helppo huijata venyttelemään namin avulla. 

RUOKINTA & TEKNIIKKA

Koiran ruokinnasta ollaan yhtä monta mieltä kuin on omistajaakin. En siis puutu nyt siihen, syödäänkö kiekkokoiran kodissa raakaruokaa, barffataanko, nappuloidaanko vai mussutetaanko puuroa. Vain ja ainoastaan siihen, että ruokinnan tulisi vastata urheilevan koiran ruokavaliota. Näin koiralle jää energiaa treenata ja rakentaa lihasta. Maalaisjärki siis taas käteen, ja koira ihannepainoiseksi. Ihannepainon kartoittamisessa auttaa lähin eläinlääkäri varmasti mielellään, jos itse ei ole varma siitä miltä oman koiran tulisi näyttää ja ennen kaikkea tuntua!

Tekniikassa mennään sekä ihmisen, että koiran osuuksiin. Ihmisen tehtävä lajissa on olla reilu ohjaaja. Ihmisen tulisi opetella tekniikoita ehdottomasti aluksi ilman koiraa, jotta kiekkojen käsittely on sujuvaa! Vinoon/väärin heitettyjen kiekkojen määrä on aloittelijoilla suuri, joten heitelläänhän vinoon ennenkuin napataan koira mukaan.

Koiran tehtävä ei suinkaan ole napata kaikkia kiekkoja. Ai mitä! Kyllä. Ihmisen tehtävä on varmistaa heittävänsä kiekot niin, että ne ovat A) mahdollisia koiralle kopata, B) koiran linjalla, niin että koira osuu kiekolle meidän valitsemalla hetkellä ja C) Heittää kiekot juuri sinun koiralle reilusti.

Koiran tehtävä on siis oppia lukemaan ennalta ohjaajansa ja kiekkoa. Mihin kiekko lentää kun ohjaaja on näin tai noin. Koiralle on tarpeeksi pähkäiltävää letoradoissa ilman meidän vinojakin heittojamme. Hyvin kiekkoja lukeva koira on aina ehdottomasti turvallisempi, kuin suoraan eteenpäin kaahottava muffe joka nappaa mitä vaan miten vaan. Kuin myös sujuvasti kiekkoja käsittelevä ohjaaja on parempi harrastuskaveri, kuin lautasie heittelevä mielipuoli. Kärjistettyä, mutta saatte ideasta kiinni.

HAMPAAT & LUUSTO

Koiran hampaat ovat ehkä vähiten puhutuin aihe harrastuksien riskeissä. Tässä lajissa ollaan kuitenkin aiheeseen herätty (ainakin mun lähipiirissä). Hampaat ovat tärkeä osa lajia, vaikka noin muutenkin koiralle liki elintärkeät. Huonohampainen koira ei varmasti koppaa kiekkoa, eikä sitä voisi ikinä vaatiakaan. Hammaskivi, ientulehdus, lohjennut hammas, mätätasku, hammaspuutos - nämä kaikki vaikuttavat huomattavasti lajin miellyttävyyteen. Kipeän koiran kanssa ei tietenkään treenata, hammaspuutoksissa ja pahoissa purentavioissa kannatan kovasti pehmeitä kiekkoja. Tulehdus ja kipu tiloissa ei ikinä treenata ja koiran suu on hyvä tarkistaa aina ennen treenejä.

Koiran laskeutuessa huonosti hypystä, leualleen tai naamalleen on hyvä tsekata suu läpi. Ei ole ennen kuulumatonta, etteikö joltain olisi hammas katkennut tai lohjennut treenatessa huonolla pohjalla. Huono tuuri on aina huonoa tuuria, ja vahinkoja voi sattua kenelle vain.

Meillä hampaista pidetään huolta luilla, ruokinalla noin muuten ja vielä harjaamallakin. Koirien hampaiden harjaus ei ole mikään vitsi, vaan eläinlääkärien suosittelema jokapäiväinen hoitotoimenpide.

Luusto noin muuten on lihasten lisäksi koetuksella urheillessa, lajissa kuin lajissa. Itse kuvautan koirat kokonaisuudessaan (En pelkästään PEVISA:n vaatimia). Mikäli koiralla on pahasti edennyt nivelrikko tai muuta häikkää etupäässä, on hypyt hyvä jättää sikseen. Muitakin temppuja kyllä löytyy! Kuvauttamattoman koiran kanssa en lähtisi tavoitteellisesti varsinkaan lajia harrastamaan, jolloin treenaaminen on vähän intensiivisempää.

Selän kuvauttaminen on musta tässä lajissa sangen suotavaa, ja kun kuvauttaa kaiken kerralla säästää luustokuvien hinnoissa muutenkin. On hyvä tietää, millaisen koiran kanssa harrastaa ja mitä voi koiraltaan vaatia ja pyytää.

Vain tiedostamalla riskit, voitte harrastaa turvallisesti.

Osa 3 tulossa piakkoin, kysymyksiä saa edelleen laitella tulemaan. Roosalle iso kiitos frisbee kuvistamme syyskuulta, näitä on oli jakaa eteenpäin!

KOIRAFRISBEE #1 (Kilpailumuodot ja säännökset)

Mun sähköposti tulvii viestejä, jotka kaikki alkavat samalla kysymyksellä. ''Oikeestikko heittelet koiralle frisbeetä, ja kutsut sitä harrastukseksi?''. Nyt palautan siis maan tasalle kaikki valio titteleiden perässä juoksijat, harrastaa voi ilman virallisia kisatuloksia, no offence. Ja tämä on myös teille aidosti lajista kiinnostuneille toivottavaasti hyvä teksti. Tuon ilmi tässä ensimmäisessä osassa: Koirafrisbee #1 (kilpailumuodot ja säännökset) esiin edellä mainittuja. Tekstissä siis Suomen Frisbeekoirajärjestön sivuilta kisasääntöjä ja muita ohjeistuksia. Aloitetaan kuitenkin tällä eniten vakuuttavalla videolla. Video jenkkilästä, huippu frisbeekoutsin omaa videota, koirien temputtelusta, kera vaimokkeen. Tässä esiintyy yleisimmät heittotekniikat ja niiden variaatiot. Videolla erikokoista koiraa ja ohjaajaa, kaikilla yhtä hauskaa! Alla suomessa tunnetuimmat kisamuodot, videoilinkkeineen päivineen. NAUTTIKAA!

Koira Frisbeen alalajit, sekä kilpailumuodot. 

USDDN - U.S Disc Dog Nationals

USDDN eli U.S Disc Dog Nationals on yksi koirafrisbeekilpailuiden kattojärjestöistä. Ensimmäiset USDDN:n kilpailut Suomessa järjestettiin vuonna 2014 Siuntiossa. Järjestö perustettiin vuonna 2000 Yhdysvalloissa ja sen kilpailuja on nykyään ympäri maailmaa. Kilpailuformaatti on erittäin suosittu mm. Espanjassa. 

Lajeja USDDN:lla on kaksi

• Super Open freestyle
• Super Pro Toss & fetch.

Super Pro Toss & fetchin säännöt

Kilpailu käydään suorakaiteen muotoisella alueella, joka on jaettu eri alueisiin. Mitä kaukaisemmassa alueessa koira saa kiekosta kopin, sitä enemmän pisteitä tulee. Pisteitä on aikaa kerätä 90 sek (puolitoista minuuttia). Alueita on viisi. Jokainen on kymmenen jaardia (eli noin 9,14 m). Ensimmäisestä alueesta ei saa yhtään pisteitä, toisesta yhden, kolmannesta kaksi jne. Kaukaisimmasta alueesta saa neljä pistettä. Jos koira nappaa kiekon kaikki tassut ilmassa, se saa ylimääräiset puoli pistettä. Jos koira nappaa kiekon keskelle kenttää piirretyssä bonusalueessa, saa se ylimäääriset puoli pistettä. Heittoja saa tehdä niin monta kuin haluaa aikarajan sisällä, mutta parhaat viisi lasketaan.


Näin maksimipistemäärä on 25. Jos kiekko on lähtenyt kilpailijan kädestä ennen kuin aika loppuu, heitto lasketaan mikäli koira saa sen kiinni. Kilpailija voi aloittaa heittämisen kummasta tahansa suorakulmion päästä, mutta suuntaa ei saa enää vaihtaa sen jälkeen.Video tästä alalajista löytyy, tästä linkistä! Clikclikc.

Super Open freestylen säännöt 

Kilpailijoilla on kaksi minuuttia (120 sek) aikaa esittää koiransa kanssa freestyle-esitys, jonka he ovat saaneet valmistella etukäteen. Freestylea käydään ensin yksi kierros, jonka jälkeen heitetään toss & fetchiä. Freestylen toss & fetchissä ei ole bonusaluetta, josta saa puolikkaan ylimääräisen pisteen. Jos osallistujia on paljon, kymmenen parasta pääsee jatkoon kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen. Viimeinen kierros on taas freestylea. Maksimipistemäärä yhdelle freestyle-esitykselle on 40 pistettä. Jokaisesta pisteytyksen osa-alueesta voi saada maksimissaan kymmenen pistettä. 

Freestylessa pisteytetään neljä eri asiaa esityksestä: koira, ohjaaja, koirakko ja toteutus. Koiran pisteytyksessä otetaan huomioon koiran saalisvietti (kuinka kovasti koira keskittyy kiekkoihin ja miten keskittyminen säilyy esityksen aikana), nouto (eli miten koira pystyy nappaamaan kiekkoja kiinni, miten se jahtaa niitä ja miten se palauttaa ne), atleettisuus (eli koiran kehon hallinta esityksen aikana) ja grippi (eli miten koira pitää kiekkoja suussaan, ei liian löysä tai liian tiukka ote). 

Ohjaajan pistetyksessä otetaan huomioon kentän käyttö (kenttää tulisi käyttää laajasti), heittojen monipuolisuus, kiekkojen hallinta (eli miten ohjaaja käsittelee kiekkoja, onko kiekkoja aina ohjaajan saatavilla, käyttääkö ohjaaja paljon aikaa kiekkojen nosteluun jne.) ja liikkeiden välinen sujuvuus.Koirakon pisteytyksessä valitaan neljä parasta liikesuoritusta seuraavista liikkeistä: kaksi overia, kaksi vaultsia, multiple, syliinhyppy, koirakon yhteinen liike (esim. pujottelu jalkojen välistä), liike, jossa koira ohittaa ohjaajan ainakin kahdesti suorassa linjassa, ja liike, jossa koira liikkuu siksakkia ohjaajan edessä, sivulla tai takana.Toteutuksessa lasketaan, kuinka monta kiekkoa koira on napannut kiinni, ja lasketaan koppien prosentuaalinen osuus kaikkien esityksen heittojen määrän suhteen.

Jos koira on vaarassa, voidaan koirakolta vähentää pisteitä. Jos pisteitä vähennetään enemmän kuin kuusi, on koirakko hylätty. Pisteitä voidaan vähentää mm. jos koira laskeutuu naamalleen tai vääntelehtii ilmassa kummallisesti.

Video tästä lajista löytyy linkistä, Clickclick.

SKYHOUNDZ

Skyhoundz on vuonna 2000 perustettu yhdysvaltalainen koirafrisbeeorganisaatio. Suomessa on järjestetty Skyhoundzin kisat vuonna 2013 ja ne olivat samalla ensimmäiset koirafrisbeekilpailut täällä. Organisaation kilpailuja järjestetään ympäri maailmaa ja se on erittäin suosittu kotimaassaan sekä mm. Meksikossa.

Skyhoundzilla on monia lajeja, joista kolmea ensimmäistä on kisattu myös Suomessa.

• Freestyle
• Distance & Accuracy (eli D/A)
• Xtreme Distance
• (Bullseye)
• (Spot Landing)
• (Time Trial) 

Distance & Accuracyn säännöt

Koirakolla on 60 sekuntia aikaa kerätä pisteitä timantinmuotoisella kentällä. Kenttä on jaettu alueisiin, joista saa pisteitä. Mitä kauempaa koiraa saa kopin, sen enemmän saa pisteitä. Ensimmäisestä alueesta ei saa pisteitä, toisesta alueesta saa yhden, kolmannesta kaksi, jne. Kauimmaisesta alueesta saa viisi pistettä. Jos koira nappaa kopin kaikki tassut ilmassa, saa se puolikkaan ylimääräisen pisteen.

Kaikki alueen sisällä napatut heitot lasketaan. Jos kiekko lähtee ennen ajan loppumista heittäjän kädestä, se lasketaan, mikäli koira saa kopin. Kilpailija voi aloittaa heittämisen mistä tahansa päästä, mutta heittosuuntaa ei saa vaihtaa kesken kaiken. Kilpailussa D/A:ta heitetään kaksi kierrosta.

Video tähän lajiin liittyen, linkistä. Clickclikc!

Xtreme Distancen säännöt

Tavoitteena on heittää mahdollisimman pitkälle, niin, että koira saa kopin. Aikaa on 90 sekuntia (puolitoista minuuttia). Kiekon on ylitettävä lähtölinja ennen koiraa. Pisin heitto voittaa. Naisille ja miehille on eri sarjat, samaten pienet koirat kisaavat omissa sarjoissaan. Myös eri painoisille kiekoille on omat sarjansa joko naisten tai miesten sarjassa. Kiekot ovat joko kevyitä (alle 85 g), keskipainoisia (85-110 g) tai painavia (yli 125 g). Pienten koirien kiekkojen on painettava alle 85 g.

Lajista videota, täällä. Clickclikclick!

Freestylen säännöt

Koirakolla on maksimissaan 90 sekuntia (tai vähintään 60 sekuntia) aikaa esittää ennalta harjoiteltu esitys. Freestylekilpailussa käydään ensin yksi kierros freestylea, sitten yksi kierros D/A:ta ja viimeinen kierros freestylea. Jos osallistujia on paljon, kymmenen parasta pääsee viimeisell kierrokselle.
Maksipistemäärä yhdelle freestyle-esitykselle on 40 pistettä. Kaikkien kierrosten pistemäärä lasketaan yhteen lopullisia tuloksia varten.

Freestylessa pisteytetään jokainen osa-alue yhdestä kymmeneen PAWS-pistemenetelmän mukaan. Presentation eli esiintyminen. Esiintyminen on sujuvaa, liikkeiden väliset siirtymät sujuvat , ohjaaja hallitsee kiekkoja hyvin ja koregrafia on mielenkiintoinen.
Athleticism eli atleettisuus. Koiran kehonhallinnan on oltava hyvää ja sen nopeutta, hyppyjä sekä intensiivisyyttä arvostellaan. Wow!Factor. Koira tekee vaikeita liikkeitä hyvin tai ohjelmassa on uniikkeja liikkeitä. Success eli onnistuminen. Miten hyvin koirakko onnistuu liikkeissään. Success-kategoria vaikuttaa koko pisteytykseen.

Videota freestylestä, tässä. Click!

KMARCH

KMARCh on Euroopassa kehitelty koirafrisbeeformaatti, jonka tarkoitus on rohkaista kaikenlaisia koirakoita kisaamaan. KMARCh on leikkimielinen ja tarkoituksena on pitää hauskaa. Vuoden 2014 kisat olivat varsinkin nuorille koirille ystävälliset. KMARCh tulee sanoista Katy Miller And Ruckus Challenge. Kilpailuformaatti on kunnianosoitus Katy Millerille, joka oli Euroopassa uraanuurtava koirakiekkoilija.

Suomessa tulee olemaan ensimmäiset KMARCh-kisat vuonna 2015 !

KMARChissa on monia lajeja, joista osallistuja saa valita, mihin osallistuu. Kaikissa kisoissa on luokat niin pennuille, noviiseille, kokeneille, pienille koirille ja pareille. Kisoja on enintään viisi ja niistä saadut pisteet lasketaan yhteen lopputuloksen saamiseksi. Neljä lajia pysyy aina samana, mutta yhden lajin päättää aina järjestävä seura.

Lisätietoja KMARCh lajeista tulossa pian Suomen Frisbee järjestön sivuille.

Tässä siis kaikki suomessa tunnetut kisamuodot, lähteenä toiminut useampi sivu. Ennnen kaikkea tietoja löytyy hyvin Suomen Frisbeekoira yhdityksen sivuilta. Joissa kannattaakin vierailla! Toivon, että tällä saatu lisää tietoisuutta frisbeeharrastuksesta! Lisää kiekkopäivityksiä tulossa, turvallisuudesta, omista kokemuksista ja tarinoista, ilmiöstä ja kiekoista, ja kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Etenkin frisbeen opettamisesta/aloittamisesta oli paljon kiinnostuneita, joten toivonkin, että laitatte kommentteihin reipaasti omaa mieltä vaivaavia kysymyksiä tulemaan! Toivon voivani näissä auttaa, ja kysymyspostaus tästä itsensä poikii.

Minkäslainen maku jäi tästä lajista?
Kuinka monelle laji on jo entuudestaan tuttu, kenelle täysin tuntematon?

Harrastuskriisi

Harrastuskriiseily on iskenyt tänä vuonna kovempana kuin aikaisemmin. Asiaa tietysti edisti se, että meidän päälaji otti hatkat. Kummallista kyllä, kaipaan agilityä yhä vähemmän ja vähemmän. Koirahan ei tietenkään osaa tällaisia asioita kaivata tai järkeillä. Ollaan treenailtu puolivillaisesti koiratanssia, fribaa, tokoa, rally-toko, esine-etsintää ja god knows what else. Nyt olen kuitenkin löytänyt sen harrastuskipinän uudelleen. Useampaankin lajiin ja touhuamiseen. Kuvassa tyytyväisiä treenivuoronsa odottajia, onni on oma kenttä.

Frisbee. Laji jossa saa tehdä mitä vaan, miten vaan ja mitään ei ole pakko. Koira saa suorittaa niinkuin suorittaa, ja kaikki tehdään koiran ehdoin. Ruffehan siis on täysin oireeton mininivelrikkonsa kanssa, ja saatiin vihreää valoa fribailulle. Lajista kun puuttuu A-esteet, keinut ja älyttömät käskyn alla suoritettavat käännökset. Tässä Ruu pääsee itse valitsemaan, miten kääntää omaa kroppaansa ja mä herkeämättä huomion miten se reagoi erilaisiin heittoihin.

Kahden viimeisen hieronta kerran jälkeen voin todeta, että laji meille sopii! Selkä oli Ruffella täysin auki, perinsteiset harrastusjumit reisissä, lavat ja koko etupää oikein hyvällä mallilla. Hierojan sanoin "Urheileva koira on aina urheileva koira, ja jumeja löytyy väkisinkin". Äärettömän kivasti kuitenkin pysynyt lihakset kuosissa, vaikka heittelyä on takana usemapikin kerta. Alla viime treenin viimeiset 3 heittoa ja maahan unohtunut nakki. On se vaan hieno tyyppi.

Pentukin sai osansa viime hieronnoissa, edelleen vain harjoitus mielessä. Hierojalta hyvää palautetta siitä, miten näppäriä lihaksia kaverille on JO tulossa. Miten hieno pieni mies mulla siis kotona kasvaakaan, ja mihin kaikkeen tuo oikeasti kykenee. Vaikka ei aina pysy murot kulhossa, kun on kaikki niin siistiä. 
Leevi on alkanut pääsemään jyvälle samaisesta lajista. Tyypillä tuota vieterivoimaa riittää, ja pomppaisi varmasti taivaaseen asti jos sallittaisiin. Lellille saa varmasti jatkossa (lue: vanhemapana) opetettua ihan mielettömiä temppuja kiekkoilun parissa. Vielä treenaillaan oikeaa otetta kiekkoon, mälväämisen vähentämistä, ja rollerien (maassa pyörivien kiekkojen) lisäksi otettiin ekat ilmakopit ikinä! Jalat sillä pysyy maassa, ja koppaustyyli kehittyy vielä huuuuuimasti, mutta viime kerralla saatiin mielettömiä yrityksiä aikaiseksi. Jokatapauksessa videolla 3 Leevin viimeistä heittoa, ylipäätään ensi kerta, kun tyyppi saa kiekon kiinni (edes yrittää) ennenkuin se osuu maahan. Pätevä pentu!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä poikien painot tällä viikolla. Ruffe on ylittänyt mun odotukset ja tipauttanut taas 200g! Eli painoa nyt 9,4kg! Ruffe on viimeksi ollut näin kevyt ennen kastrointia, jolloin eläinlääkäri totesi tämän olevan sen ihannepaino. Huhhuh. Saako nyt olla sikaylpeä? Leevin kanssa vielä hakua ruuan suhteen. Paino mitattiin, ja nyt 8,4kg jäljellä. Lisää vaan siis ruokaa. Annoksen tuplaus siis edessä. Tuo eläin vaan kuluttaa törkeästi kaiken saamansa energian, lihotuskuuri jatkuu. Jospa päästäisiin lähemmäs yhdeksää kiloa?

Kiekkoilu siis aloitettu ''tosissaan'' tässä huushollissa, lajista on yhtä innoissaan sekä minä, pojat kuin avomieskin. Huhhuh, itse vähän flunssan kourissa, joten pitää päästää mies välillä treenimään koiria, mutta tänään pidetään paljon ansaittu lepopäivä!

Painonhallintaa

Meillä on kotona kamala epätasapaino, johon ollaan nyt onneksi saatu jotain rotia. Täältä löytyy Leevi 9 kk, joka tahtoisi olla fitnessmalli, jota kovasti koitan lihoittaa. Ihan vain sen verran, ettei paino tippuisi. Leevi siis Ruffea isompi, viime mittauksessa 41cm ja painoa vaan 8,05 kg. Massaa tulee tietysti lisää, avustellaan kasvua vaan siis. Tässä Leevistä viimeisin seisomakuva, maanantaina napattu. Valittelisin kännykkälaatua, mutta ehkä ajatus on tärkein.

Leevi siis hyvässä kuosissa, ehkä hieman takakorkea. Tosin ei taas voi olla varma, että hämääkö jumalaton pepputukka tässä kohtaa. Hyvän kokoinen kaveri siis kasvamassa, korkeutta (en toivo) tuskin tulee enää lisää. Mediksi siis ehkä jäisi, vaikka agilityyn tästä ei kaveria ehkä tulekaan. Korvat pysyneet mielettömän hienosti lurpalla, kahtena päivänä koko elämänsä aikana tällä on ollut painot - liki luonnon korvat siis. Tukka muovautuu pikkuhiljaa tummemmaksi, mahonkisoopeli numero kaksi siis ilmoittautuu!

Leevi syö tällä hetkellä sekalaisesti. Lihaa ja nappulaa, mukana kulkee kananmunaa, raejuustoa, nutrolinöljyjä ja muuta hyödyllistä. Nappulan vaihdos menossa, viimeiset rippeet Pure Nature Puppyä menossa. Ja tilalle tulossa Jahti&Vahti Junior. Puolitoista vuotiaaksi asti tämä onkin nastaa ruokaa, ja Leeville hyvin maistuu. Toisaalta, mikäpä meille ei maistuisi? Seassa kulkee erinäisiä lihoja, ''treenipäivinä'' enemmän lihaa ja lepopäivinä vähemmän. Maalaisjärki ruokintaa siis. Punnitaan kaveri taas ensi viikolla uudemman kerran, jospa olisi vähän noussut, tai ei ainakaan tippunut. 

Ruffe sensijaan tahtoisi olla sumopainija. Tämä ei kuitenkaan minulle ilkeälle mammalle sovi, jotan laihdutuskuuri aloiteltiin jo heinäkuussa. Karvahuijaa mielettömästi, ja vaikka kaveri näyttää edelleen tukevalta on se kiinteyttänyt rutkasti! Heinäkuussa mitattiin järkyttävä 10,8kg. Kaksi viikkoa sitten paino oli 9,8kg. Eli kokonainen kilo lähtenyt. Näin pienellä koiralla se on 20% elopainosta, joten eipä vähätellä ruudun toisella puolella. Asia edennyt vielä tästäkin. Ja Viime viikolla mitattiin 9,6kg. Olen niin kamalan onnellinen ja niin on Ruffekin! Lisää eloa koirassa ja lihasjumit paremmassa kunnossa. Niveliä ajatellen taas miljoona askelta lähempänä parempaa jatkoa!

Ruffen ajeltu karva alkaa taas näyttää normaalille, vaikka pituutta toki vielä puuttuu. Tummuu kuitenkin jo omaan väriinsä. Kuvassa märkäkoira ihan vain siitä syystä, että oikeasti näkee minkä muotoinen se on. Nyt on lantiota ja muotoa, hyvä vielä tulee. Kylkiluoden päällä edelleen kerros rasvaa, ja löysää nahkaa. Tämä kiinteytymiseen menee varmasti pidempikin tovi.

Ruokinta on Ruffellakin muuttunut. Syö edelleen kahdesti päivässä, ellei treeneissä ole syöty miljoonasti nameja. Periaatteessa 1dl päivässä Jahti&Vahti kevyttä. Lihoja saa kunnon liikuntapäivinä ja lihasta on koiralle tullut selvästi lisää. Hyvällä mallilla siis ollaan, ja kaikin puolin tyytyväisiä kaikkeen.

Harrastuskriisipostaus tulossa seuraavaksi, vihdoin voin aktivoitua kirjoittamisen kanssa, kun oma yritys on lähtenyt rullailemaan.