Kepitystä

Perjantai sujui sutjakasti hallilla. Päätin treenata ahkerammin, että en voi sitten kisoissa epäonnistumista pistää treenaamattomuuden piikkiin. Nyt on treenattu, ja hyvin ollaankin. Maanantaina mennään luultavasti treenaamaan lisää, vähän vähemmän keppejä, enemmän kontakteja. En voi muuta sanoa, kuin että mulla on pätevä poika. Irtoaa hyvin, hakee eri kulmista ja menee vauhdilla. Super!

ps. Mitä mieltä te lukijat olette meidän kepeistä?

Viikonloppu näin muuten on sujunut jokseenkin rauhallisesti. Perjantaina oltiin ihan kotosalla, ja lauantaita vietettiin Ainolla. Ruffe pääsi taas 'Reetu-sedän' kovaan oppiin. Pojilla on aina hauskaa, mutta jossei paremmin tietäisi, voisi luulla että ne tappaa toisiaan. Reetulla on tapana pitää terrierimäisintä ääntä, jonka olen koskaan kuullut. Ruffe sen sijaan sheltteilee ja napsii Reetua niinkuin lammasta. Illalla kuitenkin rauhoituttiin kaikki elokuvan ääreen, ja Ruffe tuhosi kolmisen lelua sinä aikana. Miespelkoon saa aina harjottelua Ainolla, sillä Ainon veli onkin pian 2 metriä pitkä ja matala ääninen kaveri. Jostain syystä ei Ruffe nää häntä uhkana, joten pojat katselvatkin hiihtoa yhdessä pitkän tovin, kunnes Ruffe nukahti syliin. 

Lassella on ollut vähän hankalaa pakkasten aikana. Leikattu lonkka ja selkä eivät tykkää hyvää pienestäkään kylmästä. Kahdenkymmenen sekunnin pika pissalla on käyty toppahaalari päällä, ja silti linkuttaa tassua. Kylmimpänä päivänä ei Lasse suostunut itse edes ulos menemään, mutta pakkohan sitä on asioilla käydä. Muutoin terrieriherra nauttii saamastaan huomiosta, kun vihdoin olen kotona sitä höösäämässä. Ollaankin vietetty auringonpalvonta hetkiä olohuoneessa, sekä hierontahetkiä iltaisin. Masu on pysynyt koko alkuvuoden päivät kunnossa, ja hampaatkin on saatu puhtaiksi hampikivestä. Eläke päivät jatkukoon, nyt taidan lössähtää sohvalle seuraksi (ennenkuin raahaudun Zumbaamaan).

Ciao!