HSKH Seuramestaruudet 2016

Kyllä voi pientä ihmistä jännittää. Seuramestikset oli viime viikonloppuna, ja allekirjoittanut vietti hallilla 13,5 tuntia. Valehtelin sen verran, että tänä aikana heitin koirat kotiin ja hain takaisinkin, sekä hain ruokaa - mutta 13,5 h hallissa/autossa on jo ihan hyvä kisapäivä. Halli oli pullollaan tuttuja ja tutuntuttuja, koulutettavia ja kouluttajia, tuomarituttuja ja uusia tuttavuuksia. Koiraharrastaminen on tällaiselle sosiaaliselle hullulle parasta maailmassa. Tutustuin varmasti taas kymmenkuntaan uuteen ihmiseen ja juttelin äänen käheäksi muiden innokkaiden rallyisti ja tokoistien kanssa. Te kuulkaa teette mun kisapäivistä ihan parhautta - kiitos!

Eniten koko kokeessa jännitti Leevi. Entä jos se jähmettyy, entä jos se menee ihan kipsiin, entä jos se ei kykene seuraamaan, entä jos... Kaikki kauhuskenaariot oli käyty läpi. Otin tyypin halliin jo 8.30 ja käytiin hillumassa ja moikkailemassa tuttuja ihmisiä. Taukoilemaan minimies pääsi metallihäkkiinsä klo 8.45, rataantutustuminen meillä alkoi klo 9. Ratiksen ajan pikkumies oli hipi hiljaa häkissään ja minä suhteellisen rentona tutustumassa rataan. Vaikutti oikein kivalta! Ei kartiotehtäviä, paitsi houkutus. Ei mitään mitä Leevi ei osaisi ja käytösruutukin reilussa paikassa. Ratis päättyi 9.15, ja Leevi oli vuorossa jo kolmantena. Heti ratiksen jälkeen siis koiralta takki pois ja muutama temppu nakkipalkalla.

Meitä edeltävä koirakko oli valmis ja siirtyi käytösruutuun odottelemaan. Ennen kehään menoa jännitti niin perkeleesti, ettei tosikaan. Kehänauhojen ulkopuolella kysyin Leeviltä kuiskaten, että ''lähteekö se hommiin?'' ja sain vastauksesi uskomattoman voimakasta haukkua ja loikintaa. ''No hyvä, sit mennään'' ja kehänauhasta yli.



Ohjaaja rentoutui täysin, kun koira lähti lähdöstä täydellä temmolla seuraamaan! Muistan oikeasti hengittäneeni ulos ja hymyilleeni, miten hieno pieni koira. Koko rata meni tosi hyvillä fiiliksillä, ainoat hämmennyspaikat olivat kylteillä 4, 12 ja maali. Joissa huomasi, että koira kuuli jotain mutta jätti reagoimatta katseella - vaikka olisi halunnut. Olen vaan niin tyytyväinen koiraan, ettei tosikaan! Houkutus meni loistavasti, hypylle irtosi todella helposti, käytösruudussa makasi koko ajan. Niinno, kyynärpää oli irronnut 2cm maasta, mutta tämä ei mua just nyt harmita yhtään. Omaa mieltä lämmittää eniten uusimiset, mikä asenne. Koiraa ei jännitä virheet, ei ota itseensä uusimesta, vaan hihkuu onnesta kun saa vielä tehdä uudestaankin! Tätä ollaan haettu, mikä asenne puuhka ja häntä tötterö, maailman paras nokkelo.

Onnen kyynelien ja tuulettelun jälkeen piti aika sutjakkaasti vaihtaa koira ja rientää mestariluokan ratikseen klo 10. Rataprofiili oli todella erilainen kuin yleensä, kivaa vaihtelua. Kuitenkin tutustuessani jo mietiskelin, miten meidän ylivireongelma pääsisi oikein valloilleen tällaisella poukkoilu radalla. Tustustumisen jälkeen siis autolle hakemaan koira, joka olikin ihan sekopää tuulella. Kitisi ja vikisi ja heitteli volttia. Voi Ruu. Oltiin vuorossa jo neljänsinä, joten suhteellisen tiukkaa treeniä ennen rataa.

Lämpässä koira oli aika järkevä, palkkailin hiljaisesta tekemisestä ja rauhoittelin reippaasti. Koira alkoi jähmeytyä meidän lähestyessä kehää. Niimpä temputtelin vielä ja palkkailin lähtöluvista liikkeelle lähtöjä. ''Valmis'', naksu ja maksu. Sitten vaan kehään mars. Ennen lähtökylttiä vielä koiran hiljentäminen pyörähdyksillä ja sitten lähtökuoppiin.

Koko radan ajan mietin, että mikähän koiraa vaivaa. Virheitä joita ei ole ikinä koko tottisuransa aikana tehnyt. Todella hämmentävät seuruupaikasta poikkeamiset ja sen ohittamiset - vielä KOLME kertaa? Sarjahyppyjen jälkeen, pujottelun jälkeen ja liikkeestä kutsumisen jälkeen. Tämän lisäksi kummallisuuksia kuten kyltin yli hyppäminen, istumisen vaikeus uusittaessa ja kävi sillä nenäkin maassa (?!) sarja hypyillä. Koiralle vaikeat asiat sujuivat kyllä ihan näppärästi, mutta sitä oikeaa Ruudolfia nähtiin ainoastaan spiraalin jälkeen yhden käännöksen ja maalin verran. Vaikka löydän radasta paljon virheitä ja huonoa tekemistä, niin opin päivästä kuitenkin jotain.




Esimerkillisen hieno oli Ruffen merkille lähetys, ensimmäisellä virittelykäskyllä katsoi merkkiä ja löysi itsensä merkille. Toinen iso plussa on hiljaisuus! Yksi haukku, joka loppui kesken heti tiukalla NYT käskyllä. Käytösruudussakin täysi hiljaisuus ja hieno paikalla makuu. Ainoa mikä oikeasti jäi kaihertamaan oli nuo ohjaajan ympärillä hyrräämiset? No tähän varmaankin siis treeniä, vaikka voi hyvin olla että tämä koiratanssitemppu oli nyt vain kivempi tarjottava kuin seuraaminen. Hohhoijakkaa. Onneksi siis koiralla oli hilpasen hauskaa ja mullakin sitten spiraalin jälkeen! Mä en vaan osaa ottaa tätä niin tosissaan, kehän jälkeen koiralle nakkia naamaan ja kehut ''Ootko ihan kaheli, ootko ihan kamalan surkea karvasukka'' joihin Ruu vastasi tietysti hurjalla hännän vispaamisella ja volttien heittelyllä. Vitsillä naurettiin tätä mun ''SM-tason koiraa''. Onneksi koirat on vaan koiria ja aina riittää treenattavaa.

Seuraava koitos onkin meillä tämän viikon lauantaina TuuKKissa. Otin paikan vain Ruulle, kun Leevin kanssa edetään rauhassa. Saapi nähdä osattaisiinko me jo jotain, josko ehtisin vielä viikolla naksuttelemaan jotain muuta, kuin ohjaajan ympärikiertoa. Pitäkäähän Ruulle peukkuja!

Kaivataanko kisapostauksia, saako näistä mitään irti / mitä toivoisit lisää? 

Lentävä Shetlantilainen - Kuvapostaus

Olipa kerran kuvankaunis kevät aurinko ja vapaa-aamu. Tämän lisäksi oli ammattikuvaaja sisko ja maailman pätevimmät lentävät shetlantilaiset - sekä tietysti yksi maailman rakastetuin frisbee. Alla mielestäni kymmenen parasta kuvaa, kommentoittehan taas mitkä ovat teidän lempparinne!

1 (Leevi)

2 (Ruffe)

3 (Leevi)

4 (Ruffe)

5 (Ruffe)

6 (Ruffe)

7 (Ruffe)

8 (Leevi)

9 (Leevi)

10 (Leevi)

Aivan upeaa, että kevät tulee ja nämä ovat viimeiset lumikuvat - sillä Helsinki on ollut lumeton jo kaksi viikkoa. Kevät, kevät ja vielä kerran kevät. Me leijaillaan jo päänsisällä kesässä ja upeissa ilmoissa, eipä aikaakaan kun pääsee kiekkoa heittämään nurmikentälle. Lentävät shetlantilaiset kuittaavat ja kiittävät jo etukäteen kommenteista!

ps. Edellinen kuvapostaus täällä: Aallon alla - kuvapostaus

Leevi jo KAKS vee !

Maailman hienoin pieni Leeviläinen täytti kokonaiset 2v, heti maaliskuun ekana päivänä! ''Aikuinen mies'' nyt sitten, joten alla ihan virallinen synttäriposekuva - pöksyt pörrössä. Vaikka mä en yhtään allekirjoita aikuistumista, niin on se paljon vuodessa muuttunut. Arki on sujuvaa (ellei lenkillä kävele vastaan ihminen joka välinpitämättömästi päästää koiran sentin päähän ja Leevi sanoo kimeästi RÄY tasan kolme kertaa) ja harrastaminen kivaa.

Kuukauden verranhan tuo on nyt ollut ''aikuinen'' ja muutama asia on pistänyt silmään. Olkoon sitten oikeasti aikuistumisen piikkiin, kypsymiseen, aikaan tai mihin tahansa liitännäinen. niin Lellistä on tullut esiin ihan uusia ulottuvuuksia.

Leevi tykkää nykyään olla sylissä. Se on aiemmin viihtynyt naamakorkeudella aina iloloikkimisen ajan ja sylistä paennut aina kuumuuden saattelemana. Vaan nyt ompi juniori koko viime kuukauden halunnut olla iltaisin ja aamuisinkin sylissä.

Leeville on tullut malttia. No tätä ollaan kyllä ihan oikeasti treenattukin, mutta yllättävän nopeasti on malttia tullut lisää. Ruokakuppia ollaan odoteltu tuskallisia 15-30 minuuttisia istuen ja maaten. Rallyssä ollaan tehty minimini käytösruututreenejä ja asennonvaihdoissa palkkailtu kestoa. Alkaa olla sekunttia hitaampi kuin elohopea tämä nuorukainen. Malttiin taitaa myös lukeutua se, ettei tyyppi vuoden ensimmäisissä vetotreeneissä huutanut lainkaan!

Leevi myös osaa liki täydellisesti odottaa omaa vuoroaan hallilla. Yninää ja ininää aina välillä, muttei lainkaan niin levotonta kuin aiemmin. Kotona ja pihalla odottelu menee mainiosti sohvalla/pihatuoleilla hiljaa ja rauhallisesti. Ehkä se korokkeella olo on se juttu? Josko länttäisin sen hallillakin häkin päälle nököttämään?

Ja kaikenkaikkiaan Leevi on aina vaan ihanampi pieni pörrö, kuin edellisaamuna - jos mahdollista, niin myö rakastetaan sitä joka päivä vaan enemmän. Vaan ja ainoastaan siksi, että se on Ainoa ja Oikea - Lelliäinen. Onnea pienelle miehelle ''aikuisuudesta'' ja toivotaan äärettömästi terveitä vuosia lisää meille!

Rally-toko koe 21.2.2016

Käytiinpä tämän vuoden ensimmäisessä kokeessa, tuttuuntapaan oman seuran kisoissa. Aamu lähti mukavasti käyntiin, kun ajelin hakemaan kisaseurani ja kurvailtiin rupatellen hallille. Ilmot läpi ja ratoja ihmettelemään. Otin tällä kertaa koirat häkkiin odottelemaan vuorojaan, joka toimi mukavasti. Osasivat olla edukseen, mitä nyt Leevi vastasi, jos joku rähinää aloitti.

Ruffen vuoro oli toiseksi viimeisenä, joten rataantutustumisen jälkeen (klo9) oli aikaa mielinmäärin ja ehditiin treenailla muutamia radalla olevia asioita. Kertailtiin puolenvaihto takana ja oikealle puolelle perusasentoon tulemisia. Ruu oli omaan tapaansa iloinen ja kekittynyt, joten oman vuoron tullessa mentiin itsevarmasti kehään.

Mulla ei ole muuta sanottavaa radasta kuin että, maailman paras Ruu. Maalissa olin ihan että, ''tässäkö tää jo oli?''. Koira oli niin messissä ja kova (ehkä vähän turhankin) vire päällä. Ei yhtäkään uusismista, ei yhtäkään kymppiä, eikä yhtäkään ohjaaja virhettä. Yksi -3tvä ihan ekoilta kylteiltä, kun koira kävi mun takanani. Loput joko -1vino tai -1kontr, kun koira nyppi etuhampailla seuruussa liika innostuneena. Jokatapauksessa olen niin kamalan tyytyväinen, koska koira teki ehdottomasti parastaan. Radan jälkeen meni käytösruutu (vasemmalla sivulla istuen), erittäin mallikkaasti, Ruffe katseli rauhallisesti, kun tuttavan sheltti veteli vähintään yhtä hienosti kuin Ruu. Radalta siis 90/100 VOIHYV RTK3 ! Se olisi sitten hupsistahei ja mestariluokkaan, aika mieletön pieni mies.

Ruffen radan jälkeen oli mulla ihan kamalan hyvä fiilinki ja se kyllä näkyi muillekin, Kiitos kamalasti kaikille onnitteluista ja onnea vaan kaikille, jotka tekivät tavoitteita vastaneita suorituksia! Ruffe sai siis hirmuisesti rapsuja, pusuja ja ennenkaikkea kanansydämmiä. Hellittelyn jälkeen päästiin juomaan kahvia ja syömään porkkanakakkua, kaksi hyvinkin kisapäivärutiiniin kuuluvaa ruokalajia. 

Muutaman tunnin päästä olikin sitten Leevin vuoro. Rata oli erittäin mukava, paljon meille varmoja liikkeitä ja kiva profiili. Temputtelin Leeviä hallissa useamman kerran, kaikilla kerroilla teki hienosti kaiken mitä keksin pyytää. Oltiin vuorossa toisena, joten toodella nopeasti koira taas häkistä ja lämppäilemään. Tyyppi lähti heti työmodeen ja teki niin hienosti ennen kehäänmenoa asioita, että lähdn lähtöön todella hyvillä mielin. Ei vissiin olisi pitänyt. 

Koko radan aikana tyyppi taisi tehdä kaksi kylttiväliä sellaista seuruuta kuin se osaa. Ensimmäiset 7 kylttiä meno oli kamalaa laamailua, kalastelua ja epätoivoa. Teki kuitenkin ''teknisesti'' kaiken mitä pyydettiin. Tuijotteli ihan silmä kovana yleisöä, ratahenkilöitä, ajanottajaa tämä lista jatkuu pitkälle. Vikatikki oli pyörähdys, jossa Leevi ei toisenkaan uusimisen jälkeen lähtenyt pyörähtämään, selkeästi jännityksestä johtuvaa, sillä liimautui muhun aina vaan tiukemmin kun käskytin itsestä poispäin. Loogisesti radan loppuun kuului vielä hyppy, jonka aikaa onnistuin sekä potkaisemaan koiraa, että kaatamaan osan esteestä. Surkuhupaisasti jatkettiin matkaa ja tehtiin koko uramme hienoin istu, seiso kierrä koiran ympäri ( !!! ), jonka jälkeen laahustettiin kamalassa laamamodessa maaliin.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että vaikka koira sai kamalasti herkkuja ja rakkautta, niin pienen hetken ajan olin ihan valmis tekemään siitä lapaset, onneksi olen huumori-ihmisiä, olisi voinut muuten hymy hyytyä. Tästä siis meille luonnollisesti AVOHYL. Näin jälkikäteen ei harmita yhtään, jos olisi tullut hyväksytty tällaisella tekemisellä, olisi ollut hirveää joskus kaukaisessa tulevaisuudessa mennä voittajaan kompuroimaan. Juuei. Enivei, 60/100 AVOHYL, aiheutti lähinnä minulle pahaa mieltä, että Leevi joutui selkeästi liian haastavaan tilanteeseen. 

Itse koesuorituksien jälkeen hengailtiin, painittiin ja leikittiin vielä hallissa. Mulle jäi kuin jäikin hyvä fiilis myös Leevin tekemisistä, sillä kehän ulkopuolella se teki ihan mitä vain! Tietenkään ei lohduta, että meillä on kehänauhojen sisäpuolella kamalan jänskää niinkuin tuomarikin kirjoitti kommenttiinsa ''koiraa jännititi kovin''. Meitä ei haasteet haittaa ja Leevi saakin hetken taas kypsytellä ja treenailla häiriöitä. Verrattuna ensimmäisiin kisoihin, joissa koira toimi kuin unelma -  on yksi selkeä ero. Leevistä on nyt pian kaksivuotiaana nuorena poikana kasvanut Mies, isolla ämmällä. Luja luotto siihen, että hormoonitilanne tässä rauhoittuu ja myöhemmin jopa poistuu. Yhdet näyttelyt pitäisi käydä (Harrastus H), jonka jälkeen katsellaan sitten tilannetta uudestaan.

Ruu sensijaan on hiomista vaille valmis mestariluokkalainen! Vielä vaan varmuutta oikelle puolelle ja we are good to go. Saapi nähdä milloin päästää korkkaamaan kuninkuusluokka ja miten kisaura siitä etenee. Nyt kuitenkin paaaaaaaaaaljon ihania treenitunteja edessä, kyllä tää harrastaminen ja rally-toko vaan on ♥

Pelkkää avoa

Oli Leevin tunninaihe tiistaiaamun ohjatuissa. Aloiteltiin tekemällä yksittäisi kylttejä parin kanssa, ensimmäisenä hypyt. Yksi agihyppy ja yksin eeeerittäin vanhanaikainen lankkutokohärpäke. Molemmat sujui mukavasti ja tuo tyyppi on oikeasti tajunnut että hyppy on hyppy eikä merkki, ja koko estettä ei olekaan tarkoitus takaakiertää. Otettiin vielä istu-maahan-istu kylttiä, jossa ei mitään ongelmaa. Jos johonkin haluaa puuttua, niin herkästi ennakoi ylösnousemisen. Tämän jälkeen vielä tankattiin kolmen istumisen eteentulo kyltit, no problem. Treenailin aina näin itsekseni sekä vasemmalla että oikella, ja ilokseni oiken puolen seuruussa on nyt mahdollista pysyä ilman imutuksia. Hieno Lee!

Ensimmäinen pätkä näytti tältä. Hyppynä käytettiin edellämainittua tokolankkuhärpäkettä. Eteentulot on nyt tosi hyvällä mallilla, tulee suoraan ja halukkaasti. Sivulle palaaminen jäi välillä vajaaksi (?), joten ehkä näitä voisi vähän tankkailla, ihan vaan sivulle tuloja edestä. Hyppy oli niin hieno! taitava pieni, ja nyt ei ainakaan kisoissa hypyt ohjaajaa jännitä. Seisomaan nouseminen menee vaihtelevasti pienemmälläkin eleellä. Satavarmast nousee, jos ohjaa ''käsitargetilla'', mutta nyt teki ensimmäisiä kertoja ihan ajatuksella nousemista. Kyllä se vielä sieltä käskyllä nousee. Äärettömän hyvin pysyy kierrossa aloillaan.

Paikallakäännöksissä  ei mitään ihmeellistä, nämä se oikeasti osaa silmät kiinni. Koska koko viime kesä tankattiin vatitreeniä, niin on aika hyvinkin selkeää, missä pitäisi olla.  Houkutuksessa kierrettiin ensin oikean puoleinen (ratapiirrustuksen oikea) kartio, ja sittemmin vasen josta hyvä suora linja kolmannelle kyltille. Houkutuksessa oli pehmoleluja ja ruokaa. Nämä ei kiinnostaneet. Vaihdettiin vähän houkutuksia ja ainoa mikä sai aikaan reaktion oli rantapallo. Ei käynyt katsomassa ja selkeästi jätätti seuruussa. Mielummin siis väistää ''houkutuksia''. Sai sitten luvan kera käydä tsiigaamassa jännittävää palloa, joka ei sitten ollutkaan lähietäisyydeltä ihan karsea.

Kolmas pätkä piti sisällään seuraavat kyltit. Sivuaskeleet on kyllä hakusessa. Luulee selkeästi istuneensa perusasentoon huonosti kun lähden siitä poispäin hokien sivua. Treenaillaan ihan vaan sivuaskelia seuruussa (ilman istumisia) hetkinen, josko idea tällä selkeytyisi. Paikallaan tehtävä oikea täyskäännös on ollut välillä hankala, kun ohjaaja ei tätä ikinä treenaa ja koiralla kamala kiire. Loppuun vielä hyvänmielen hyrräilyjä. Pyörähdys toimii, ja hyvin toimiikin, kunhan koira on hereillä. Kisoissa tuijottelu on tätä verottanut, nyt kuitenkin lisätty selkeämpi sanallinen vihje. Jottei jää pelkän käsivihjeen varaan koko kyltin suoritus.

Koko treeni oli suhteellisen rankka, eipä myö juuri taukoja koko tuntina pidettykään. Mutta Leevi oli ihan älyttömän hieno! Teki kokoajan parastaan, keskittyi ja teki ehdottomasti parasta häiriöseuruuta mitä on tehnyt. Pienessä hallissa oli kuitenkin 6 koiraa treenaamassa ja muutama odottelemassakin, ja tyyppi teki duunia vapaana kertaakaan aiheesta eksymättä. Jotain toivoa siis keskittymisestä on! Superhieno pentu. Ai hups. Eihän se kohta enää olekaan virallisesti pentu, kun täyttää alle kuukauden päästä 2v!

Ohjaajaa ne metsästää

Otinpa itseäni oikein kunnolla niskasta kiinni, ja tein todella pitkästä aikaa kriteeriporrastaulukon. Näitä tehnyt vissiin viimeksi koulussa. Selkeytti kovasti ideaa ja mustavalkoisuutta seuruun ikuisuusprojektin kanssa. Ja että menisi kunnolla hifistelyksi, kävin itsekseni kävelemässä käännöksiä ja suoria. Ilman koiraakin teen koiran puoleisella kädellä pakkoliikettä liikkeellelähdöissä (näkyy ruun videossa kohdassa 50-55s), joten ihan vaan ohjaaja vaatii treeniä. Yksikseni dallailin siis käännöksiä (90, 180, 270) ja kun sujui itseltä yksinään oikeassa rytmissä ja ilman tohelointia, niin koira mukaan. 

Ruulla oli hyvä meno päällä! Hävettävän vähän ollaan paikallaan käännöksiä tehty oikealle, ja se näkyy videolla. Muutoin erittäin kivaa tekemistä, ja suoria hyviä perusasentoja. Ruulla ei taidakaan katsekontaktin kanssa olla minkäänlaista ongelmaa, se todella harvoin ottaa häiriötä yhtään mistään. Hyvä rallykupla siis aluillaan, ja ainakin omaan silmään mukavaa seuraamista. Tässä en ala nillittämään koiralle millivinouksista, edityksistä ym. Korjaa aina paikkansa kuuliaisesti jos huomaa vähän kiihtyneensä, ja tärkein on Ruffen(kin) kanssa tuo palo tehdä tätä hommaa. Niin kauan kuin meillä on motivaatiota, meillä on kaikki hyvin. 

Tosiaan lauantaina sain kuulla palautetta, että Leevi ei selvästi tiedä, mitä seuraaminen tarkoittaa. Yllä olevan videon perusteella uskallan olla erimieltä. Leevi teki sitä parasta omaa tekemistään! Ensimmäisissä aloluokan kisoissa meillä oli juurikin tämä fiilis. Tätä mä haluan lisää, puhdasta tekemisen intoa ja käännöksissä piipittävää pientä miestä. Todella kivan tuntuista työntekoa, ja katsekontakti taisi kahdesti seuruun aikana tippua (laskekaa tarkemmat paremmin). Olen siis itse anehtinut liikaa. Rally-tokossahan ei katsekontakti ole kriteeri, mutta minulle se on. Pelisääntöjä siis etsitään vielä vähän lisää ja erittäin hyvällä polulla ollaan nyt.

10 makupalan peli tuottaa heti meillä hedelmää, ja tyypit onkin sitä pari kolme kertaa treenaillut, kotona, ulkona ja hallilla. Leevin kanssa 30-40 sec on riittävä. Ruffe tehnyt vaihtelevasti 10/180s ja 8/180s. Kuin myös motivoivia 10/60s. Vielä pitäisi molemmille koirille saada samaa paloa oikealle puolelle. Ruffella siis oikea puoli aika ok, mutta herkästi jätättää jos ei olekan ihan varma paikastaan. Leevin oikealla puolella seuraaminen on sellaita viihdettä että huhhu! Hetki vielä töitä edessä. Mutta miltäs tekeminen videolla teidän silmään näyttää? 

Aallon alla - kuvapostaus

Kun siskosi on liki ammattilainen kameran kanssa ja molemmat omaatte hurjan taistelutahdon, muttette lompakkoa goprokameraan, tulee kehitettyä luovia uusia tapoja kuvata kaikissa olosuhteissa. Alla olevat kuvat olen napannut semisurkealla ja yli 6 vuotta vanhalla Nikon D3100 rungolla ja 35millisellä kiinteällä macrolla. Väsättiin plexistä ja jätesäkeistä kuvauskotelo! Eikä vissiin ihan turhan väsättykään. Noin 200 ruutua tuli napattua ja tässä siitä sakista onnistuneet otokset. Kuvat on numeroitu, että teidän on helpompi kertoa, mikä oli oma lempparinne!

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

 Mikä oli juuri sinun lempikuvasi?
Lukijat, kiinnostaisiko nähdä enemmän kuvapostauksia?

Leevin treeniviikko

Pelkästään tästä päivityksestä huomaa, miten ''hurjia'' treenimääriä meillä on. Viime viikolla oli ohjatuissa mukana Ruu ja rallyleirilläkin Ruu. Joten tällä viikolla oli tiistaina ja lauantaina Leevilän vuoro. Kristillinentasajako! Tiistaina meillä oli luvassa rataa. Leevi oli mun viikonlopun poissa olon jäljiltä vähän kummallinen, omaksi itsekseen kovin rauhallinen ja mallikas muutenkin. Odottelu aikana veteli sikeitä ja ilman ölinöitä hoitui treenikaverin päälle karkaaminenkin.

Rata oli pelkästään vasemmalla puolella seuraamista, joten siinä ei ongelmaa ollutkaan. Koko rata itsessään sujui hirmuisen mukavasti, mutta. Leevillä oli ajatukset jossain aivan muualla. Hidasteli käännöksissä ja tuijotteli suorilla muita (?). Tehtiinkin siis osissa ja homma sujui rallysääntöjen mukaan oikein, mutta ei todellakaan meidän omia sääntöjä täyttänyt. Tässä mulle kritiikkiä siitä, että olisin voinut jättää kesken. Mun ei ole mitään järkeä antaa Leevin tehdä asioita puoliksi, jos jatkossa haluan ne täydellisinä ja kokonaisuudessaan. Näistä jatkossa oikeasti koira tauolle. Koutsi kehui kyllä, mutta ihan kuuroille korville menee, jos ei itse ole suritukseen tyytyväinen.

Loppu tunnista treenailtiin vähän merkkiä ja maahanmenoja, jotka suijui kivasti ja meillä oli ihan tekemisen meininkiäkin! Erityisesti eläimelle plussaa ihanasta taukokäyttäytymisestä ja viimeisten minuuttien lelunrepimisistä, ihan huippu revittelyt saatiin aikaan. 

Tänään käytiinkin vieraalla kouluttajalla seuruu & paikkis koulutuksessa. Vaikka ei oikeesti tokoilijoita ollakkaan, oli hauskaa leikkiä Leevin kanssa tunti tokoa. Ryhmässä oli boxeri uros, beussi narttu ja pinseri narttu. Hirveän kivasti Leevi siesi häiriötä! Yleisesti teki näpäärästi hommia. Ensimmäinen liikkuroitu seuruu oli ''katsekontaktitonta'', koska jonkun aivohalvauksen seurauksena tein hihnan kanssa hommia - juu ei.  Tämän jälkeen minuutin paikkis maaten, reunimmaisena beussi toisella kyljellä. Ihan älyttömän hieno. Eipä ookkaan koskaan ''oikeeta'' paikkista tehnyt.

Seuraavaksi vielä toinen seuruusetti, jossa kouluttaja häiriköi. Löi käsi yhteen ym. Niin hieno pieni koira että! Ehdottomasti juurikin sitä Leevin parasta tekemistä ja juuri tuollaista seuruuta sen kanssa on aina haettukin. Mä niin kamalan helposti vaan lipsun en kriteereistä, täytyy siis itse osata, että voi koiraltakaan mitään vaatia. Oli kyllä sen verran hienot pätkät, että ei hetkeen tämä hymy hyydy. Loppuun vielä mminuutin paikkaistuminen, joka sujui hienosti, kunnes vieruskaveri käskettiin uudelleen istumaan lössähdettyään. Leevi reagoi toisen käskyyn ja meni maahan. Kävin korjaamassa ja loppu sujui ongelmitta. Varsin pätevä, eikä olisi yhtään uskonut, että mulla on epävarma nuoriuros matkassa. Siitä tulee vielä ihan törkeän upea pieni tottelevaisuuspuuhka!

Oikee, viereen, seuraa

Nyt nappasi allekirjoittanut itseään niskasta ja otti oikeen urakalla oikeella puolella seuruuta. Vasenpuoli on enemmän tai vähemmän ''valmis'', mutta oikealla ollaan seurailtu ehkä noin 0,5% meidän kaikista seuruista. Niin herkästi treenaa vasenpaa puolta. Tähän nyt kuitenkin vähän parannusta. Ei ole yhtään sen vaikeampaa, kuin vasemmalla puolella olo alkuaikoina ja yllättävän mukavasi koirillakin oli homma hanskassa. Oppimisen varaa minulla siinä, että jättäisin suorituspaikoilla ihan törkeenä enemmän tilaa koiralle ja tietysti itsellenikin. Koira oikealla puolella sekoittaa siis lähinnä ohjaajaa.

Alla videot molempien radoista. Treenailtiin 4-6 kertaa ratoja läpi, hirmuisesti sai koirat palkkaa ja välissä tämä yksi palkkaamaton rundi. Älykivasti pysyy Leevilläkin nykyään kontakti! Juniorille myös ihan sikana kehuja siitä, että on vihdoin hoksannut käyttää takapäätään myös tähän ''vaikeampaan'' suuntaan. Samalla vihjesanalla toimii, kuin vasemmallekin. Supersiisti tyyppi ja erittäin mukavat treenilät.

Ruffella oli kiekat aika korkialla, kun joutui odottelemaan Leevin vuoron ajan. Hienosti kuitenkin laski sopivaan vireeseen, kunhan ensin vähän keskusteltiin asiasta. Hirmusen hyvin loppuu lahkeen napsiminen ekalla käskyllä, eikä ota painetta vaikka vähän ärähtäisinkin asiasta. Ruffella eripätevää menoa oikealla puolella, niin tyytyväinen että alkaa olla meno aika varmaa.

Molemmille saisi vielä vahvistaa tasan yhtä asiaa seuruiden kannalta. Puolenvaihdot. Esimerkiksi eilen otettiin jalan ali vaihtoja. Koirat on niin tottuneita saamaan palkan heti vaihdon jälkeen, että jos ei palkkaa tipu, niin koira vaihtaa takana puolta takaisin ''kannattavammalle puolelle''. Joten siis epäsäännöllisen säännöllistä palkkausta näihin. Ja koska saan kehua, niin selkeämpi merkki koiralle siitä, että juurikin oikealla puolella olet, kiitos.

Allekirjoittanut harkitsee myös pyörähdysten opettamista vähän erilailla. Leeville nämä nyt on muutenkin ihan uusia juttuja vielä, mutta harkitaan painavasti, että millä vihjeellä oikeasti haluan niiden toimivan, käsi vai suullinen. Molemmille suunnille pitäisi olla erikäskyt, ja erilaisia pyörähdystäyskäännöksiä on niin tuhat, että en varmasti pysy enää oikeissa vihjesanoissa näiden hyrrätessä. Mietintämyssyyn siis pyörähdykset!

Leevin ensimmäiset ohjatut rallyt

No, ensimmäiset ja ensimmäiset. Leevi on käynyt pentukurssin, koiratanssikurssin ohjatusti ja siinä se sitten onkin. Tämän lisäksi tuuraillut omalla hallilla rallyryhmässä, jolloin häiriönä tasan yksi tuttu koira ja oman hallin turva. Niimpä otin tietysti itselle kierroksia siitä, että mitenhän tyyppi pärjää. Mun mielestäni meidän ainoa kompastuskivi on häiriöt.

Aloiteltiin tunti erilaisilla treenipisteillä. Ensimmäisenä päästiin tekemään vatitreeniä. Vasen sujuu niin ongelmitta ja puhtaasti, että otin lähinnä oikealla puolella perusasentojen tarjoamista. Alkaa tämäkin homma pikku hiljaa rullata, vaikka välillä jääkin millin pari vajaaksi. Toisella pisteellä tehtiin pujottelua kummallisesti. Kartioden välit oli epämääräiset ja kartiorivi muodosti melkeimpä puoliympyrän. Leikkitreenit on heti tuottaneet tulosta, sillä tyyppi oli aivan todella hereillä ja mukana tekemisessä! Viimeisellä pisteellä otettiin treeniä voittajaluokan 3 askeleen peruuttamiseen. Apuna oli pk-este, jota käytettiin erilailla kuin muut. Koira kyllä menee suoraan ilmankin, ohjaaja ei. Peruuttelin siis itse seinän vieressä, jotta olisi edes hitusen suoria peruutuksia. Hienosti menee vasemmalla puolella, oikealla levisi pakka ihan käsiin - ei oltukaan aiemmin oikealla tehty. Alla video meidän olohuoneesta, jossa naksuttelin toista kertaa Leeville peruuttamista sivulla. Joku pieni idea sillä on jo tästä hommasta!

Treeneissä ei siis mitään pidempää rataa tällä kertaa, mutta aivan loistavia lyhyempiä pätkiä. Pienen tauon jälkeen tehtiin vuoron perään 3-5 kyltin pätkiä, osa palkkaamatta, osa superpalkalla. Ensimmäinen pätkä oli koira eteen istu, 1 askel, 2 askelta, 3 askelta / saksalainen täyskäännös / pyörähdys. No problem. Toisena pätkänä oli istu > kierrä koiran ympäri / istu täys käännös oikeaan / 360 vasenpaan / hyppy. Ympärikierrot on vieraassa paikassa Lellille vähän liikaa, nousi ekalla ylös, toinen toisto meni hienosti. Hyppy on meillä ollut jokaisella avoradalla uusimisen aihe, köh. Joten olin enemmän kuin positiivisesti yllättynyt, että hyppy löytyi ensimmäisellä yrittämällä ja suoritettiinkin vielä maltilla ja puhaasti. Viimeinen treenipätkä oli istu, koira eteen istu, oikealta sivulle istu / istu, täyskäännös oikeaan, istu / 270 oikeaan / hitaasti. Hitsin vitsit mikä koira. Otin palkatta viimeisen pätkän ja hitaasti seuraamisen jälkeen kehulelu nassuun ja kauheat revitykset.

Hieno nuorimies. Vaikka leikkiminen vieraassa paikassa on vielä vähän epävarmaa, niin olen erittäin tyytyväinen päivän meininkiin. Hitsiläinen miten hienosti jaksoi koko treenin tehdä ja olla kuulolla, osasi odottaa hiljaa vuoroaankin ja teki kaiken niinkuin pyydettiin. 

Oli myös niin ihana itse kuulla, miten hyvin ohjaajakin osaa hommansa (tätä en kuule koskaan tämän lajin parissa). Leevi on nopea ja herkkä koira, ja olen suhteellisen hyvin omastakin mielestä saanut sille rakennettua niin varmoja käytöksiä, että se pystyy ne suorittamaan vaikka jänskättäisi. Rally-toko''kupla'' saisi silti olla vahvempi, mutta juuri siksi me tässä ryhmässä ollaankin!

Seuraavat rallykokeet olisikin sitten helmikuun lopulla. Leevillä avoimesta 2xavohyv suorituksia, joten RTK2 kolkuttelee jo ovella. Tämä tarkoittaisikin sitä, että tyyppi pääsisi jossain vaiheessa voittajaluokkaan skabailemaan. Pyh ja pah. Pikkasen on vielä töitä edessä moisiin suorituksiin. Oikean puolen seuruu on jo aika hyvä, käännökset vaatii tekemistä. Käytösruutu (lue: perkelepaikkaodotaistu) on vielä vähän kesken. Leeville on opetettu kaikki tarjoamisen kautta, joten paikallaan oleminen on meille vähän hankalaa. Ollaan kuitenkin keskittymis/luopumisharjoitteiden avulla päästy jo pidempiinkin aikoihin. Tiedän kuitenkin, että häiriöherkälle kisapaikalla paikallaan oleminen tulee olemaan vaikeaa ja varmaan seuraavat kolme vuotta vähän villikortti. Joten ihan heti ei olla voittajaan rynnistämässä. On se vaan jo kuitenkin kaikki toiveeni ylittänyt, vaikka ei aina olekaan se yksinkertaisin koira.

Seuraten ihan leikiten

Lääh ja puuh. Koirien kanssa leikkiessä tulee aina niin perhanan kuuma, jos leikkii ihan tosissaan. Mulla jäi paljon mietteitä omien treenien videoita katsellessa ja muutamaan asiaan puutun heti, ennenkuin ehdin juurtua ihan täysin johonkin pikku asiaan. 

Leluja meillä on käytetty lähinnä loppupalkkana. Treenit menneet yleensä omatoimisesti yksi 15min pätkä tai jaettuna tämä aika suunnilleen kahteen osaan, jolloin koirat tauottavat toisiaan. Joka tapauksessa liki aina aluksi naksutellaan jotain perusjuttuja, tehdään rataa palkkaillen, tehdään rataa vähemmällä palkalla ja viimeinen toisto ilman välipalkkaa huuuuuikealla lelurevityksellä heti maalin jälkeen. Ei saisi näin juurtua. Eli noin 99% ajasta koirilla käytössä ruokapalkka, jota saa usein joten noin 70% ajasta ei tehdä mitään lähellekään kilpailusuritusta muistuttavaa.
Aloitettiin treenit niin, että hehkutin koiralle supersiistiä lelua ja nappasin lelun piiloon. Tästä alkaakin video, jossa eka klippi on lähdössä oloa. Tämän jälkeen kaikki meidän tekemämme on videolla, väleistä on leikattu pois kaikki leikkiminen. Video oli kuusi minuuttia pitkä, joten suhteellisen kova leikkimisen suhde itse tekemiseen. Miljoona asiaa tuli treenin aikana todettua ja videota katsoessa huomattua.

Asia numero yksi, on ehdottomasti se, että miten kivaa seuruuta se tekikään. Ai että. Niin iloista touhuamista ja pysyi aivotkin melkein mukana. Pitkillä sivuilla saattoi edistää, muutoin kamalan kiva tyyppi. Asia numero kaksi, oikean puolen seuruu on ihan lapsenkengissä tällaista treeniä ajatellen. Liian kovilla kierroksilla ei pysty pysymään oikealla puolella ilman häslinkiä, siksi videolla huomattavasti vähemmän oikeaa puolta, jota otettiin ehkä 20m yhteensä. Oikean perusasennot oli ihan sula mahdottomuus näissä sfääreissä. Kolmantena vaan ei vähäisimpänä, pientä hiomista oikealla kääntymisissä. Ensimmäisen kyltin (360' oikealle) kohdalla tosin häkki, jota Leevi väistelin treenin loppumisen pelossa ilmeisesti. Ollaan tehty hurjasti enemmän vasemmalle käännöksiä takapäänkäyttöä ajatellen, joten näihin varmuutta.

Tämän jälkeen vuorossa Ruffe. Olen jostain kaukaisista agilityajoista jäänyt siihen lopputulemaan, ettei lelupalkka meillä oikein toimi. Ja ei varmaan toimikaan, agilityssa. Kuitenkin nyt toimi erittäin passelisti kyseisessä treenissä. Ei keittänyt yli, ei välkkynyt hampaat, ei kukaan roikkunut lahkeessa ja hymyilikin kamalan onnellisesti. Ehdottomasti kasvanut lelun arvo ja jaksaa tehdä pitkään töitä lelunkin kanssa. Ruuan kanssahan tuo tekisi varmasti maailman loppuun asti, mutta lelun kanssa on yleensä into loppunut lyhyeen. Itsekukin tässä taas varmasti oppinut asioita ja varmasti tämän myötä revitellään useammin rallykentällä. Ruffen kokonaisvideo oli 8 ja puoli minuuttia, joten leikkimistä taas ollut reippahasti yli kaksi kolmasosaa. Sillä on kyllä ihan mieletön asenne kaikkeen aina - vaikka kiroileekin välillä tehdessään.

Hitsiläinen, se joka sanoi että seuruun treenaaminen on tylsää - ei tee sitä oikein. Koko viimevuoden  ajan mulle aina vaan tullut selkeämmäksi, mitä haluan koirilta ja mitä ne minulta. Kaiken harrastuksen on aina ja kokoajan tarkoitus olla kivaa. Yhdessä vietettyä laatuaikaa ja suhdetta parantavaa toimintaa. Ai että meillä on aina vaan siistimpää ja siistimpää kentällä, onni on kun saa omistaa koiria, joiden kanssa on ilo harrastaa.

Perinteiset loppiais kisat

 Tällä kertaa kuitenkin epäviralliset. Kilpaileminen on musta hirmuisen hauskaa ja omaa toimintaa parantavaa aktiviteettia, joten viralliset tai epäviralliset, meille kyllä päivä lajin parissa kelpaa. Tarjolla oli alo ja avo luokat, joten sysäsin molemmat koirat avoimeen. -20 asteen pakkasessa olin kovin kiitollinen, että järjestetään hallikokeita. Enkä koskaan ole ollut yhtätyytyväinen siihen, että sisällä on vain 10 astetta lämmintä! Huisin hyvin tarkeni, vaikkakin tunnustan änkeneeni päällekäin kahdet toppahousut. Alla bonuksena meidän ensilumiposet! Erotatteko te lukijat näitä toisistaan ja millä perustein? Tullut huomattua, että oma äitinikin vierailuillaan nämä sekoittaa, vaikka minulle ero on päivän selvä.

Kisapaikka oli hilppasen täyteen ängetty, kukaan ei tietenkään koiria autossa pitänyt, joten kuonoja riitti. Onnellisen moni piti koiria häkeissä ja vielä äärettömän hiljaisinakin - mutta. Kolme tappelua tuli päivällä nähtyä, ihan puruihin asti menneitä tilanteita. Kaverukset keskustelivat keskenään ja vallan unohtivat että remmin päässä on joku kisakaveri joka ei ehkä tykkääkään kaikista. Toisessa tilanteessa pääsi tempova koira irti hihnastaan ja ensimmäiseen vastaantulijaan kiinni. Kolmannen känän aikaan olin itse kehässä ja vastoin suunnitelmia palkkasin Ruffen, sillä meteli oli aivan käsittämätön! Apuva. Me onneksi säästyttiin hampailta ja tyydyttiin rähähtämään yhdelle häkkiin tunkevalle lintukoiralle kertaalleen. Jotenkin kummallinen kisatilanne, ohjaajille vähän noottia oikeasti. Ei koirien tartte muita rakastaa, eikä moikkailla, mut hanskassa pitää oikeasti olla jos haluaa änkeä koiria täynnä olevaan halliin. 

Leevin oli kolmantena vuorossa ja ehti suhteellisen mukavasti huomata olevansa hallissa. Tosin nyt olinkin parempi ohjaaja ja kannoin metallihäkin halliin turvapaikaksi. Edottoman kivasti toimii leevillä hallissa pidempään olo! Ennen rataa naksuteltiin asennonvaihtoja ja kontaktia, radalle lähdinkin hyvillä mielin. Alku meni ihan ok, pyörähdyksen kävin varmistamassa, kun näin ettei tyyppi ollut enää kuulolla. Tästä eteenpän sujui koko ajan paremmin ja paremmin. Tuli muutamaan otteeseen ihan flowfiilis, jolloin häviää ajantaju, ei mieti mihin on menossa, koska tietää ja tuntee tilanteen. Ei jännitä koiran osaamisia ja menee vain. Ensimmäinen kerta sitten ekojen kisojen. Lopputulema radalta oli 90/100, -5 lähti palkkaamisesta.

Ruffe oli vuorossa liki viimeisenä. Meitä edeltäviä koirakoita oli jättänyt tulematta, joten istuin vielä häkin vieressä omissa maailmoissani, kun tuomari kysäisi että ajattelinko tulla kehän puolelle. Jahas! Äärettömän puutteelliset lämmittelyt ja virittelyt. Vähän kiehuva pieni sheltti kuitenkin petrasi hienosti radalla. Jouduin uusimaan pujottelun, kun tyyppi kiersi kyltin (?) joten sieltä -3. Uusin myös istu, askel oikeaan, istu -kyltin, kun koira lysähti maaan, josta -3 ja uusimisen jälkeen tehtiin sama maahanmeno, joten -13 sieltä. Loppu rata menikin aikalailla flowfiiliksillä, vaikka Ruffe ei parasta osaamistaan päässytkään nyt näyttämään. Lopputulema 79/100, tässäkin se -5 palkkaamisesta.

Erittäinkin kivat kisat. Leevi yllätti mut aivan täysin odottelu taidoillaan ja osaamisellaan. Ja Ruffe puolestaan on aina kamalan loistava kilpakumppani. Se mitä näistä skaboista jäi taas treenilistalle, takataskuun ja korvantaakse on yksi isompi asia. Saumattomuus/Yhteistyö/katkeamaton katsekontakti. Nämä menee kaikki vähän saman otsikon alle ja ovat toisistaan riippuvaisia, sekä toisiaan tukevia. Jatkamme siis näiden asioiden kanssa puuhastelua. Radalla aina sekunninkin katsekontaktin katoaminen tuntuu ikuisuudelta ja maailman lopulta. Videot aina vähän lohduttavat, kun huomaa, miten pienistä hetkistä on ollutkaan kysymys. Tekniikka on siis kohdillaan, mutta me halutaan vielä lisää fiilistä! Jos teillä on jotain huiseja treenivinkkejä/ideoita niin antaa tulla vaan. 

Asennonvaihdot x 4

Olen naksutellut muutaman tovin asennonvaihtoja varmemmiksi ja vielä on matkaa jäljellä. Nämä toimii kotona tavallaan kaukokäskyinä dobotyynyjen päällä iltajumppana vähintään kerran viikossa. Tartvitsee vielä vahvistaa kaikkea, mutta onneksi naksuttelu on meistä kaikista siistiä. Ideaalista tietysti olisi, että vaidot sujusivat ilman käsimerkkejä - näin olisi vähemmän mahdollisuuksia sössiä omalla huitomisella toisen suoritusta.

Ruffella on vihdoin syttynyt lamppu siitä, että ''seiso'' tarkoittaa ''nouse ylös niiltä sijoiltasi, eläkä liiku''. Aikaisempi suoritus oli enemmän mallia, ''ota vapaavalintainen määrä askelia ja jämähdä paimenkyttäykseen sekunniksi, jos typerä ihminen on hidas eikä ehdi palkata, niin mene maahan.'' Rallyssähän on vain seisomiseen nouseminen  istumisesta, mutta seisomisesta vaidot alaspäin istumaan tai maahan. Eli maasta ei koskaan nousta seisomaan - vaikka se olisikin meillä vahvin vaito, pöh. Muuten vaihdot toimii ihan kivasti ja nyt on tsekattu että oikealla puolella melkein yhtä mukavasti toimii. Seisominen vaatii vielä käsiavun, tai sitten ohjaaja ei vain osaa päästää siitä irti.

Leevillä liiiiian nopeat vaihdot. Taitaa koko epeli olla vähän turhan nopea, joten vähän maltti harjoituksia luvassa. Olkkarinaksutteluun on sisällytetty vaihtoihin katsekontakteja ja häiriöitä käsin, jotta saataisiin tyyppiä enemmän kuulolle puheeseen. Mennyt nyt mallilla istu, katse, naks, palkka, asennon pito & katse, naks, palkka ja sitten vasta seuraava asento ja sama kaava toistuu. Myös kestänyt mun pieniä huomatuksia ''ooohoo'' jos vaihtaa asentoa ennenkuin ehdin edes ajatella seuraavaa asiaa. On nyt siis jo parilla treenillä vähän rauhoittunut. Jatketaan siis näin. Seisominen alkaa olla varmempi, vaatii käsiapuja. Muutamaan otteeseen kokeiltu ilman apuja ja noussut hyvin, joskin epävarmasti - joten vielä vahvistusta kaipaa tämä. Seisomisesta perusasentoon palaamista turha palkata, änkee sinne jokatapauksessa.

Ja kyllä, käytiin siis jouluaattona treenaamassa - ja uimassa. Mutta olipahan koirien mielestä paras joululahja. Todelliset hyvänmielen treenit oli ja kaikki toimi niinkuin ajattelinkin. Todella mukavan oloista alkaa jo tuo oikeanpuolen seuruu olemaan molemmilla, joskin Leevillä vielä liikayrittämistä. Pikku hiljaa hyvä tulee ja Leevillä on vielä piiiiiiitkä matka voi-kokeisiin. Ruffe olisi periaatteessa liki valmis vaihtamaan luokkaa - mutta ohjaaja ei. 

TERVETULOA UUSI VUOSI 2016 !

Vuosi vaihtuu ja asiat rullaa omalla painollaan. Olen muutaman viikon ajan lukenut todella mielenkiintoisia vuoden tiivistyspostaukia, uuden vuoden lupauksia ja älyttömästi tavoitteita. Näiden tekstien myötä saa aina intoa, puhtia ja positiivista energiaa. Huomaan kuitenkin viimeisen vuoden aikana muuttuneeni paljon koiraharrastajana. Mulla on paljon tavoitteita. Pieniä, suuria, arkisia ja vähemmän arkisia. Vaan yksia asia on muuttunut roimasti. Aikarajat eivät sovi tähän meidän talouteen.

Aina, minä hetkenä hyvänsä voi sattua ja tapahtua. Työskennellään ja eletään kuitenkin eläinten kanssa, jolloin ihan mitä tahansa voi seuraavan kymmenen minuutin sekunnin sisällä tapahtua. Ja ei, pelossa on turha elää. Eläinten kanssa kun pitäisi oikeasti osata elää hetkessä. Kaikki suuri esim. valioituminen, on kiinni kaikista pienistä osasista, jotka teitä kohti unelmaa kuljettavat. Se miksi ihmisillä on tarve laittaa onnistumisille takaraja on minulle nykyään mysteeri,  sillä vuosi on hitokseen pitkä aika ja siihen mahtuu varmasti hurjia edistyksen askelia, kuin myös niitä valitettavia alamäkiä. Elämää on hienoa suunnitella, mutta. Jäähän tilaa niille ajatuksille, kun kaikki ei menekään sekunnilleen oikein? Miksi emme nauttisi siitä, mitä meillä nyt on - miksi unelmoida siitä, mitä me emme vielä ole. Noh, menipäs nyt filosofiseksi. Ymmärsitte kuitenkin varmasti pointin.

Me kerromme siis tavoitteistamme toisella tavalla. Ennen mitään muuta, toivomme vuodelle 2016 terveyttä - ihan koko laumalle, ihmisiä myöten. Fyssarilla ja hierojalla käydään varmasti vastaisuudessakin huollattamassa koiria, mutta eläinlääkärikäynnit voisin jättää välistä ensi vuonna. Tätä toivon enemmän kuin mitään muuta, ihan koko sydämmelläni.

Ruffen kanssa uuteen vuoteen lähdetään samoilla linjoilla kuin edellisiin - mars, eteenpäin. Harrastuspuolella jatkamme meille rakkaan rally-tokon parissa ja treenailemme toivottavasti yhtä ahkerasti kuin tänäkin vuonna. Kokeissa käydään silloin kun siltä tuntuu ja RTVA tuosta pienestä vielä joskus tulee, se että milloin me ollaan niin suuriin saappaisiin valmiita jää nähtäväksi. Arkisessa elämässä toivon, että teemme pitkiä ihania metsälenkkejä keskenämme ja hyvässä seurassa, sekä pusuttelemme joka aamu ja ilta sohvalla kahvikupin kera.

Leevin kanssa tulevaan vuoteen lähdetään kiitollisina. Tyyppi täyttää maaliskuussa kaksi ja on jo nyt juuri se meille oikea koira. Harrastuspuolella toivon, että löydettäisiin parempi yhteinen flow-taajuus. Leevi on mulle ensimmäinen silmällään kiinni jäävä kevyesti häiriöherkkä koira ja toivon kehittyväni aina vain paremmaksi ohjaajaksi juuri Leeville. Jatketaan rally-tokon parissa ahkerasti ja tehdään kaikkea sikasiistiä yhdessä. Kokeisiin menemisellä samat sävelet kuin Ruffella, silloin kun on sellainen fiilis. Arjen puolella toivon, että kehitytään epävarmuuksien voittajiksi. Hyvällä polulla on menty kokoajan, mutta aina voi parantaa!

Me ollaan siis valmiita uuteen vuoteen! Muutamia selkeitä muutoksia tapahtuukin heti ensimmäisellä viikolla. Iltatyöläisen unelmat ovat tulleet toteen ja yli vuoden etsinnän jälkeen olen löytänyt meille rallytreenipaikan. Koirakeitaan aamuryhmässä oli vielä tilaa, joten pojat pääsevät vuoroviikoin treenailemaan ohjatusti. Ohjatuissa treeneissä olen käynyt toooodella vähän oman työn vuoksi, mutta nyt vihdoin pääsee treenimään. Samalla tietysti käydään aina oman yrityksen toisten kouluttajien tunneilla, mikäli töiltä sopivasti ehtii. Ohjattujen rallyjen lisäksi tietysti toivotaan, että tämän vuotiset omatoimitreenikaverit jaksaisi treenailla meidän kanssa tänäkin vuonna. Niimpä vielä iso kiitos treeniseuralaisille, Roosa, Miranda, Laura, Nea ja monimonimoni muu.

Tavoitteet ensi vuodelle on siis selvillä. Terveyttä kaikille. Iloista, hauskaa ja suhdetta aina vain parantavaa harrastamista. Paljon raitista ilmaa, metsää ja upeita lenkkejä. Hirmuisesti koirakavereita ja ihania ystäviä. Valokuvia, kahvia ja sitten se tärkein - mukavaa arkea. Fiksut tavoitteet on edelleen fiksuja, koiran tahdissa eteneminen, matkasta nauttiminen ja yhteinen onnellisuus.

Shelttimäinen joulu(kuvaus)

Alla kuvapläjäys kuusen vieressä hengailusta illalla. Oltiin tosiaan vanhemmilla perinteisesti tonttuilemassa, mukana toki omat koirat ja kuvissa myös porukoiden Rasse-veli. Niin lämmin olo varmasti kaikilla, kun koko perhe on hirmuisen läheinen. Minitiivistys siis joulusta, kera tunnelmakuvien. Kerrottehan, mikä oli teidän suosikkinne?

Aamulla heräiltiin vauhdilla ja juotiin kuppi kahvia kotona. Koirat autoon ja nokka hallia kohti.  

Hallilla pienet rally-tokon ratatreenit tasoa voi/mes ja kamalasti herrrrkullista palkkaa ja lelun repimistä.

Treenien jälkeen minilenksu ja altaaseen mars. Uitiin puolisen tuntia pallojen kera.

Föönausta ja puunausta. Ja vihdoin auton nokka kohti Sipoota ja porukoiden joulupöytää.

Lounaan jälkeen kolmen kilometrin perinteinen joululenkki ja rapaisten koirien uudelleen pesu.

Illalla upea joulupöytä, pakettien avaamista/repimistä ja koirien osalta rauhallinen loppu ilta.