28.9.2012

Aika kuluu nopeaan

Nyt täytyy vähän päivitellä meidän kuulumisia ihan laajan skaalan mukaisesti. Viime maanantaina oli viimeiset Elinan treenit. Tämä kyseinen treenihän oli siis alkeiskurssin jatko osa, jossa ollaan koko kesä treenailtu. Ryhmä on pysynyt samana viime huhtikuusta lähtien, läpi koko alkeiskurssin. Nyt kuitenkin on asiaan tullut muutoksia. Osa porukasta ei halunnut treenata talvella kuin vain jokatoinen viikko ja osa taas joka viikko, yksi halusi tosiaan vaihtaa kouluttajaa ja lopuilla sitten taloudellisia syitä tai juoksuja. Me kalasteltiin treenipaikkaa muitten ryhmissä aika epätoivoisena, kunnes viime sunnuntaina saatiin kuin saatiinkin vakkaripaikka Isabellan ryhmään. Ihanaa, samaan ryhmään pääsi meidän porukasta Tuuli & Salli. 


Kurakelit on todella siis alkanut, me kun asutaan täällä juuri ja juuri helsingin selän takana, niin löytyy ihan hiekkateitäkin lätäköineen päivineen. Kurasta en niin välitä, joten käydään heittämässä palloa tuolla pelloillakin, kuluupahan energiaa, eikä se peseminen niin iso urakka ole (kun siihen on varautunut). Sadetakki kuitenkin menee päälle ikävillä keleillä, niin on toisenkin mukava liikkua. Syksyssä odotan eniten lehtien putoilua valokuvausta varten ja kuuman kaakaon lipittämistä iltaisin. Tietysti odotan meidän uusia alkavia treenejä! Nämähän tosiaan alkaa ensi viikon tiistaina, tästä en tosin ole varma, joten pitääkin Isabellaa näin viikonloppuna häiritä. Treeniaika siirtyi myöhemmäksi 19.30-20.30. Tämä on vielä siinä rajoilla, että kykenen menemään treenaamaan. Myöhempään tuskin olisin suostunut, toisaalta agilityn vuoksi on muutakin tyhmää tehty (kuten kisattu kaatosateessa puolikuntoisena).

Vaihtelu virkistää, joten otin meille agikurssin myös muualta kuin omasta seurasta. Meillähän on siis tosiaan ollut nyt vakiovuorot, joita ei talveksi otettu, ja en halua jättää treenaamista yhteen päivään viikossa. Joten nyt on sitten kahdet ohjatut treenit per viikko. Nämä seuran ulkopuoliset treenit sijoittuu myöskin V
antaalle, tosin 10 minuuttia kauemmaksi kuin seuran treenit. Kyseessä on sama paikka, jossa rally-tokoiltiin enemmänkin. Päiväksi karsiutui torstai, ja ajaksi saatiin hiukan edellistä aikaisempi tasalta alkava vuoro. Kouluttajasta ei vielä ole tullut infoa, mutta joku näistä Heiluvan Hännän-kouluttajista se siis on. 


Lassen kuulumisia täytyy vähän päivitellä, herra kasvattaa talviturkkia hitaasti ja varmasti. Masu on pysynyt ihan okei kunnossa, ja sitä uskaltaa päästää muihinkin tiloihin kuin omaan huoneeseensa (kodinhoitohuone). Tosin päivät saa edelleen olla yksinään, pitää vähän noita mattoja suojella vahingoilta. Raasu kun on. Ei kai kauheasti muuta infottavaa, no aloin pitämään agilityn pentukurssia kahdelle tuttavalle jolla on sopivan ikäisiä nassikoita, tähän kurssiin toki liittyy myös hiven rally-tokoa, että saadaan pennuista kunnollisia kansalaisia.

Ciao!
ps. kiitos kuvakisaan jo osallistuneille, vielä on aikaa uusille tulokkaille!

25.9.2012

KIITOS JA KILPAILU

Meidät on huomioitu! Blogitekstimme Hurtasta on päätynyt itse hurttatiimin käsiin, ja nyt ollaan saamassa kaikkea mukavaa ylläriä heiltä päin, aivan mahtavaa kiitos! Tästä lisää myöhemmin kuvien kera.

Nyt lähtee käyntiin pentukuva-kilpailu lukijoiden kesken! Lähetä kuva omasta koirastasi kaikessa suloisuudessaan mun mailiin. Äänestyksen jälkeen voittajalle lähtee kaikkea mukavaa koiraiheista tavaraa postissa tulemaan, paketista saattaa löytyä tätä hurttaakin! Lähetä siis kuva koirastasi pentuajoilta, osoitteeseen Katja.pietilainen@hotmail.fi ja osallistu kilpailuun !(:

Kuvia voi lähettää tästä päivästä alkaen, ensiviikon loppuun saakka (7.10) ! Tämän jälkeen on luvassa äänestys, ja tietysti palkintojen jako. Olkaa siis ahkeria, ja pistäkää kuvia tulemaan!

23.9.2012

Astetta parempi suoritus

Ja nyt on taas roppakaupalla asiaa. Jos vaikka lähdettäisiin liikenteeseen siitä, että eilen oli meidän tokat Rally-toko kisat. Tällä kertaa Espoossa. Tosi mukavan tuntuinen halli, ja ihanan pehmeä nurmipohja. Ruffe viihtyi siellä kuin kotonaan, on sen verran hyvä hallikoira (kiitos tästä HSKH'lle). Meidän numero oli seiska, joten piti olla ajoissa paikalla. Rataan tutustumisessa olin ihan paniikissa. Vaikutti kauhean vaikelta radalta, ja vihaan noita askelia. Oli pistetty muutama niin kompakohta, että vähän hirvitti omat virheet rataan tutustuessa. Muutama kartio oli korvattu saappailla, joten tämäkin mun silmissä olii ongelma (herra tykkää kengistä).

Pian tuli meidän vuoro, ja sydän hakaten astelin radalle. Tällä kertaa Ruffe oli oppinut istumaan ihan ensimmäisellä käskyllä, vau. Edettiin radalla ihan mukavasti ja vauhdikkaasti, Ruffe napitti välillä mua ja välillä muuta, mutta pysyi kuitenkin lähellä. Kuunteli suhteellisen hyvin käskyjä ja meni about joka kerta ensimmäisestä pyynnöstä istumaan ja maahan ja näin edespäin. Spiraalit molempiin suuntiin ei tuottanut ongelmaa millekkään muulle kuin mun tasapainolle, mutta eipä tuo kauheasti videolla näy. Liikkeestä maahanmeno oli vähän hidas, kun just siinä kohtaa oli joku ihana haju. Ei kuitenkaan tästä saatu virheitä. Virheisiin kuuluipi sitten PY ja OV.


Radan jälkeen oli tosi hyvä fiilis, ja tyytyväisenä marssin takaisin meidän viltille odottelemaan tuloksia. 40 minuutin odottelun jälkeen, tuomari astui kehään papereiden kanssa. Yhtään hyllyä ei tullut, joten hymyä oli jos toisenkin naamalla. Meidän pyydettiin melkein heti kehään, ja mietin että miten me ollaan voitu saada niin vähän pisteitä. Mutta tuomari ei ollutkaan laittanut meitä piste järjestykseen. Huokaisin helpotuksesta ja nappasin paperit kouraani. 95/100 ! Huima pisteen nousu viime kisoista, mahtavaa. Joten meille siis enää yksi suoritettu ja hyväksi todettu tulos ja ollaan avoimessa luokassa, apua. Sijoille ei tällä suorituksella päästy, mutta tyytyväisiä ollaan silti. 

19.9.2012

me + kiire

Tosiaan alkaa olla syksy jo aika hyvällä mallilla, nimittäin lehdet kellertää, ellei jo punerrakin. Tässä vaiheessa on pakko todeta, että on harmillista, miten blogia tulee päiviteltyä harvemmin koulun takia (tänään tosin oli kampaaja syynä). 

Syksyn saapuessa, ilmottauduin vielä tämän vuoden viimeisin virallisiin Rally-toko kisoihin, ainakin näillä näkymin. Nämä onkin jo lauantaina, ja onneksi niinkin lähellä kuin Espoossa. Agilityn parissa voitaisiin mölleillä perjantaina, muttei taida riittää siihenkään energiaa. Yhdet kisat viikonlopulle riittää, ja perjantain pyhitän elokuville oman kullan kanssa, taino, molempien kultien.


Kuten osa teistä tietääkin, meillä alkaa lokakuussa agility kurssi Heiluvan hännän tiloissa, joihin suunnataankin siis treenailemaan torstaisin vuoden loppuunasti. HSKH'n halli ryhmiin ei ilmeisimmin olla päästy, siitä on tosin kokous vielä lähiaikoina, mutta ei hyvältä näytä. Meillä onneksi on vapaavuorokortti, joten ainakin välillä pääsee sinne häsläilemään. Menneen kesän aikana ollaan edistytty huimasti! Ruffe on aivan mahtava ipana, enkä mäkään ole enää ihan avuton ohjaaja. Parannettavaa tietysti on ja roimasti, mutta olen vaan kauhean tyytyväinen meidän edistykseen. Ensi keväällä olisi kiva olla kisakunnossa, mutte tämä ei välttämättä toteudu ilman ohjattuja treenejä. Todella harmittaa tämä HSKH'n halli järjestelmä.

Kahvia kitataan aamusta iltaan ja seisoma duuni ottaa aikalailla viimeisetkin pirteydet musta irti. On silti ihanaa, että on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin. Voisihan koulu aina olla helmpompaa. Ruffe on sopeutunut mun arkeen loistavasti, vaikken olekaan läsnä montaa tuntia päivässä. Iltaisin kuitenkin käperrytään sänkyyn tyytyväisinä ja terveinä. Pitäähän sitä nyt jostain olla kiitollinen. Huomenna herätys taas viiden jälkeen, joten alkaa olla käpertymisen aika. Koitan postailla aktiivisemmin, kunhan joskus totun itse tähän koulurytmiin.

Nimimerkillä ammattikoulu ei ole sluibille.

ps. kun saadaan 30 lukijaa täyteen, pistetään arvonta käyntiin!

17.9.2012

Alokas Rudolf

Sunnuntaina suunnattiin Kirkkonummelle kisaamaan ekoja virallisia Rally-toko kisoja. Yllättävää kyllä, paikanpäällä ei jännittänyt. Meille sattui ihan superilmakin, aurinko paistoi ja kaikkea. Ilmossa kävin ostamassa kisakirjan ja raapustelin meidän tiedot siihen, kunnes tajusin, ettei tota olla mitattu ikinä. Säkäkorkeutta siis lähdettiin mittailemaan, ja tulokseksi venkuloivasta koirasta saatiin 38,5. Hyvin lähellä siis mun aveluksiani, ollaan aika täydellisen kokoisia agimedeiksi, etten sanoisi.

Rataan tutustumisen aika koitti ja olin suorastaan innoissani. Rata vaikutti ihan kivalta, jos ei lasketa sitä järkyttävää pyörimistä, mitä joka väliin oli tungettu, huono olohan siitä tulisi, se oli varma. Palasin takaisin meidän pieneen leiriin ja odottelin vuoroani. Se tuli kuitenkin pian, sillä oltiin viidensiä. Apua.

Radalle mentäessä Ruffe toimi hienosti, mutta mitä. Jo lähtö kyltillä oli tosi vaikea saada kontaktia, kun se vihdoin istui lähdettiin liikkeelle. Sama ongelma toistui toisella kyltillä, ja sitä seuraavillakin. Alkoi vähän jo pinna kiristyä, kun tajusin, että virhepisteet tulisivat siitä, ettei Ruffe yllättäen osannutkaan istua. Mentiin kuitenkin rata loppuunasti, ja kehuin Ruffea pienimmästäkin onnistumisesta. Päästiin kuin päästiinkin maaliin, aikaa kuitenkin kului huimat 2,36 minuuttia. Jäätiin siis odottelemaan tuloksia, ja mussuteltiin tyytyväisinä tai vähemmän tyytyväisinä leipää.



Palkintojen jako alkoi, ja valmistauduin pomppaamaan ensimmäisten joukossa hakemaan meidän hyllypaperit. Tuomari kuuluttikin, että vain yksi koirakko on saanut valitettavan hyllyn, iskin jo kämmentä otsaan, että ei voi olla todellista. Mutta eipä se ollutkaan, hyllypaperit suuntasi hakemaan nuori nainen oman aussinsa kanssa. Tämähän siis jo itsessään oli voitto, meitä ei hylätty! Pisteet kipusit seitsemään kymmeneen, sitten kahdeksaan ja ajattelin jo, että meidän paperi on vaan hukkunut matkalla. Siinä vaiheessa kun pisteet oli jo yli yhdeksänkymmenen, naurettiin siskon kanssa, että ne on siellä jotain sählännyt ja kunnolla. Vihdoin meidän nimet kuulutettiin ja oltiin aivan ällikällä lyötyjä, saatiin 94/100 ! Pompin hakemaan paperit ja kihisin intoa Ruffelle. Ihmetteli saamiaan kinkkuja hetkisen ja varasti tässä hässäkässä mun voileivänkin, mutta haittaako tuo.

Tämä on siis meidän ensimmäinen virallinen rally-toko suoritus, ja päästiin vielä neljänsiksi tai viidensiksi sijoituksissa. Vau. Ensi viikonloppuna hakemaan samanlaisia pisteytyksiä, tosin paremmalla kontaktilla, kiitos !

Ciao!

15.9.2012

Tehis Cup !

Keskiviikkona oli aivan karsea sää. Siitä huolimatta suunnattiin mölleilemään, kun nyt oli oman seuran kisat tiedossa. Julkisilla matka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta perillä saatiin kuitenkin odotella kisojen alkua reilun kaavan mukaan. Paikalla saapui omasta treeni ryhmästä Petra ja Tuuli, jotka myöskin osallistuivat mölleihin. Saulinkin raahasin mukaan kameramieheksi, oikein hyödyllinen oli. Toista kertaa ei kyllä varmasti mukaan tule, sen verran tuskaiselta näytti sateessa.


Ilmossa käytyäni, katselin omaa lappuani kauhuissaan, oltaisiin ensimmäisiä. Mutta toisaalta, Ruffe ei ehtisi kiihtyä muiden suorituksien aikana ja ohjaus olisi helmpomaa. Tietysti olisi kiva katsoa muutama suoritus ennen omaa kisailua. Kuuden aikaa sitten vihdoin marssiittiin kentällä tutustumaan rataan. Vaikutti todella yksin kertaiselta, ja ohjaukset keksin tähän helposti, tyytyväisenä palasin takaisin Saulin ja Ruffen luo odottamaan kisan alkua. 


Pian oltiinkin jo lähtökuopissa ja jännitys ei ollutkaan niin huima, kun olin kuvitellut. Tähän varmasti vaikutti tuttu paikka ja (vihdoin) luotto koiraan. Pillin vihellys kävi ja ampaistiin matkaan. Ruffe toimi aivan loistavasti, vähä hitaasti, mutta loistavasti. Irtosi ihanasti putkiin, eikä aina tullutkaan mun luokse kyselemään nameja. Viimeisellä suoralla kuitenkin itse ryssin homma, lisäsin liikaa vauhtia, jolloin Ruffe innostui mun heiluvasta juoksutyylistä, ja nappasi tyytyväisenä lahkeeseen kiinni. Nauraen ohjasin Ruffen esteen taakse, ja suoritettiin viimeinenkin este. Huhhu, Radalta siis 5vp ja aikaa -14,38! ihan mahatava ipana. Osallistujia medimölleissä oli jonkinverran, joten en uskonut tämän riittävän sijoutukseen, ja lampsin tyytyväisenä autolle. Seuran sivuilta koitan seurata, että monenneksikohan mahdettiin sijoittua. Tästä päivittelen myöhemmin. Seuraaviin mölleihin ollaan kenties menossa jo ensi perjantaina, jänskää!

Buonanotte!

11.9.2012

Avokulmia ja takaaleikkauksia

Maanantaina oli taas kontakti- ja keppitreenit ennen varsinaisia treenejä. Treenailtiin aluksi puomin kontakteja. Muutoin Ruffe teki loistavaa työtä, mutta välillä huomasi, ettei vieläkään ole aivan selvää, että mihin pitää jäädä. Jos juoksen ohi turhan lujaa, saattaa livetä tassut kontaktilta, jos taas jään jälkeen, ei mene kontaktille asti. Eli, namikuppi kontaktin päähän maahan, ja heti palkka sinne jäämisestä. Oppi muutamalla kerralla, että vaikka jään jälkeen, on sen mentävä eteenpäin. Tähän siis kuitenkin roimasti treeniä!


Sitten otettiinkin keppijuttuja. Tällä kertaa kahdellatoista kepillä. Idea oli hyvin yksin kertainen, koitettiin ottaa mahdollisimman erillaisista suunnista, ja eripuolilta, mutta kuitenkin samanlaisia suorituksia. Ruffellehan on helmpompi jos olen sen vasemmalla puolella keppejä suorittaessa. Tähän täytyy tehdä muutos, sillä todella näyttää hitaammalta, ja tahmelta tuo meno jos siirryn toiselle puolelle. Edistystä kuitenkin on siinä, että voin hitusen jättäytyä taaksepäin, tai olla hiukan edellä, ilman että alkaa oikomaan. Takana oleminen oli silti selvästi helmpompi sille. Avokulmat kepeille olivatkin sitten ihan uusi juttu Ruffelle. Näitä ollaan säästelty epäonnistumisen pelossa ja nyt sitten tehtiin näitä oikein urakoiden. Saatiinkin onnistuneita avokulmia ja oikein hyviä lähetyksiä, kepeillä treeniä siis suurimmilta osin tuohon molempipuolisuuteen.


Tuulin toiveesta, tehtiin takanaleikkauksia radan muodossa. Ihan kivahan näitä oli treenailla, itsellä tosin oli todella rankka koulupäivä keittiössä takana, joten keskittyminen alkoi herpaantumaan. Ruffe kuitenkin teki työtä käskettyä, ja suoriutui suhteellisen mallikkaasti radasta. Saatiin yksi nollakin tehtyä, ja siihen jätettiin tämä homma. Selvästi tässäkin kääntyy helmpommin vasemmalle, että nyt herätys. Molemminpuolin aina! Kyseisen radan jälkeen treenailtiin vähän keinua. Ruffen kanssa tehtiin keinua tällä kertaa niin, että keinua pidettiin paikallaa niin kauan, että Ruffe juoksisi kontaktille asti, sitten keinu vapautettiin ja Ruffe sai uskomattomat kehut ja palkkaukset. Loppua kohden alkoi rohkaistumaan, ja uskonkin ettei enää mene kauaa, kun meillä on hiomista vailla valmis keinusuoritus.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, oli vielä päälle juoksuja. Tämä meni oikein mallikkaasti, ja onkin Ruffelle sopiva ohjauskuvio. Näitä lisää! Tämänpäivä hallivuoron jätinkin välii, sillä huomenn on luvassa mölliagilityä oman seuran huomassa.

Ciao!

9.9.2012

Hotelli Helka

Olipas viikonloppu. Perjantai kului poikaystävän kanssa leffoja katsellessa, johon Ruffe tietysti osallistui. Tällä kertaa olin liki tyytyväinen meidän vierailuun, sillä haukuntaa oli todella vähän. Kerran oli kuulemma (en itse herää) haukkunut yöllä rappussa kulkevaa ihmistä. Muutoin oli aivan ihanasti.


Lauantaina suunnattiin hotellille. Koulu on sen verran rankkaa, etten viroon jaksanut lähteä, joten isä tuli tännepäin. Harmiksi viikonlopulle sattui ihan karmea ilma, eikä ulkoilu ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Käytiin kuitenkin heittämässä lenkkiä töölöössä ja palattiin litimärkinä takaisin hotelliin. Iltasella päätettiin käydä pistäytymässä systerillä syömässä, Ruffe oli niin mielissään kun pääsi tuttuun ja turvalliseen mellunmäkeen, ja uskaltautui näin ollen vihdoin pissille. Tämä meidän hienohelmahan ei pissi mihin tahansa, viikonloppuna on siis tosiaan (la-su) pissinyt kahdesti. Onneksi kotiin tultua palaa aina normaaliin rytmiinsä.

Viikonloppu ei siis sisältänyt mitään sen kummepia aktiviteettejä. Ensi viikolle onkin luvassa paljon agilitya ja kisailua. Maanantaina ohjatut treenit, tiistaina vapaavuoro, keskiviikkona agility möllit ja sitten sunnuntaina Rally-toko kilpailut. Jaiks, meidän ekat viralliset, pakko myöntää että vähän jännittää jo!


Syksy alkaa selvästi painaa päälle, vaikka vasta 9 päivää sitten kesä virallisesti loppui. Aamuisin on kauhean kylmä, ja olin jo näkevinäni kuuraa maassa. Villasukat on kaivettu esiin ja Ruffen (ah niin tyylikäs) heijastinliivikin on pesty ja valmiina käyttöön. Tavallaan syksy on ihanaa aikaa, siirrytään hallitreeneihin ja ulkona on kaunista, no, ainakin näin vähän aikaa, kunnes sitten harmaus ottaa vallan. Koirien kuraiset tassunjäljet alkavat taas koristaa lattiaa ja suihkussa saa totutella hiekkaiseen lattiaan. Kauheasti syksyä moititaan, ja sadetta vihataan. Vuodenaika se on tämäkin, vaikkei kyllä oikein ketään miellytäkään. Mutta syksy todella tarjoaa myös ihanan viileitä treenipäiviä ja saa käyttää niitä ihania kaulahuivejakin. Ruffelle tämä on unelma aikaa.

Seuraavaa päivitystä koitan kasailla huomenissa, käydään vähän ostoksilla ja sitten siellä treeneissäkin, saas nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Ainoa varma asia huomisessa on järjetön karvan määrä, sillä herra on päättänyt aloittaa talvikarvan vaihdon ajoissa!

Ciao!

4.9.2012

Sataa, sataa ropisee.

Kaatosateesta huolimatta suunnattiin maanantaina treeneihin, ja onneksi mentiinkin. Meillä oli siis taas yksärinä keppejä ja kontakteja. Tällä kertaa tosin keskityttiin niihin keppeihin. Tehtiin muutaman kerran molemmin puolin pelkät kepit (kuuden sarja), meni niin loistavasti, että otettiin sitten kulmia hyppyjen avustuksella. Ensin siis suora kulma, sitten vinommat kulmat. Näihin sovellettiin takaakiertoja ja erillaisia valsseja. Muutamina kertoina kepeiltä vielä lähetys putkelle. Oli aivan mahtava puolituntinen, vaikka satoikin koko ajan. Ukkoneenkaan ei haitannut. Ensi maanantaina samanlainen setti tiedossa, toivon mukaan yhtä ansiokkaasti!


Kellon lyödessä kuusi loppu remmi saapui paikalle. Kaksi ryhmäläistä on poissa juoksujen takia, ja yksi lopettanut aikataulu syistä. Joten meitä oli kolme paikalla, tosi paljon siis aikaa touhuta kaikenlaista. Tsekkailtiin ensin vähän keinua, Ruffella meni ihan ok. Vähän alkoi taas arastelemaan (parempi näin kuin lentokeinu). Sitten siirryttiinkin radan tekoon. Eli, radan reunoilla oli neljä tavanomaisuudesta poikkeavaa estettä, joihin itse suunnitteleman radan tulisi päättyä. Radan piti sisältää vähintään 4 estettä, joista yksi olisi putki. Yllättävän vaikeaa, kun vaihtoehtoja oli miljoonia. Tässä siis maailman epäselvin ratapiirros.


Meidän ensimmäinen rata johti rengasta kohti. Tein radasta helpon, se sisälsikin vain yhden valssauksen 3 ja 4 hyppyjen väliin. Rengas sujui puhtaasti, eikä mennyt mistään väleistä. Yllättävää kyllä, ei ole muistaakseni ikinä sujahtanut renkaasta ohitse. Ihme pentu.

Toinen ratamme taas johti kohti pussia. Kentällä oleva keltainenpussi, on Ruffelle helppo (läpikuultavan olemuksen vuoksi) joten ängin radalle muuta haastetta, edes hiukkasen. 2 ja 3 hyppyjen väliin välistä veto, ja järjetöntä säätämistä 6 ja 7 esteen kanssa. Saatiin kuitenkin rata toimimaan ekalla, ja otettiin vielä toisen kerran, ettei voitu pistää tuurin piikkiin.


Kolmas rata vei muurille. Tässä otetiin rento ohjaus, ja saatiinkiin kehu siististä työstä ja rauhallisesta ohjauksesta. Ruffe menikin tämän puhtaasti molemmilla kerroilla.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, oli vielä pituudelle vievä rata. Tähän tungin takaaleikkauksen 5-6 esteiden väliin. Yllätyksekseni Ruffe meni sinne minne pitikin, ensimmäisellä yrittämällä. Superkehujen kanssa, otettiin vielä uudestaan onnistuneesti. Olin kauhean ylpeä siitä, sillä takaaleikkaukset ei tosiaankaan ole meidän juttu.


Treenit kestivät tavallista pidempään, vaikka sateessa seisottiinkin. Luulisi, että ukkoskuuro latistaa tunnelmaa, mutta ei vaineskaan. Ihanat treenit, ja onnistuneita suorituksia. Ensikerralle toivon silti parempaa säätä, niin on koirankin motivaatio kohdallaan. Hallikausi alkaa onneksi pian, mutta takuita ei vielä ole, että päästäisiin mihinkään ryhmään, kun oma ryhmä tosiaan hajoaa. Harmi, jos ei mihinkään päästä. Olisi kiva olla keväällä kisa kunnossa.

Ciao!