Sataa, sataa ropisee.

Kaatosateesta huolimatta suunnattiin maanantaina treeneihin, ja onneksi mentiinkin. Meillä oli siis taas yksärinä keppejä ja kontakteja. Tällä kertaa tosin keskityttiin niihin keppeihin. Tehtiin muutaman kerran molemmin puolin pelkät kepit (kuuden sarja), meni niin loistavasti, että otettiin sitten kulmia hyppyjen avustuksella. Ensin siis suora kulma, sitten vinommat kulmat. Näihin sovellettiin takaakiertoja ja erillaisia valsseja. Muutamina kertoina kepeiltä vielä lähetys putkelle. Oli aivan mahtava puolituntinen, vaikka satoikin koko ajan. Ukkoneenkaan ei haitannut. Ensi maanantaina samanlainen setti tiedossa, toivon mukaan yhtä ansiokkaasti!

Kellon lyödessä kuusi loppu remmi saapui paikalle. Kaksi ryhmäläistä on poissa juoksujen takia, ja yksi lopettanut aikataulu syistä. Joten meitä oli kolme paikalla, tosi paljon siis aikaa touhuta kaikenlaista. Tsekkailtiin ensin vähän keinua, Ruffella meni ihan ok. Vähän alkoi taas arastelemaan (parempi näin kuin lentokeinu). Sitten siirryttiinkin radan tekoon. Eli, radan reunoilla oli neljä tavanomaisuudesta poikkeavaa estettä, joihin itse suunnitteleman radan tulisi päättyä. Radan piti sisältää vähintään 4 estettä, joista yksi olisi putki. Yllättävän vaikeaa, kun vaihtoehtoja oli miljoonia. Tässä siis maailman epäselvin ratapiirros.

Meidän ensimmäinen rata johti rengasta kohti. Tein radasta helpon, se sisälsikin vain yhden valssauksen 3 ja 4 hyppyjen väliin. Rengas sujui puhtaasti, eikä mennyt mistään väleistä. Yllättävää kyllä, ei ole muistaakseni ikinä sujahtanut renkaasta ohitse. Ihme pentu.

Toinen ratamme taas johti kohti pussia. Kentällä oleva keltainenpussi, on Ruffelle helppo (läpikuultavan olemuksen vuoksi) joten ängin radalle muuta haastetta, edes hiukkasen. 2 ja 3 hyppyjen väliin välistä veto, ja järjetöntä säätämistä 6 ja 7 esteen kanssa. Saatiin kuitenkin rata toimimaan ekalla, ja otettiin vielä toisen kerran, ettei voitu pistää tuurin piikkiin.

Kolmas rata vei muurille. Tässä otetiin rento ohjaus, ja saatiinkiin kehu siististä työstä ja rauhallisesta ohjauksesta. Ruffe menikin tämän puhtaasti molemmilla kerroilla.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, oli vielä pituudelle vievä rata. Tähän tungin takaaleikkauksen 5-6 esteiden väliin. Yllätyksekseni Ruffe meni sinne minne pitikin, ensimmäisellä yrittämällä. Superkehujen kanssa, otettiin vielä uudestaan onnistuneesti. Olin kauhean ylpeä siitä, sillä takaaleikkaukset ei tosiaankaan ole meidän juttu.

Treenit kestivät tavallista pidempään, vaikka sateessa seisottiinkin. Luulisi, että ukkoskuuro latistaa tunnelmaa, mutta ei vaineskaan. Ihanat treenit, ja onnistuneita suorituksia. Ensikerralle toivon silti parempaa säätä, niin on koirankin motivaatio kohdallaan. Hallikausi alkaa onneksi pian, mutta takuita ei vielä ole, että päästäisiin mihinkään ryhmään, kun oma ryhmä tosiaan hajoaa. Harmi, jos ei mihinkään päästä. Olisi kiva olla keväällä kisa kunnossa.

Ciao!