Maailman hienoin pieni Leeviläinen täytti kokonaiset 2v, heti maaliskuun ekana päivänä! ''Aikuinen mies'' nyt sitten, joten alla ihan virallinen synttäriposekuva - pöksyt pörrössä. Vaikka mä en yhtään allekirjoita aikuistumista, niin on se paljon vuodessa muuttunut. Arki on sujuvaa (ellei lenkillä kävele vastaan ihminen joka välinpitämättömästi päästää koiran sentin päähän ja Leevi sanoo kimeästi RÄY tasan kolme kertaa) ja harrastaminen kivaa.
Kuukauden verranhan tuo on nyt ollut ''aikuinen'' ja muutama asia on pistänyt silmään. Olkoon sitten oikeasti aikuistumisen piikkiin, kypsymiseen, aikaan tai mihin tahansa liitännäinen. niin Lellistä on tullut esiin ihan uusia ulottuvuuksia.
Leevi tykkää nykyään olla sylissä. Se on aiemmin viihtynyt naamakorkeudella aina iloloikkimisen ajan ja sylistä paennut aina kuumuuden saattelemana. Vaan nyt ompi juniori koko viime kuukauden halunnut olla iltaisin ja aamuisinkin sylissä.
Leeville on tullut malttia. No tätä ollaan kyllä ihan oikeasti treenattukin, mutta yllättävän nopeasti on malttia tullut lisää. Ruokakuppia ollaan odoteltu tuskallisia 15-30 minuuttisia istuen ja maaten. Rallyssä ollaan tehty minimini käytösruututreenejä ja asennonvaihdoissa palkkailtu kestoa. Alkaa olla sekunttia hitaampi kuin elohopea tämä nuorukainen. Malttiin taitaa myös lukeutua se, ettei tyyppi vuoden ensimmäisissä vetotreeneissä huutanut lainkaan!
Leevi myös osaa liki täydellisesti odottaa omaa vuoroaan hallilla. Yninää ja ininää aina välillä, muttei lainkaan niin levotonta kuin aiemmin. Kotona ja pihalla odottelu menee mainiosti sohvalla/pihatuoleilla hiljaa ja rauhallisesti. Ehkä se korokkeella olo on se juttu? Josko länttäisin sen hallillakin häkin päälle nököttämään?
Ja kaikenkaikkiaan Leevi on aina vaan ihanampi pieni pörrö, kuin edellisaamuna - jos mahdollista, niin myö rakastetaan sitä joka päivä vaan enemmän. Vaan ja ainoastaan siksi, että se on Ainoa ja Oikea - Lelliäinen. Onnea pienelle miehelle ''aikuisuudesta'' ja toivotaan äärettömästi terveitä vuosia lisää meille!