Kolme ja kalju

Kevään alkajaisten kunniaksi ajoin Ruffen lyhyeksi tänä vuonna jo aikaisemmin. Ajaminen jakaa tänäkin vuonna kamalasti mielipiteitä ja erinäisiä faktoja. Pohjavilla eristää ja pohjavilla kärventää. Molemmista taitaa tieteelliset näytöt olla. Minusta tämä on ihan puhtaasti yksilö ja mieltymyskysymys. Me tykätään olla kaljuna, hotspotit jää unholaan ja kuumakin unohtuu helpommin. Aktiivisen ja kuumaherkän koiran elämää on näin edes vähän helpotettu. Meillä selvästi toimii, muttei tietenkään välttämättä kaikilla. Ajelusta on nyt kaksi viikkoa, ja tukka on tasoittunut - niinkuin viime vuonnakin. Rakenne näkyy niin eritavalla, ja töissä ei asiakkaat meinaa tätä minun Ruuruukseni tunnistaa. Onhan se tosi erinäköinen, mutta näin lyhyenä ehkä kuvaa omaa luonnettaan paremmin. Goofy.

Kevät tarkoittaa meillä ajamisen lisäksi myös pakollista lääkärikäyntiä. Tsekattiin itsemme taas Söderkullan yksityiselle pikku klinikalle - jossa on muuten maailman paras henkilökunta - ja haettiin rokotuksia. Södiksen aseman kaverit ovat olleet kaikkien mun lemmikkien henkilääkäreitä. Kuvaukset ja muut operaatiot hoidetaan isommilla klinikoilla - uusine kalustoineen, mutta rokotukset ja pikku jutut on aina hoituneet näiden ihanien tätien kanssa. Kuitenkin yhdestä rokotteesta napsahtanut yli 70€ lasku sai miettimään sitä, että jos kuitenkin veisin pennun sitten kunnalliselle. Missä te käytätte rokotuksilla?

Kevät muuttaa taas harrastuskuviota, kun vaihdetaan hallista ulos. Meidän kouluttajaksi seuran puolesta vaihtuu Alma Von Creutlein, jolla itsellään on samaisia shetlantilaisia - joten syvä ymmärrys näiden sielunelämää kohtaan löytyy. Omiin koulutuksiini tulee myös muutoksia. Jatkan oman ryhmäni kouluttamista, jonka lisäksi nappasin itselleni uuden shelttiryhmän koko kesäksi. Tähän ryhmään mahtui pentukurssiltani kaksi priimaoppilasta ja heidän tuttavansa. Ihana päästä 'omien' pariin tekemään töitä. 

Kevät on aina sitä aikaa, kun on liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa. Koulut on vielä kesken toukokuuhun asti ja pennun odotus on ihan sietämätöntä. Ja koska en edelleenkään osaa sanoa ei, niin ota lisää töitä hoidettavaksi kokoajan. Huhhuijaa. Onko kaikilla muillakin kevät kiire?

Puuhapete

Sen pitäisi olla mun toinen nimeni. Autokoulu, opiskelu, työ, kouluttaminen, treenaaminen, agility, paimennus, huhhuh. Paljon on muuttunut kevään mittaan ja paljosta saan olla iloinen. Viimeviikon maanantaina pamahti käteen ajokortti, vihdoin ja viimein. Autot on mulla olleet aina lähellä sydäntä, ja niimpä ajokortin saaminen oli iso juttu. Ajeltua on jo tullut yli tuhat kilometriä. Vielä on tietenkin harjoitusvaihe ja syventävä suoritettavana, mutta kyllä osaa iloita auton tuomista vapauksista!

Toinen mullistava muutos on Ruffen olomuoto. Meillä tuli kevät tänävuonna aikaisin ja ajokoneen terä laitettiin hyrräämään. Kymmenmilliseksi lähti taas herran tukka, samoista syistä kuin viimeksikin. Liian kuuma, liikaa hotspotteja, jumalaton pohjavilla ja erittäin aktiivinen koira. 1,5 kiloa kevyempänä siis kohti uusia seikkailuja, mun pieni nahkasheltti. Tänä vuonna häntä jäi pitkään karvaan ja töissä Ruffe onkin nimetty jo Pokemoniksi, onhan se vähän hölmönäköinen, mutta ompahan toisella hyvä olla!

Agilityn suhteen on tullut muutamia muutoksia. Meidän ihana kouluttajamme, mentorimme ja esikuvamme Juuso muutti takaisin kotikonnuilleen, joten jäimme ilman kouluttajaa. Loppu kevät mennään Pilven ryhmässä ja kesällä jatkamme Alman agissa keskiviikkoisin.

Kisakausi avattiin tälle vuodelle myöhään ja maltilla. Yksi hypäristartti vedetty, komealla kympillä. Toinen rima tuli alas ohjaajan säheltäessä ja kepeistä mentiin ohi kun oli niin kova vauhtia (etenemä 4,2 m/s)! Muutoin kisatunnelma oli hyvä, ja suorituksesta jäi loisto fiilinki. 

Lampolassa ollaan käyty nyt kolmesti ja vihdoin Ruffe pääsi liinastaan irti. Pyöröaitauksessa homma pysyi hyvin hallinnassa ja lampaat oli ihania. Tehtiin suunnaan vaihtoja ja lauman ympärillä pyörittelyjä. Viimeisimmällä kerralla päästiin isolle laitumelle kuljettelemaan karvapalloja erittäin hillitysti. Kaveri toimi kivasti, vaikka saikin muutaman purkauksen kun lampaat lähtivät menemään kamalaa vauhtia eteenpäin. Sisupakkausta ei haitannut edes sähköiskut, tännehän tultiin tekemään töitä, eikä nössöilemään!

Tässä siis erittäin tiivistetty ja huonosti kuvitettu päivitys viime viikoista. Liikaa on tapahtunut ja kirjoitusahdistus painaa päälle. Kouluhommia kasaantunut ja ajatukset pentusessa. Huhhuh, hulluksi mä tämän kevään aikana tulen, mutta toukokuussa kiitos seisoo! Ammattinimike, koiranpentu ja uusia tuulia.