31.12.2012

2012

Vuosi kuullostaa jokseenkin pitkältä ajalta, vaikkei sitä todellakaan ole. Päivät kiitävät ohi hurjalla vauhdilla ja vastahan Ruffe oli mun pieni vauvvani. Poju on nyt kuitenkin jo kaksi vuotias, herranen aika. Aikuisikä on saavutettu, ja olen jokseenkin tyytyväinen siihen, että millainen nuori mies siitä rääkyvästä marsunkokoisesta kapalosta kasvoi. Paimennusvietti on kova, joka tuntuukin olevan Ainoa huolenaiheeni Ruffessa. Ehkä ensivuosi pitäisi sisällään hiukan paimennustakin?



Lonkkakuvia katsellessa viime kuussa, kysyi lääkäri minulta ''Miksi ihmeessä näin hieno koira on leikattu?''. Tietysti mua harmitti vähän, olinhan aina unelmoinut ottavani jälkeläisen Ruffesta, sen verran mahtava koira. Vastaukseni oli kuitenkin yksiselitteinen, haluan koiran parasta. Ruffen ei tarvitse nyt stressata narttuja tai karkailla agikentältä (joka tapahtui aina 10 kertaa yhdessä tunnissa). Ei tarvitse nostaa jalkaa jokaiseen tolppaan tai machoiolla kenellekkään. Ruffe on todellinen kaikkien kaveri, ja mammasta on tullut maailman kivoin juttu. 
Tämän vuoden näyttelykäynti olikin ensimmäinen ja viimeinenkin. Meidän näyttelyuramme osui Karjaan Kansainvälisiin näyttelyihin, jossa oli tuomaroimassa Sean Oteamus. Tulos oli EH NUK 2. Tyytyväisinä tähän suoritukseen, pysytään mielummin mätsäreissä.



Rally-tokon saralla uskaltauduttiin pitkällekin tänä vuonna. Kolmiin mölleihin ja kaksiin virallisiin kisoihin, molemmista saatiin hyväksytyt tulokset pistein 95/100 ja 98/100. Sijoituksia ei näinkään korkeilla pisteillä herunut, mutta tulokset on tuloksia. Puuttuu enää kolmas tulos, ja Ruffe on RTK1. Pitäisi tulevana vuonna siis saada RTK1 titteli, ja hakeutua jatkokurssille opettelemaan uutta ja kertaamaan vanhaa. Tuntuvat vain paikat olevan hakusessa, mutta kyllä me vielä löydetään meidän kurssimme. 


Agilityssä ollaan edetty huimasti. Niin Ruffe, kuin minäkin. Laji itsessään on aivan mahtava, ja olen kovin kiitollinen, että oman seuran jäseneksi ryhmisen kautta, päästiin siis Elina Rainingon alkeiskurssille, jolta opittiin paljon. Saatiin estevarmuutta ja liki valmiita suorituksia, paljon keppitreeniä ja yksityisopetusta. Kesän hiipuessa jatkettiin vielä toinen kurssi, taisi kulkea nimellä jatkoalkeiskurssi. Kaikki paitsi kontaktiesteet ja kepit saatiin valmiiksi, ja hyppytekniikkaa parannettua. Siihen loppuikin meidän ryhmän yhteinen tie ja talvi alkoi. Talvikaudeksi päästiin onneksi Tuulin ja Sallin kera uuteen ryhmään. Kouluttajana toimii Isabella Fagerström, erillainen tyyli kouluttaa, ei ehkä ihan minun makuuni, mutta aina sitä oppii uutta. Ollaan edetty kurssilla kepeissä huimasti, liki täydelliseen suoritukseen, nyt alkaakin täydellisyyteen hiominen (joka ei koskaan tule valmiiksi). Kontakti treeniä on lähiaikoina ollut hurjan vähän, lähinnä lumen takia. Kotona olisi omat esteet, mutten rupea liukkaalla pinnalla rikkomaan koiraa. Mölleissä ollaan pärjätty näin loppuvuodesta paremmin, kaksista viimeisistä mölleistä, tulikin 5vp ja todella hyvät ajat. Palkinto sijoille nämä eivät kuitenkaan riittäneet. Kisatunnelmassa oli ihana huomata, ettei Ruffe jännitä uusia halleja enää ollenkaan. Lohjalla keinonurmi ja kaikuva suuri tila, ei ollut ongelma. Kouvuhaassa liukas kokolattiamatto ja pienehkö kissanhajuinen tila, ei ongelma. HSKHlla jättiläismäinen ja äänekäs tila, ei ongelma. Uusimpana kokemuksena sporttikoirahalli ja äänekkäät tuulettimet, vähän vilkuili, mutta ei sen suurempaa ongelmaa.



Tämän vuosi on terveyden kannalta ollut vaihteleva. On ollut edelleen Ruffen silmien kanssa ongelmia, kutisevat simmut sillä tulee aina olemaan, joskus enemmän joskus vähemmän. Tipat auttavat aina, joten ei häiritse koiran elämänlaatua. Kesällä saatiin kahteenkin otteeseen nenäpunkkeja riesaksemme, tietysti nämä tarttuivat Lasseenkin ja räkimistä sai kuunnella pidemmänkin tovin. Näihin pitäisi olla parempi hoitokeino. Syksyllä kohdattiin täysin uusi ongelma, nimittäin Ruffe iho. Kurakelien alkaessa herra alkoi muodostamaan finnejä masuun ja ihottumaakin ilmeni. Kaiken tämän lisäksi, poju päätti nuolla kaikki nämä auki, joten tötterölle oli käyttöä. Hävisivät hoidon avulla ja talven tullen, toivotaan ettei tule takaisin keväällä. Viimeisin lääkärikäynti koski kuitenkin lonkka-, polvi- ja kyynärnivel kuvauksia. Tulokset eivät vieläkään ole tulleet, ehkä ensivuonna sitten.

Sydämmelliset kiitokset ihanille lukijoillemme!


Blogin pitäminen on mulle rakas harrastus. On ihana tulla kotiin treeneistä ja venytellä lattialla läppärin ympärillä, kirjoitellen muistiin omia juttujaan. Vielä ihanampaa on se, että kuinka montaa ihmistä kiinnostaa meidän asiamme ja oppimisemme. Pentukuvakilpaluun osallistui mahtavat 29 koirakkoa, voiton vei suloinen Manu labradori. Me sen sijaan osallistuttiin Mr. Twistin blogin ''hauskin koirakuva''-kilpailuun ja pääsimmekin kakkosiksi teidän avullanne. Äänestäneiden kesken arvottiin herkkuyllärri, joka meni Jennielle. Näin vuoden päätteeksi arvoin lukijoiden kesken herkkuyllätyksen, arvonnan voittajaksi päätyi Ella!

Tänä vuonna saatiin paljon hyviä kokemuksia ja uusia ystäviä. Lähipiiri osti koiranpentuja useampaankin otteeseen. Piia sai valkoisenpaimenkoira ihanuuden Sisun, jonka kanssa vietettiin kesällä enemmänkin aikaa. Mätsäriseuraakin löytyi aina. Ystävni Jade, hommasi itselleen lapinporokoira sekoituksen, joska par' aikaa kasvaa pieni koirakansalainen. Ruffe on saanut ensimmäisen shelttikaverinsa, Tepon. Ellaa ja Teppoa ollaan muutamaan otteeseen nähty lenkin merkeissä ja mätsäritunnelmassakin. Heitä nähdään varmasti vielä lisää! Vuoden mittaan on suhteet naapuriimme parantuneet, ja käytiinkin viimeksi eilen Lindan ja hänen hovawarttinsa Rudolfin kanssa lenkillä. Ihana, että on löytynyt näin paljon uusia tuttavuuksia ja heidän ihastuttavia koiriaan, kiitos kaikille yhteisistä hetkistä! Ensi vuoden tavoitteista osa löytyy tästä alapuolelta.


Ruffelle
  • Terveenä pysyminen
  • Lapsifobian voittaminen
  • Paimennuksen kokeilu
  • Luonnetesti
  • Rally-tokon jatkokurssille
  • RTK1 titteli
  • Agilityssä virallisiin ykkösten kisoihin
  • Kepit liki täydellisiksi
  • Kunnolliset 2on2off kontaktit
  • Ohjausta paremmaksi, ehkä luennon muodossa
  • Dobo

Lasselle
  • Terveenä pysyminen
  • Kunnon kohotus, mahdollisuuksien mukaan
  • Iloisia eläkepäiviä
Itselle
  • Treenipäiväkirjan aloittaminen
  • Ruokavalion muutos
  • Kovempi kunto
  • Dobo
  • Terveellisempi elämäntyyli

30.12.2012

Citykoira

Torstaista lauantaihin oltiin Mellunmäessä vahtimassa systerin kisuleita. Kaikki tätä edeltävät harjoitukset, valmistelivat Ruffea tähän muutaman päivän vierailuun. Torstai päivä tosin meni treeneissä, joten iltasella oli helppo tuoda Ruffe riehumattomana katsomaan kissoja. Niilo (meillä ennen asunut kolli) suhtautuu Ruffen aina yhtä letkeästi. Tuli ovelle vastaan ja puski ja purnasi muutamaan kertaan. Tämä nuorempi tämän kesäinen kissaneiti sen sijaan sihahteli ja kiipesi omaan linnaansa kurkkimaan otusta. Illan mittaan tuli kuitenkin alas, ja pääsi ihan leikkimäänkin Ruffen kanssa. Ihanaa, että ne tulevat näinkin hyvin toimeen ja jaksankin sitä usein ihmetellä. Ninni nimittäin tulee kissatalosta, jossa ei koiria ole ollut nähtävissä, ehkä juuri ja juuri kuultavissa. Ruffe sen sijaan, ei ole koskaan kissanpentuja nähnyt, aikuisia senkin edestä. 


Muu kaupunki elämä on Ruffesta aina kauhean jännää. Eihän mekään siis maalla asuta, mutta metsää on huomattavasti enemmän ja asvalttikin puuttuu. Suolatut tiet ja remmirähjäävät puudelit, olivatkin päivän sana. Ruskeiksi värjäytyneet lohkeilevat tassut eivät kuulu kaupungin parhaisiin puoliin, mutta huolellisella pesulla ja hoidolla on tämäkin homma hanskassa. Remmirähjäystähän Ruffe ei harrasta, ellei kyseessä ole lumikinoksesta hyppäävä lapsi. Epäloogisesti ja arvaamattomasti liikkuvat pienet ihmiset ovat Ruffen heikkous, mutta tästäkin ollaan pääsemässä yli (ei sillä, että oltaisiin kävelty kaikkien mahdollisten lasten perässä lenkillä).

Meidän perjantai-iltaa saapui piristämään Sauli ruokineen päivineen. Ruffella oli hymy herkässä, kun pitkästä aikaa pääsi moikkaamaan. Häntä vispasi vähintään 200 kilometriä tunnissa ja suusta pääsi taas kaikki mahdolliset mongerrus äännähdykset. Voi pientä. Samanlaista reaktiota oli odotettavissa, kun päätettiin lähteä Jennin ja Elviksen kanssa ostoksille itäkeskukseen. Muutamat vaatekaupat kaluttiin läpi. Cubuksessa Ruffe otettiin vastaan hymyillen ja sai liikkeen asiakkailta rapsutuksia ja pusutteluja, uskalsi mennä vierasta miestäkin moikkaamaan. Seuraavassa liikkeessä kaksi työntekijöistä alkoi hihkumaan välittömästi kun astuttiin liikkeeseen '' mä olen aina halunnut tollasen! ''. Ylpeänä sain kävellä Ruffen kanssa, joka käyttäytyi mallikelpoisesti hiukan ahtaammissakin paikoissa. Liukuportaat eivät olleet enään niin iso juttu, eikä tarvinnut kuin kerran täristä niitä mennessään. Eläinkaupoissa se oli kuin kotonaan, eikä napannut mitään nameja itsellensäkään. Tapasi ihastuttavan maltakoira neidin ja uskomattoman kauniin bluemerle lk collie rouvan. Eläinkaupasta mukaan tarttui Berran fleecelelu (agilityyn) ja uusi hammasharja, kahdella erikokoisella päällä. Hintaa yhteensä kertyi vain 12€. 



Seuraava päivitys koskeekin tätä ja ensi vuotta. Koitan saada listattua tärkeimmät asiat ja lukijoillekin on luvassa yllätys.

29.12.2012

Viimeisiä treenejä

Tämän vuoden treenit ovatkin sitten näiltä kohden ohitse. Ollaan nyt käyty heiluvan hännän agility kurssi loppuunsa, ja ollaan kyllä kovasti opittu ja nautittu. Kiitos Miiralle ja Tommille opetuksesta, ja uusista näkökulmista. Kyllä me vielä kisakuntoon päästään. Heitä tullaan varmasti näkemään uudemman kerran, kunhan sopiva kurssi sattuu kohdalle.


Tostaina oli viimeinen vakituinen kurssi heiluvan hännän tiloissa, Koivuhaassa. Vetäjäksi sattui jälleen Tommi, joten Ruffella oli ihmeteltävää kerrakseen. Haukkui muutamaan otteeseen, kun Tommi sattui liikahtamaan. Mutta kävi myöhemmin pusuttelemassa ja hakemassa namuja. Itse treeni sujui loistavasti, ja sain koiraa hyvin irtoamaan. Ilmeisesti osaan ajoittain ohjatakin.  4-7 este ympyrää otettiin molempiin suuntiin, ja aina pienenettiin mun jalkojen liikettä. Lopulta sain olla melkein paikallani, Ruffen juostessa ympyrää. Huima ero siihen, miltä meno näytti kurssin ensimmäisenä kertana.

Seuraavat treenit olivatkin jo heti perjantaina, kun korvattiin aikaisempia kertoja. Nämä treenit olivatkin Espoon Sporttikoirahallilla. Aivan mielettömän kiva halli. Ainoa miinus, on tämä ääniherkkä koira, jonka mielestä tuuletuslaitteet olivat liian äänekkäät. Saattoi säpsähtää niitä yllättäen ja tulla mamman jalkoihin vinkumaan. Tämä kuitenkin unohtui agilityhurmion lomassa. Treeniryhmä koostui kolmesta tollerista, ja tästä outsider sheltti pojasta. Mukavia ihmisiä, ja yksi iloinnokas tolleri tuttukin.


Ensimmäinen ratapätkä oli tämän näköinen. Kokeiltiin ensin rengasta, kun sitä ei ole hetkeen ollut, ei mitään ongelmaa. Molempiin suuntiin ja eteen lähetyksenä, mahtava pentu. Pussiakin kokeiltiin, sillä kyseessä oli tällainen (liki)musta malli. Epäillystäni huolimatta, koira sukelsi pussiin kuin vanha tekijä. Luota siihen koiraan. Radan vauhdikas alkupätkä sujui kuin vettä vain, halusin kuitenkin tehdä kutos putkelle tuon vaikeamman pään, olisi siis saanut mennä kauimmaiseenkin, mutta halusin treenata takaaleikkauksia (ja niitähän treenattiin, huhhu). Loppu rataa ei koskaan tehtykkään, kun huomasin, miten huonosti Ruffe lukee takaaleikkauksia. Niitä ollaan niin vähän tehty, aivan liian vähän. Tätä siis hakattiin edestakaisin, kunnes saatiin aivan täydellinen takaaleikkaus. Pitää itse muistaa, kiihdytykset ja jarrutukset oikeisiin kohtiin. Tämä treeni jatkui toisellakin radalla.


Tällaista pätkää löytyi kentän toiselta puolelta. Nyt sai kyllä ihan urakalla ohjata, ja miettiä mitä tekee ja miten tekee ja missä tekee. Sainkin Ruffelta muutaman 'ohjaa paremmin'-haukut ja närkästyneen sheltin lahkeeseeni. Neuvosta vaari, ja tein selkeämpiä ohjauksia, eikä Ruffen tarvinnutkaan haukkua. Takaa leikkaukset on kyllä aika hatarat. 12 hypylle takaaleikkaus, jossa saatiin etäpalkkaajan apua yhdeltä treeniläisistä, kiitos siitä. Ettei turhan paljon kerralle treenattaisi, otettiin eteenlähetystä loppu ajalta. Tosi mukavat treenit oli, ja aivan ihana halli. Tänne varmasti tullaan uudemman kerran (kunhan rahaa löytyy).

Buonanotte!

25.12.2012

24

Joulu aamuun herättiin poikkeuksellisesti vasta yhdeksän jälkeen. Perinteiset aamupuuhat taisivat tulla hitaammalla temmolla kuin yleensä, muistan möllötelleeni Ruffen kanssa lattialla kymmenestä ainakin yhteentoista. Tämän jälkeen olikin aika koristella kuusi, johon Ruffe aina osallistuu turhankin innokkaasti, joten sille kehiteltiin muuta tekemistä. Uuden ihanan raakaluun parissa sai kulumaan 3 tuntia, kunnes nappasin sen siltä pois, kun meno alkoi näyttää epätoivoiselta. Ruffesta tämä oli silti joulun kivoin osa.


Päivemmällä käytiin heittämässä kevyt 4km lenkki lähimaastossa, melkein kokoperheen voimin. Lunta satoi koko matkan, ja ilmeisesti vastatuuli on ainoa tuuli jota koirien ulkoiluttajille suodaan. Piristävän lenkin jälkeen oli tietenkin jäljellä koirien aitauksen joulusiivous/lumityöt.

Ilta sujui hyvin vain ollessa, ja Ruffen natustaessa raakaluutaan. Tosi pienellä porukalla vietettiin joulua tänävuonna, mutta ei se menoa haitannut. Joulusta kummallisen teki se, että kuusen alla oli peräti viisi pakettia. Suurinosa osoitettu koko perheelle. Hassua huomata, ettei itse edes kaivannut lahjoja, vaikka joulu olikin. Rahaa tietysti tuli, ja kaikki jotka tätä blogia ovat hetkenkin pidempään lukeneet tietävät mihin ne saadaan menemään. Krhm, Onkohan petenkoiratarvike näinpä päivinä auki? 


Ajatella, että tämä on vasta Ruffen toinen joulu. Tuntuu siltä, kuin se olisi aina ollutkin mun elämässä piristämässä ja ärsyttämässä aika ajoin. Huomenna veijari täyttääkin huimat 2 vuotta, ja niin kutsuttu aikuisikä, on tullut täyteen. Jossei se maagisesti tässä 24 tunnin sisällä muutu, niin on kyllä aikuisesta kaukana (onneksi). Pentumaisuus on luonteenpiirre, ei se pissi sisälle tai itke äitiään öisin, ei se tuhoa kenkiä tai jauha sähköjohtoja. Se on silti oma iloinen itsensä, riehuu ympäri taloa ja sitten sammuu siihen paikkaan, johon hetkeksikin pysähtyi. Se tulee mamman viereen nukkumaan iltaisin, ja tökkii tassulla kun on aika herätä. Huhhu, alan ihan liikkistelemään.

Tässä linkissä muutama hälyinen pätkä meidän aatosta, ihanaa joulun jatkoa kaikille ! clikclick

21.12.2012

Erillaisuus on rikkaus

Näin joulun alla kiirettä pitää enemmän, kuin ajattelin. Tänä ihanaisena lauantaina jätin joulujuhlankin väliin, koska ajattelin vähän rauhoittua näitten mun menemisten kanssa (niin varmaan). Viikko on mennyt vauhdikkaasti, ja treenipainoitteisesti. Tiistain treeneistä en sen enempää kertoilekkaan, kuin että treenattiin eteen- ja sivulle irtoamista, hyvin toimii. Mielettömät treenit.


Torstaina olikin nämä koivuhaan treenit, joista harvemmin postailen tekniikka- ja ohjauspainotteisuuden takia. Oma kouluttajamme Miira, oli syystä tai toisesta poissa, joten kouluttajaksi päätyi Tommi Kouvula. Mielenkiintoisia näkemyksiä agilitystä ja sen harrastsmisesta riitti. Ylenpalttisen rauhallisesti ja hillitysti käyttäytyvä kouluttaja, sopi siis Ruffelle (kevyt mieskammo) joka kävikin pusuttelemassa Tommia aina radan jälkeen. Pusuista taisi tosin tulla sähköiskuja molempien neniin, mutta mitäs me pienistä. Ensimmäinen ratapätkä olikin mukava, vähän meinasin siivekkeisiin törmäillä, mutta näistä ei virheitä ropissut. Muutamaan kertaan otettiin ja yksi ainoa virhe oli rimantiputus vitoshypyllä (tämäkin johtui minun laskevista käsistäni). Tehtiin siis rata molempiin suuntiin, ja moneen kertaan. Valssit tuli helppoihin kohtiin, joten todella ehti ajatella ja tehdä ne selkeästi. Hyvä harjoitella välilä ihan alusta asioita. Kuuntelelinkin kouluttajaa, niinkuin en koskaan ennen olisi valsseja tehnyt, paljon enemmän saa näinpäin irti asioista.


Odottelu aika sujui hyvin keittiön puolella, jossa leikittiin Ruffen kanssa narupallolla, että saataisiin lelupalkkaus onnistuneemmaksi. Innostuu aina aika-ajoi, mutta yleensä jättää lelut sikseen, koska on tietoinen taskussa pullottavista nameista (on kokeiltu ilman namejakin, kaaos). Yllä oleva pätkä oli jostain syystä hemmetin vaikea muistaa, miksi? 20 esteen rata jää päähän heti, mutta tämä rata ei vain tuntunut onnistuvan, kun itse pyörin ilman koiraa. Koiran tullessa mukaan, muisti palasi aina yllättäen. Tämäkin toiseen suuntaan ja moneen kertaan, loppu etäpalkalla ja vauhtia riitti. Todella mukava käydä useamman erilaisen ihmisen treeneissä, kun saa näin paljon uusia ideoita. Uutta oli sekin, että ratapohjaa ihasteltiin Ipadilta, mihin tämä maailma on menossa.

Viimeviikollahan käytiin kuvauttamassa Ruffea, ja joka päivä päivittelen kennelliito sivuja, josko oisivat jo tulleet. Niissähän menee viikko pari, tai kolmekin. Mutta, polvista tuli jo tulokset, 0/0 ! Muita tuloksia vielä odotellessa ehtii stressata paljon, mutta lämmittää jo meidän pieniä punaisia sydämmiä se, että ainakin ovat polvet kunnossa. Nyt palailenkin takaisin sänkyyn eilisen hotelli-illan jälkeen, ja todella toivon että herään ennen huomista. Hyvää joululomaa kaikille!

12.12.2012

Positiivisuus jatkukoon

Aikaa on vähän ja mukavaa tekemistä niin paljon. Joulustressi ei ole mulle tuttu sana, sillä ainoa henkilö jolle ostan joululahjan on ehdottomasti elämäni tärkein mies, Ruffe. Perheen kanssa sovittiin, ettei ostella toisillemme turhia puseroita tai soppakauhoja, ollaan vaan yhdessä ja syödään hyvää ruokaa. Kaverien kanssa taas vietetään oma joulumme, joka osuukin jo tälle viikonlopulle. Mutta nyt ihan asiaan.


Tiistaina oli taas mukavat treenit, radalla sai oikein kunnolla paahtaa. Oli ihan mielettömän kiva rata ohjata, ja treenata. Ruffella oli varmasti hauskaa, kun sai juosta pää viidentenä jalkana seiniä pitkin esteeltä toiselle.



Treeneistä entistä hauskemmat teki se, ettei mulla särkenyt päätä. Kolmen viikon päänsärky putki on nyt murrettu, ja osaan ilmeisesti ihan ohjatakin. Puhe taitokin näyttää löytyvän, mutta mikä tärkeämpää yhteistyö sujuu. Loppuun otettiin vielä muutamat onnistuneet kepit, ja kestikin hyvin sitä, että olin muutaman metrin päässä. Jos taas edistin kauheasti, sain närkästyneen sheltin lahkeeseen, treeniä treeniä. Kepit ei ole koskaan valmiit! Ensi treenit ovatkin sitten jo huomenissa, ilmeisesti kontakti harjottelua luvassa, apuva.


Buonanotte!

9.12.2012

Aina ei ehdi

Kirjoittamaan tai tekemään mitään muutakaan. Nyt kuitenkin otin itselleni vähän aikaa, ja jaksoin väsätä treeneistä ihan videonkin. Mutta aloitetaanpa nyt ihan alusta. Mulla on ollut ehkä parhain viikko ikinä, en oo aikoihin ollut näin onnellinen tai elämäniloinen. Kaikki on vaan niin hyvin. 

Tiistaina oli rutiinin mukaisesti ojangolla treenit. Aiheena oli persjättö, jota ei muuten koskaan olla harjoiteltu. Ehkä joskus pentukurssilla putkella, mutta ei koskaan radalla tai edes esteillä. Joten tässä teille hitaan ohjaajan tyypillisiä virheitä, ja ihanaa musiikkia. 


Keskiviikkona suunnattiin Ainolle ja Reetulle yöksi, sillä torstai oli vapaapäivä. Niinkuin koiranomistajalla nyt vapaapäiviä olisi, mutta tavallaan kuitenkin. Ihanaa kun Ruffe sai Reetusta seuraa, ja vähän koulutustakin. Reetu onkin tomera setä, joka pistää ton hunsvotin välillä ruotuun, kun koittaa kauheesti riehua. Koirien oma käytöskoulu olikin koko illan käynnissä, ja illalla sitten kateltiin kaikki yhdessä turhia tosi-tv ohjelmia.


Torstaina oli luvassa koirien linnanjuhlat Konalassa. Tänne suunnattiin Piian ja Sisun kanssa, ja paikan päällä löydettiin tiemme Ellan, Tepon ja Domin seuraan. Kolme shelttiä samassa nurkassa tiesi paljon pusutteluja ja tuhinaa. Mätsärit itsessään venyivät venymistään, nälkä ja väsymys painoi päälle, mutta hauskaa silti oli! Tuomarin arvion mukaan Ruffe on vielä liian nuori kehiin, eikä tuollaisesta koirasta koskaan tulisikaan näyttelykoiraa. Jaaha, kuten arvata saattaa saatiin sininen nauha, vaikka Ruffe esiintyi paremmin kuin koskaan. Sinisten kehässä päästiin kuudensiksi, mutta sijoitusta ei tippunut. Hyvä fiilis kuitenkin jäi, sillä Ruffe osasi käyttäytyä niin hienosti, kiitos Ellalla seurasta ja hauskasta päivästä!


Mätsäreistä suunnattiin iloisina kohti treenejä, jotka sujuivatkin oikein mainiosti. Opeteltiin äkkikäännöksiä ja pimeitä putkikulmia. Sujui ihan mahtavasti! Tällaisia treenejä pitäisi olla useammin, täällä ei tietenkään kuvaajaa ollut, joten teidän pitää nyt vain uskoa mun sanaa siitä, että osasin kerrankin ihan oikeasti ohjata (toisin kuin tiistaina).

Perjantaina koulupäivä kesti reilun vartin, joten pääsin lähtemään jo 8.15 kotia kohti. Päivä kuitenkin sujui kahvitellessa ja syödessä tuttujen kanssa. Illaksi päädyinkin Jennielle ja Elvikselle. Ruffe oli niiiiiiiiiiin fiiliksissiä Elviksestä, että hyvä kun housuissaan pysyi. Kiusasikin Elvistä koko illan pusuttelemalla ja nyppimällä. Kaupunki käyttäytyminen oli ihan mieletöntä, sillä lenkkeiltiin ilman remmiä julkisilla paikoilla, ihana tunne jäi siitä. 


Tämä olikin nyt hiukan sekavammanpuoleinen pikapostaus, mutta taitaa olla mulla pääkin ihan sekaisin. Kerrankin voi sanoa kaikille, että mulle kuuluu hyvää, ihan tosi hyvää. Ruffekin nauttii, kun jaksan touhuta enemmän ja juosta sen kanssa ulkona moneen otteeseen päivittäin. Koitan vähän hillitä tätä omaa iloisuutta ensipostaukseen mennessä, että saisitte tekin jotain irti  tästä mun ylipositiivisuudesta. Ihanaa sunnuntaita kaikille!

2.12.2012

Lunta ja luukkuja

Ihanaa, vihdoin joulukuu. Jo kaksi luukkua on avattu meidän  yhteisestä diettikalenterista. Tyydyttiin Ruffen kanssa ihmettelemään kuvakalenteria siinä toivossa, että pysyisi paino kohdallaan joulun läpi (niin varmaan).


Syysmasennus on tipotiessää ja joulun odotus voi alkaa. Tässä toheltaessani, olen unohtanut postata muutamista treeneistä inffoa, mutta eipä kai tuo haittaa. Ollaan lähinnä treenailtu ihan mielettömän hyvin keppejä (kuudella), sekä välistä vetoja, ja serpenttiinejä päällejuoksuin. Koirarintamalla sen sijaan on ollut tosi hiljaista. Yhtäkään koirakaveria ei olla nähty muutamaan viikkoon. Paljon on pitänyt, vähän on ehtinyt. Ensi viikolla meidän pitäisi nähdä muutamaakin shelttikaveria, jei. Tänäänhän siis piti mennä mätsäreihin, mutta alkoi vähän tuumituttaa tämä oma kipeys ja kylmä maneesi, jossa nämä pidettäisiin. Jäätiin siis mielummin kotosalle, ja peuhattiin ulkona tunnin verran.


Ei tämä lumentulo ihan pelkkää juhlaa ole, kohta on taas lihakset kipeinä lumitöistä ja Ruffella varpaat hajalla jäästä. Molempien koirien tassut on nyt onneksi trimmattu niin tarkasti, ettei toivonmukaan jää ylimääräistä lunta kiinni tassukoihin. Tänäänkin sain useampaan otteeseen nykyä tolta lunta pois varpaiden  väleistä, ei oo mukavaa hommaa. Turkki pysyy kunnossa, kun meillä on nyt ollut käytössä tämä hurtan ihana lämpötakki. Ei tällaisella hyvällä ilmalla, mutta tuulisella säällä kyllä. Tolla taitaa olla lihakset taas niin jumissa, että tulee tarpeeseen toi kaulan suojaus (vaikkei tokokoira olekaan).

Nyt lähetäänkin viimeistelemään joulusiivousta, ja sitten heitetään viimeisetkin karvat viemäriin, sillä on pesun aika. Kaljumpaa koiraa saa hakea, tästä kammottavasta LK sheltistä kuvia myöhemmin.

Ciao!