29.4.2014

Koirakavereita!

Leevi täytti lauantaina 8 viikkoa, ja alkaa jo muisuttaa vähän koiranpentua - marsun sijaan. Poika on kasvattanut jalkoja, ja oppinut juoksemaan. Pureskelutahto on lisääntynyt ja paimennusvietti herännyt. Jalkojen jahtaaminen on tosi siistiä, eikä kaveri tajua yhtään miksi mä aina kiljun kun jalkaan osuu naskalihampaat. Sikähdyksestä aina päästää irti, ja keksii jonkun kivemman lelun (kepin) ja saa kamalasti kehuja. Paimennusvietti näkyy nyt myös hiippailuna! Pikkumies on oppinut vaanimaan Ruffea matalana, joka huvittaa meitä kaikkia kamalasti.

Jalkojen löytymisen kunniaksi ollaan tavattu monia uusia ystäviä! Ensimmäinen kohtaaminen meille oli Roosan villapappa Riki. Joka tavattiin jo viime maanantaina. Tämä oli kamalan jännää, ja pentu pakoili pappaa hetken. Sittemmin alkoi kiinnostus herätä, ja komennushaukku kuulua. Tosella näkemisellä lauantaina oli jo ihan eri meininki! Leevi roikkui Rikin hännässä ja riekkui onnellisena.

Roosan belgeihin kaveri pääsee tutustumaan kun kokoa on vähän lisää. Tähän mennessä ollaan ihasteltu isoa mustaa pelottavaa Beaa häkin läpi, eikä olla edes säikähdetty kun sieltä on tullut sanomisia. On toi kyllä reipas pentu!



Viime lauantaina kävi myös 8-viikkois kahvilla Nea, minishelttinsä Dansun kanssa. Ruffelle nämä oli tietenkin mieluisimmat vieraat ikinä, eikä pennullakaan ollut valittamista. Sheltti kuin sheltti, roturasismi näkyy jo. Danaa selvästi vähän ällötti ihan iholle tunkeva pentu, mutts hienosti antoi pikkuisen leikkiä häntäkarvoilla, ja suostui se yhteiskuvaankin - jokseenkin kuitenkin kinkun voimalla.

Eilen muutettiin Sipoosta takaisin miesystävälle Helsingin Vartiokylään, ja pentu on jo kotiutunut. Täällä pääsee oikeasti treenimään hihnakävelyä, ja näkemään muita koiria (ohittamaan). Onneksi löytyy myös upeat maastot, jossa pitää poikia vapaana, jokaisesta ilman suunnasta. Helsingissä on myös se etu, että tulee autoiltua ja duunipaikalle on kävely matka. Töistä löytyi eilen myös Esa Muotka pentuineen päivineen, joten käytiin 10-viikkoisen bortsutyttö Sotkun kanssa juoksemassa pellolla. Kovatahtoisia olivat molemmat ja vähän nauratti näiden kahden machoilut. Saivat kuulkaa ihan ärinääkin aikaiseksi - niin siis kaksi alle 3 kiloista, huhhuh. Kivaa kuitenkin oli, ja nähdään taas heitä pian uudestaan!


Saatiin myös Turkusesta asti vieraaksemme Ella, shelttinsä Tepon kanssa! Taas roturasismi päällä, ja Teppoon rakastutiin heti. Näköpiiriin kun kaveri eksyi, niin Leevi juoksi uutta koiraa vastaan '' jee kuka sä olet ''. Ruffe nautti suuresti, kun sai Teposta uimaseuraa, vaikka se tarkoittikin sitä, että piti jakaa omista palloista. Upeasti ekakertalaiseksi uskaltautui Teppo loppu metreillä itse altaaseen hakemaan palloa - saa olla Ella ylpeä omastaan.

Saman päivän illalle mahtui vielä yksi koirakaveri, miesystävän Espanjanveiskoira Kiito. Kidi on itsekin vielä ihan pentumainen, vaikka pian 2 vuotias onkin. Melkein 20 kiloinen kuitenkin, joten jyräämistä pelkäsin alkulenkin koko ajan. Molempien suureksi yllätykseksi Leeviä ei isompi kaveri pelottanut, ja pojat leikkivät iloisesti metsässä kolmisin. Hienosti pentu tulee luokse häiriössäkin, ja ilmoittaa kuuluvalla huudolla jos joku juoksee kohti lujaa - aiak varma tapa pysäyttää toisia. Olen niin onnellinen, että mun pentuni on näin mahdottoman reipas ja rohkea. 


ltalenkki venähti melkein kaksikilometriseksi, mikä pennulle on ihan liikaa. Kaveri kuitenkin jaksoi vielä kotonakin riehua, ja nukahti vasta kun oli iltaruuan saanut. En vaan voisi olla tyytyväisempi mun minimieheen, joka on osaittanut olevansa työmyyrä eikä mitään seurakoira. Oikea pentu, oikealle ihmiselle. Iso kiitos kaikille Leevin uusille koirakavereille, ja nakkeja jakaneille ihmisille. Ompas lähtenyt tämä pentuelämä vauhdilla käyntiin - koitan ehtiä päivitellä tämän kaiken häsellyksen keskellä, ainakin sitten niitä pallolöllökuvia tuosta pienemmästä.

ps. jokapäiväiset koirapäivitykset löytyy instagramista nimellä: gabisuper 

21.4.2014

Veljekset kuin ilvekset

Mistähän tämäkin suomalainen sanonta saanut alkunsa? Jokatapauksessa meidän pienet veljekset on ihan yhdistyneet tässä päivien mittaan. Lauantaina käytiin tutustumassa hihnailuun, ja tehtiin erittäin onnistunut 500 metrin iltalenkki! Ruffe on tosi hihnataituri, joten pikkuinen oppii melkeempä isompaa katsomalla. Ihanan itsenäinen se kuitenkin on ulkoillessa, ei vaadi kummastakaan meistä turvaa itselleen. Ellei tiellä ole jotain toooodella pelottavaa, kuten vaikka käpy. Onneksi niitäkin säikähdettiin vain ekalla kerralla.


Sisäsiisteys on jotenkin hämmästyttävän hyvällä mallilla. Kaveri on muutamaa päivää yli seitsenviikkoinen ja tänään vain yksi vahinko tullut sisälle. Yöllä tietenkin pissitään paperille, eihän tuollainen marsu voi pidätellä kahdeksaa tuntia. Yö unet on myös olleet kahdehdittavan pitkiä, ihan ollaan puoli yhdeksään asti saatu nukkua yhtäjaksoisesti.

Ruffe on maailman paras isoveli. Se pitää rotia, jos pentu on ihan mahdoton, mutta antaa toisen niin hienosti leikkiä ja ravistella, viedä leluja ja voittaa vetoleikkejäkin. Juoksuttaa pentua pihalla ja taklaa äärettömän pehmeästi, ja vaan matolla. Kertaakaan ei ole tarvinnut leikkeihin puuttua! Ruffe on kamalan varovainen pikkuisen kanssa, en olisi koskaan uskonut, että se näin nopeasti tottuu uuteen tulokkaaseen.


Muun oppimisen ohella ollaan harjoiteltu istumista, joka sujuu jo aikalailla mallikkaasti. Kaveri jopa tarjoaa istumista ovien edessä, ja aina jos mulla on jotain kädessä. Ei huono. Nimen tunnistaminen on erittäin hyvällä mallilla, ja kaveri tuleekin luokse pelkällä ''Leeeviii'' hihkaisulla. Tästä saa tietenkin aina hyvän palkan, milloin namin, milloin pallon, vaikka parhaita taitaa olla pusut!

Niin hirmuisesti on tapahtunut, etten edes kaikesta ehdi kirjoittelemaan, luonnoksissa kuitenkin odottelee vesipetopentu postaus, sekä videota on kuvailtu. Huhhuh, miten en yhtään muistanut, että pennut on näin kivoja? Ehkä kasvattaja antoi mulle pentueen parhaan natiaisen, sillä on kyllä helpoin pentu ikinä! On nämä karvaturrit kyllä vaan niin rakkaita, nyt me kaikki painutaan pehkuihin, vaikka tietysti ensin pitää pussailla hyvät yöt ainakin sata kertaa.

18.4.2014

Mun pojat

Ensimmäinen yö sujui todella hiljaisesti. Aamulla särki omaa päätä tuhottomasti, olin oikeasti puoli valveilla vain ihmetelläkseni sitä, ettei se vieläkään itke. Toinen oli tosi pätevä, ja oma peti on turvallinen paikka, jossa kelpaa nukkua aina kuuteen asti aamulla. Huhhuh. Pienokainen saikin mulle leveän hymyn naamalle, kun yritti ihan tosissaan loikata sänkyyn. Tämä mun jenkkisänky ei vielä hetkeen ole tarpeeksi pieni pennunpediksi. Tämä myös lohduttaa Ruffea, joka mielellään nukkuu mu vieressä vapaalla tyyny paikalla - niin nytkun miesystävä ei sänkyä valtaa. Mokoma.


Ihan mieletön päivä takana. Pentu jaksoi hauskuuttaa siskoa miehineen, koko pääsiäispäivällisen ajan. Malttoi nukkua portin takana kertaakaan piippaamatta, ja oli tosi urhea lapsi automatkallakin. Ihan vaan heitettiin kaveri bussipysäkille, jolloin Leevi sai matkata autossa kaksi kymmenen minuutin pätkää, jotka sujui mainiosti. Häkin opettelu alkaa tässä pikkuhiljaa, kunhan opetellaan ensin tähdellisempiä asioita.

Ruffe on ottanut pennun nyt ihan omakseen. Sille ei tarvitsekaan murista, eikä mua tarvitse puolustaa. Pentu saa ihan makoillakin meidän kanssa, ja purra korvaa. Ruffe on mitä mahtavin isoveli, josta olen hirmu ylpeä!

Ulkona oli kaikki tosi jännää ja uutta. Maltettiin kuitenkin istua ja tulla luokse tosi hienosti, ja vähän Ruffen kanssa leikkiäkin. Pätevä minimies on myös tehnyt tarpeitaan ulos jo todella moneen otteeseen! Sisällä hommat harvemmin osuu paperille, mutta suurinosa saatiin jo tänään ulos tehtyä. Pätevää!


Tässä vielä ihan virallinen seitsenviikkois kuva! Nyt me kääriydytään peittoihin, ja vartotaan tulevaa päivää, jos minäkin saisin tänä yönä yhtä hyvin unta, kuin maailman pätevin pentu. Kuvista iso kiitos Hannalle!

17.4.2014

Minimies

Eilen illalla kotiutui meille uusi perheenjäsen. Kaveri ei tullut suunnitelmien mukaan, mutten voisi olla tyytyväisempi. Soopelipoika omaa tummaa pigmenttiä, joten on hyvät chäänssit että tähän taloon tulee toinenkin mahonkimies. Pentueestä kaveri erottui uskomattoman reippaalla luonteellaan ja kamalalla sisukkuudella. Kasvattajakin naurahti, että saatat tarvita ammattikouluttajan - onneksi sellainen olen kuukauden päästä. Minimies painoi lähtöhetkellä 1,6 kg, joten on ihan priimaa kasvukäyrällään. Jos shelttimyytteihin on uskominen, niin kaverista tulee ihannekokoinen.

Kotiin päästyä Ruffe intopiipitteli kamalasti, ja nuuskutti pentua niin että karvat pöllysivät. Kaksikko tulee näppärästi toimeen, vaikka Ruffe vielä murahtelee, kun pentu koittaa tulla sängylle tai vie Ruffen luita. Ruffe kyllä lämpenee vielä. Odotettua paremmin kuitenkin ottanut pikkuisen vastaan!


Sen pidemmittä puheitta, tässä siis teille Zaza's True Love, kotoisammin Leevi.

16.4.2014

Natural Menu

Shetlantilaisen mielestä ei ole yhtään niin hankalaa löytää hyviä nameja, toisin kuin omistajan. Vaikken hippi olekaan, niin koitan kovasti vältellä ylimääräisiä osia koirieni ruuissa. Raakaruokaahan tässä taloudessa liputetaan, mutta sian sydämmet ei ehkä ole niitä kätevimpiä treeninameja.

Me ollaan kovasti tykästytty Natural Menuun! Tämähän on siis ihan 'complete nutrition' - täysiravintoa, mutta meillä toimittaa herkkujen virkaa. Puolipehmeät ja aika voimakas tuoksuiset namit menee nirsoille hoitokoirillekin! Ruffehan söisi vaikka pieniä kiviä, joten niinkuin muutkin namit niin nämä uppoavat. Plussaa natural menulle kahdesta makuvaihtoehdosta ja viljattomuudesta!


Helmikuun kouluviikonloppuna ostin 2,5 kilon säkin kotiin pussiteltavaksi. Hyväksi ollaan nämä koettu kaikin puolin. Viime viikonloppuna lähtikin mukaan siis 5 kilon säkki, joka jää vaatekaappiin odottelemaan vuoroaan. Pussit on kovin riittoisia, ja säästää omaisuuden verrattuna pieniin namipusseihin, jotka maksavat kolmesta kymmeneen euroon saakka. 5 kilon säkki maksoi 30 euroa, joten ilman omantunnon tuskia sain tämänkin hankittua - ja Ruffe kiittää.


Nami varastoille on todella tarvetta, kun pentukin saapuu taloon. Minua facebookissa seuraavat ovatkin jo huomanneet pentusuunnitelman vaihtuneen kovin nopsasti. Tähän talouteen muuttaa jo huomenna uusi perheen jäsen!

8.4.2014

Vuoden ensimmäinen valmennus

Oli tietenkin Jennan! Viime kertainen valmennus oli niin opettavainen, etten voinut muuta kuin buukata itseni heti seuraavaan. Kaiken lisäksi tämä valmennus oli omalla hallilla Ojangossa, joten matkakin lyheni puolella.

Kolme ihan täyttä lepopäivää pitänyt shetlantilainen oli ehkä maailman notkein eläin koko treenien ajan. Teki siis niin upeita käännöksiä, että en ole ennen nähnytkään. Kakkoselle pakkovalssi toimi tiukasti, samaten vitoselta kutoselle valssit. Muutamaan kertaan muistuteltiin putkijarruja, jonka jälkeen saatiinkin palaute, että paremmin ei olisi voinutkaan mennä. Seuraava murheenkryyni koko treenisakilla oli hyppy yhdentoista backlappi. Ruffen ensimmäinen backlap sijoittuu joulukuulle, ja nyt voin sanoa koiran osaavan ohjauksen. Älyttömän pätevästi, yhtäkään virhettä ei saatu aikaan, eikä hermostunutta haukuntaakaan kuulunut.

Pisteet kotiin siis putkijarruista, käännöksistä, irtoamisesta ja backlapista. Kamalasti tuo on Jennankin silmään kasvanut ja oppinut uutta. Tästä on kyllä kiittäminen meidän uutta treenimallia ja upeita kouluttajia. 


Kotiläksyjä sain ainoastaan minä. ''Nyt ohjaaja liikkeelle, ohjaajalle vauhtia, ohjaajalle lisää tehoa ja tarkkuutta'', niimpä niin. Tähän pitää oikeasti alkaa panostamaan vielä enemmän, sillä Ruffe on ottanut lisää vauhtia ihan älyttömästi verrattuna viime vuoden samaiseen kuukauteen. Tuohan menee siis kovaa! Nyt vaan tosiaan mulle vauhtia, että ehdin ohjaamaan ja tekemään parempia ratkaisuja. Oon vaan todella ylpeä siitä, miten paljon tolta on saatu haukkumista pois odotus alueella, miten se ei enää näyki radalla vaikka ärsyttäisi ja miten me palkkaudutaan lelullakin!