30.1.2016

Leevin treeniviikko

Pelkästään tästä päivityksestä huomaa, miten ''hurjia'' treenimääriä meillä on. Viime viikolla oli ohjatuissa mukana Ruu ja rallyleirilläkin Ruu. Joten tällä viikolla oli tiistaina ja lauantaina Leevilän vuoro. Kristillinentasajako! Tiistaina meillä oli luvassa rataa. Leevi oli mun viikonlopun poissa olon jäljiltä vähän kummallinen, omaksi itsekseen kovin rauhallinen ja mallikas muutenkin. Odottelu aikana veteli sikeitä ja ilman ölinöitä hoitui treenikaverin päälle karkaaminenkin.

Rata oli pelkästään vasemmalla puolella seuraamista, joten siinä ei ongelmaa ollutkaan. Koko rata itsessään sujui hirmuisen mukavasti, mutta. Leevillä oli ajatukset jossain aivan muualla. Hidasteli käännöksissä ja tuijotteli suorilla muita (?). Tehtiinkin siis osissa ja homma sujui rallysääntöjen mukaan oikein, mutta ei todellakaan meidän omia sääntöjä täyttänyt. Tässä mulle kritiikkiä siitä, että olisin voinut jättää kesken. Mun ei ole mitään järkeä antaa Leevin tehdä asioita puoliksi, jos jatkossa haluan ne täydellisinä ja kokonaisuudessaan. Näistä jatkossa oikeasti koira tauolle. Koutsi kehui kyllä, mutta ihan kuuroille korville menee, jos ei itse ole suritukseen tyytyväinen.

Loppu tunnista treenailtiin vähän merkkiä ja maahanmenoja, jotka suijui kivasti ja meillä oli ihan tekemisen meininkiäkin! Erityisesti eläimelle plussaa ihanasta taukokäyttäytymisestä ja viimeisten minuuttien lelunrepimisistä, ihan huippu revittelyt saatiin aikaan. 



Tänään käytiinkin vieraalla kouluttajalla seuruu & paikkis koulutuksessa. Vaikka ei oikeesti tokoilijoita ollakkaan, oli hauskaa leikkiä Leevin kanssa tunti tokoa. Ryhmässä oli boxeri uros, beussi narttu ja pinseri narttu. Hirveän kivasti Leevi siesi häiriötä! Yleisesti teki näpäärästi hommia. Ensimmäinen liikkuroitu seuruu oli ''katsekontaktitonta'', koska jonkun aivohalvauksen seurauksena tein hihnan kanssa hommia - juu ei.  Tämän jälkeen minuutin paikkis maaten, reunimmaisena beussi toisella kyljellä. Ihan älyttömän hieno. Eipä ookkaan koskaan ''oikeeta'' paikkista tehnyt.

Seuraavaksi vielä toinen seuruusetti, jossa kouluttaja häiriköi. Löi käsi yhteen ym. Niin hieno pieni koira että! Ehdottomasti juurikin sitä Leevin parasta tekemistä ja juuri tuollaista seuruuta sen kanssa on aina haettukin. Mä niin kamalan helposti vaan lipsun en kriteereistä, täytyy siis itse osata, että voi koiraltakaan mitään vaatia. Oli kyllä sen verran hienot pätkät, että ei hetkeen tämä hymy hyydy. Loppuun vielä mminuutin paikkaistuminen, joka sujui hienosti, kunnes vieruskaveri käskettiin uudelleen istumaan lössähdettyään. Leevi reagoi toisen käskyyn ja meni maahan. Kävin korjaamassa ja loppu sujui ongelmitta. Varsin pätevä, eikä olisi yhtään uskonut, että mulla on epävarma nuoriuros matkassa. Siitä tulee vielä ihan törkeän upea pieni tottelevaisuuspuuhka!

27.1.2016

Mika Jalosen Koulutus 23.1.2016 / Koirakoutsi

Motivaation, keston ja suoritusvarmuuden rakentaminen. Aika suuren tittelin alla oli luennon sisältö. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että tunteeko ohjaaja oman koiransa. Osaako ohjaaja tätä motivoida. Onko ohjaaja itse suoritusvarma. Ja näin edelleen. Itsekukin sai tämän luennon aikana oivalluksia omaan tekemiseensä, vielä lisäpotkua mustavalkoisuuteen ja johdonmukaisuuteen. En nyt lähde koko puolentoista tunnin luentoa availemaan, jos aihe kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti käydä Mikan opissa! Alla siis meille tärkeitä asioita ja huomautuksen arvoisia ajatuksia luennosta, sekä käytännönkoulutuksesta.

Ohjaajaa mä metsästän. Oli paljon puhetta siitä, miten juuri paimenkoira toimii. Käytiin läpi erilaisia toimintamalleja kullekin rodulle (myös muille kuin paimenille) ja mulle jäi alleviivatusksi yksi lause. ''Tarve hallinnoida liikettä'', tämä löytyy jokaiselta paimenviettiseltä koiralta ja se miten tämä tulee esiin tai on muokattavissa on yksilöllistä. Meillä tämä näkyy arjessa Ruffen metsälenkkikyttäyksillä. Leevillä tämä näkyy koko sen pienessä olemuksessa. Tyyppi jää herkästi ''silmällä kiinni'' erilaisiin ärsykkeisiin. Se mihin tätä voi käyttää olikin positiivinen juttu. Juteltiin paljon seuraamisesta ja siitä miten se voi olla paimenelle hyvällä tapaa ''takaa-ajoleikki'', ja näin ollen itsessään palkkaava toiminto.




Sisäinen motivaatio. Palkkaatko koiraasi oikein. Mistä koirasi palkkaantuu. Käytiin läpi sisäistä motivaatiota, jonka saa aikaan jokin alkukantainen tarve - esim. nälkä. Todettiin kuitenkin, että muutaman tuhannen toiston jälkeen namin saaminen kädestä on itsessään motivoivaa, ilman nälkääkin. Namin ottaminen kädestä on käytös aivan siinä missä mikä tahans muukin temppu. Ja tietysti namikeskustelun yhteydessä käytiin läpi tuttu ja turvallinen ''onko palkka tarpeeksi motivoivaa'' keskustelu. Arvostan itse tietysti helppoa, murustelematonta, tahraamatonta palkkaa. Mutta mulle ei ole asia eikä mikään kantaa treeneissä Leeville mukana keitettyä kanaa, raakaa kivipiiraa tai vaikka märkää kissanruokaa. Koira antaa 100% niin minä en ala nameista pihistelemään.

80 000 toistoa. Puheeksi nousi koiran motivaation suuntaamista ohjaajaan. Mikalla, sekä Kristalla molemmilla koirat syövät vai kädestä ensimmäisen 6kk. Ruokakuppia käytetty vain jos on joku tarve takapalkkaan/kaukopalkkaan. Laskeskeltiin että muutama hassu toisto siinä tulee per. nappula tehtyä. Ruffe syönyt kupista 2/3 aterioista pentuna. Leevi 1/3. Seuraava ei syö kupista kyllä lainkaan.

Oijoi, hupsis. Halutaan opettaa koiralle luopuminen. Luopuminen toisista koirista, ruuasta, leluista, ihmisistä, häiriöistä ja koko ympäristöstä. Puhetta oli ''virhevihjeen'' opettamisesta naminyrkin kautta, joka olikin meille treeninä tuttu. Opetetaan koiralle, että '' oho, hupsis, äpäp, oijoi'' tarkoittaa sitä, että tuli huti. Vihje ei todellakaan saa sisältää uhkaa, vaan sen täytyy sisältää mahdollisuus onnistua uudelleen. Voittaa ja ansaita palkkio. Kun vihje on selkeä, koiralle voi mukavalla tavalla viestittää virheistä ja antaa sille näin selkeämpiä vihjeitä. Korjauksista ei tipu palkkaa. Esimerkkinä. Koira pyydetään sivulle ja koira menee maahan. Sanotaan ''oijoi'' ja koira korjaa asentonsa. Merkataan koiralle että tämä oli hyvä pelkällä kehulla ja sitten otetaan uudestaan. Vain ekalla oikein suoritetuista tulee palkkio! ps. Voi tietysti käyttää vasta, kun käytös on niin varma, että ohjaaja voi mitään ylipäätään vaatia.

Ohjaajan suoritusvarmuus. Tiedätkö minne olet menossa. Montako vihjettä annat yhdelle ja samalla kommennolle. Oletko aina samanlainen? Hyvänä esimerkkinä Mika käytti asennonvaihto kylttejä. Avoimenluokan, istu, seiso > kierrä koiran ympäri. Ohjaaja sanoi ensin seeeeeiso. Koira ei noussut. Ohjaaja painotti SEIso. Koira ei liikkunut. Ohjaaja otti vasemmalla kädellä ''kuonosta kiinni'' ja painotti kovemmin ''SEISO''. Koira ei liikkunut. Ohjaaja nousi ylös kumarasta asennostaan ja sanoi alkuperäisellä äänellä '' seeeeeiso '' ja koira ponkaisi ylös. Mikä tässä oli johdonmukaista? Ei yhtään mikään. Tätä kuitenkin näkee päivittäin. Käskyllä pakko olla aina sama merkitys, sama äänenpaino ja sama ohjaajan kroppavihje/käsivihje jos sellaisen haluaa. Ruffella esim aina vastakkainen käsi tietyssa asennossa ja vihje '' seeeiiiiiso '', Leevin kanssa aina koiranpuoleinen käsi ja napakka ''seIso'' Eniten tätä äänenvaihdon muuttelua ym. näkee varmasti maahanmenoissa. Ei siis hoeta tai jatkojalosteta käskyjä eihän?


Luennon jälkeen luvassa Mikan käytännönkoulutus. Käytiin läpi yhteensä neljä hyvää leikkiä tottelevaisuuteen liittyen. Teorissa käytiin läpi rallyn liikkurointia tokon tapaan. Minuutti aikaa ja liikkuri paukuttaa menemään niin monta kylttiä, kuin koirakko vain ehtii suorittaa. Tässä koira pääsee kuulolle, kun seuraavalle ''kyltille'' ei olekaan 3-5m vaan yksi tai kaksi askelta. Toinen leikki oli käännösleikki. Ohjaajan pää kääntyy ennen muuta kroppaa, ja käännöksiä piti tehdä myös peruutellen. Ihan järkyttävän hyviä treeni-ideoita raapusteltuna vihkoseen.

Näiden kahden teorialeikin jälkeen otettiin loput kaksi käytännössä. Ensimmäinen oli ''suolapatsas''treeni. Napattiin Ruffe häkistä, tönittiin ja fiilisteltiin '' että tehdäänkö töitä hä mitä hä mennään '' ja koira intopinkeäksi. Tästä vaihdoin leikkisästä posesta suolapatsaaksi seisomaan ja katsoin mitä koira tekee. Hittovie, kyllähän se perusasentoon tuli! Mutta. Piippasi hetken, korjasi asentoa, painoi pään jalkaani kiinni ja lopulta pomppasi ylös ''miksei mitään tapahdu perrrrrrhana''. Mika otti aikaa ja Ruffen kesto taisi olla huikeat 12sec. Vähän naurahdin, että joo. Tätä meidän on pitänytkin treenailla.

Mika nappasikin kynän käteen ja käytiin läpi kymmenen makupalan peli. Pelissä tavoitteena on katkeamaton kontakti perusasennossa palkatta 3 minuuttia. Not bad? Tätä kautta siis ohjaajan tarkkailemisen tarpeen nostaminen ja ympäristölle puskuroituminen. Aloitetiin siis ensin 30sec treenillä. 30 sekunttia ja 10 makupalaa koiralle nassuun epäsäännöllisin ajoin. Tippui kontakti ennen viimeistä namia, josta huomautus 'oijoi' ja koira heti paransi tekemistään. Tästä jatkettiin seuraava treeni, 40sec, 50sec... ja muutaman treenin jälkeen Ruu veti 180sec (3min) kymmenellä makupalalla, ohjaajan ollessa siis täysin passiiviinen. Katsekontaktin kriteeri tässä selkeytyy huomattavasti ja kesto paranee. Jos joutuu kahdesti yhden pelin kesken huomauttamaan niin homma seis ja koira pois (häkkiin, autoon, aidalle). Tehtiinkin siis koko leirin paras suoritus ja kamalan ylpeä olin toisen maltista. Leikki jatkuu kotona vielä hetkisen kymmenen makupalan voimin, erilaisissa sekunttimäärissä (joka pitää aina päättää ennenkuin aloittaa), kunnes aletaan vähentämään nameja aina kahdella. Näitä on helppo kirjata treenivihkoon 10/180s, ja pian toivottavasti sitten 8/180s ja niin edelleen nameja vähentäen kunnes on 0/180s ja erittäin ohjaajaan keskittynyt koira.


Vaikka mikään ei yllämainittua leikkiä voinut voittaa, oli viimeinen leikki hyvä heräte monille. Koski juurikin ohjaajan suoritusvarmuutta ja johdonmukaisuutta. Piti ilman koiraa tehdä parin kyltin rata, käskyineen ja ohjauksineen ja heti perään koiran kanssa sama setti. Mikä muuttui? Suurimmalla osalla virtuaalikoira oli huomattavasti nopeampi ja taitavampi. Mä olen näitä treenejä tehnyt paljon itsekseenkin, joten ei tullut yllätyksiä Ruffen kanssa. Käskytän aina rataantutustumisetkin niinkuin olisi koiran kanssa, niin ei tartte miettiä yhtään enempää asioita, kun sinne radalle vihdoin pääsee. Noottia kuitenkin ohjaajalle koko viikonlopoun siitä, että vaikka Ruu reagoikin nopeasti liikeelle lähtö vihjeeseen, voisin sanoa ensin vihjeen, hengittää ja lähteä liikkeelle. Tämän kun muistaisi, niin olisi varmasti vielä harmonisempia ratoja ja sitä kuuluisaa flowfiilistä.

Mikan koulutuksiin mennään ehdottomasti jatkossakin, jos vain mahdollisuus tähän tulee! Jatketaan omaa treeniohjelmaa höystettynä kymmenen makupalan pelillä, niin ei voi kauheasti metsään mennä tämä tekeminen. Päässä vaan huriseen ja vilisee treeni-ideoita/paikkoja/häiriöitä.

25.1.2016

RALLY-TOKO LEIRI 23.-24.1.2016

OON NIIN TÄPINÖISSÄ. Kyllä, tämä vaati ihan capslockilla kirjoittamisen. Mietin pitkään leirille lähtö ja lompakkoa, sitten kun sain liki ilmaisen majapaikan laitoin mailin ja hupsista - leiri täynnä. Pari viikkoa ennen leiriä ilmaantui kuitenkin koirakkopaikka vapaaksi ja nappasin sen alle kahdessa minuutissa itselleni ja Ruffelle facebookista. Onneksi nappasin! 

Tutut tietääkin, että olen positiivinen ja motivoitunut ihminen. Joka innostuu, eikä jätä asioita kesken. Tämä itsessään jo tarkoittaa, että kaikki tapahtumat/leirit/luennot imen itseeni ja aina löydän jotain mistä saa omiin hommiin piristettä. Tällä leirillä ei kyllä tarvinnut miettiä, että mitähän tästä nyt jäi käteen. Mulla on kädet niin täynnä, että lisäpari ei haittaisi! Koko viikonloppu vedettiin niin hyvässä hengesä juuri oikeiden asioiden parissa ja upeiden kouluttajien kanssa. 

Kokonaisuudessaan leiri on ehdottomasti vahvistanut omaa näkemystäni lajista. Kaikilla kouluttajilla vahva linjaus siihen, miten liikkeet tulisi suorittaa, miten saa parhaan tuloksen ja iso kiitos sille, ettei menty siitä mistä aita on matalin. Perfektionisti sai siis vertaistukea! Leirillä arvostettiin hillittyä/hallittua, flowmeininkiä. Viikonlopun juttu taisinkin olla, ''jos sinulla ei ole motivaatiota, sinulla ei ole mitään'' - works both ways, sekä ohjaajaan että koiraan. 

Runko leirillä oli suhteellisen toimeikas. Lauantai aloitettiin Mika Jalosen luennolla - aiheena Motivaation, keston ja suoritusvarmuuden rakentaminen. Luennon jälkeen kahvia naamaan ja edessäpäin oli puolentoista tunnin pätkissä koulutuksia erikoutseilla. Ensimmäisenä Mari Kallio pisteellä tehtiin seuruita, vasemmalla ja oikealla. Toisella pisteellä Tiia Hämäläinen ja aiheena puolenvaihdot ja pyörähdykset. Kolmas piste oli aamun luennoitsijan, Mika Jalosen, jossa leikittiin kymmenen makupalan kestoharjoituksia ja keskityttiin ohjaajan suoritusvarmuuteen! Tässä vaiheessa koira oli tehnyt 4,5 tuntia duunia ja jaksoi edelleen tehdä parhaansa. En voisi olla ylpeämpi. 

Sunnuntai aamuna aloiteltiin taas kahvikuppi kädessä luennolla. Luennoitsijana Krista Karhu - aiheena Onnistuneen Rally-toko suorituksen koostumus. Luennon jälkeen hallille lompsis ja ensimmäiselle pisteelle Kristan oppiin ratatreeniin. Toisella pisteellä meillä oli taas Tiia Hämäläisen piste, jossa aiheena merkki, hypyt ja putket. Päivän viimeinen rasti olikin Mari Kallion, jossa treenailtiin takapäänkäyttöä, paikalla käännöksiä ja peruutteluja. Koira tehnyt siis kahdessa päivässä 9 tuntia töitä (?) ja viimeisen tunnin viimeinen toisto näytti vähän hitaammalta kuin tavallisesti. Täysillä silti mentiin, eikä meinattu.




Koska leiri oli näin kattava, teen koulutuksista/luennoista osissa kirjoitukset. Taisin tehdä pieneen A5 vihkoon 13 sivua muistiinpanoja, että eiköän juttua riitä. Osa asiasta tuttua huttua, osa uutta ja osa maa katseta avartavaa/kirkastavaa. Leiri oli niin perkuleen hyvä, että aivot kihelmöi vielä tänäänkin. Niin paljon kiitoksia kaikille järjestäjille, osallistujille ja treenikavereille että huhhuh. Meillä oli ehkä siistein synttäriviikonloppu ikinä. 

KAIKKI TEKSTIT YKSI KOULUTUS KERRALAAN LÖYTYY ALTA!

..... TULOSSA .....

19.1.2016

Luottohurtta

Ruu nimittäin. Vaikka tiedän sen olevan varma oikeastaan kaikessa tekemisessään, arvostan ja yllätyn siitä päivittäin. Tultiinkin tänään vähän myöhässä lumien takia treeneihin ja ajattelin että on varmaan ihan kamala höttöpöö-vire päällä. Niinhän se olikin. Ehkä ensimmäiset viisi sekunttia. Tyyppi rauhoittui hirveän kivasti vihjeestä ja alkoi tehdä hommia häntä huiskuten. 

Tehtiin treeneissän kolme suunnilleen 7 kyltin rataa. Ensimmäisellä piti itse syynätä että mikä meni vikaan ja kouluttaja etsi positiiviset. Tokalla kierroksella toisinpäin ja kolmannella arvosteltiin lähinnä oikeaa puolta. psssst. Ratapohjat saa suuremmaksi klikkaamalla niitä!


                          1                                                            2                                                             3
Ensimmäinen pätkä oli pelkkiä alokasluokan kylttejä. Tehtiin pätkät aina kerran läpi ja koitin käyttäytyä mahdollisimman koemaisesti. Uusittiin heti ensimmäinen kyltti, kun maahanmeno meni vinoon. Tämä häiritsi selvästi vain minua ja sääntöjä syynätessä ei siitä varmaan olisi sanomista tullut - mutt perfektionismi aina näissä iskee. Askeleet taaksepäin meni vallanmainiosti, tiivis ja valpas eteentulo. Loppu rata mallikkaasti, mutta yksi huomio tehtiin. Ruffe tekee ulkokaarteissa herkästi todella laajan kaarroksen (paimenkaari) irroten seuruusta. Näitä voisi siis palkata ja suunnankin nimetä. 


Toinen pätkä olikin avoimenluokan tyyppinen. Pyörähdys oli ihanan hillitty, ilman haukahduksiakin. Istu, seiso > kierrä koira oli ihan älyttömän pätevä. Ei ole varmaan ikuna tehnyt niin hienosti! Nousi pienillä avuilla seisomaan, liikuttamatta raajojaan paikoiltaan ja tapitti hienosti paikoillaan. Loppu ratakin äärettömän mallikkaasti, joskin pieni varastaminen kahden nuolen viimeisissä istumisessa. Ihana flow-fiilis!

Kolmas pätkä olikin voittajaluokan juttuja. Jalanali puolenvaihto oli jostain syystä hidas (?), mutta koko loppu rata niin tuhottoman hienosti. Molemmat vasenpaan JJ-käännösessa erikoispisteitä kyllä koiralle! Teki älytiukasti, vaikka ollaan noita aika vähän treenattu. Vaikea koiralle hahmottaa, kun täytyy kääntyä ohjaajan seläntakana ja vaihtaa vielä puoltakin. 


Ryhmässä meitä tänään oli kuusi, joten ''tauoilla'' jäikin aikaa tehdä vaikka ja mitä. Itsekseen siis treenailtiin sivulla peruutuksia ja mitä! Sehän teki 8 askelta ihan suoraan. Sellainen huomautus kuitenkin itselle, että mitä enemmän tekee sitä huonommaksi menee. Helposti nousee kierrokset ja jokaisella toistolla vauhti/piippaus/pörinä lisääntyy. Malttia siis vaan näihin. Erityisen yllättynyt olin siitä, että nämä toimi oikeallakin puolella (?), ei olla valehtelematta kertaakaan treenattu Ruun kanssa näinpäin.

Sika hieno pieni siis! Ruffelle ja mulle onkin varattu kokonainen rally-tokoleiri Tampereelle tulevalle viikonlopulle. Siellä luvassa huippukouluttajia sekä luennoitsijoita, reissufiilistä ja ihanan ihanaa maailman parasta rallyttelyä. Tää laji vaan aina saa hyvälle tuulelle, eikä tiistai voisi lähteä tän paremmin käyntiin!

Kysynkin siis vielä teiltä lukijoilta, että millaisia treenipostauksia tykkäätte lukea vai luetteko ollenkaan? Videointi onnistuu aina omatoimitreeneissä ja mutta mites videoiden puuttuessa. Pakertelin ensimmäistä kertaa ikinä koneella ratapohjia. Auttaako nämä hahmottamaan asiaa vai meneekö enemmän vielä sekaisin? Kertokaahan mielipiteitä, niin tiedän tehdä sellaisia postauksia, mistä on muillekin iloa!

17.1.2016

Oikee, viereen, seuraa

Nyt nappasi allekirjoittanut itseään niskasta ja otti oikeen urakalla oikeella puolella seuruuta. Vasenpuoli on enemmän tai vähemmän ''valmis'', mutta oikealla ollaan seurailtu ehkä noin 0,5% meidän kaikista seuruista. Niin herkästi treenaa vasenpaa puolta. Tähän nyt kuitenkin vähän parannusta. Ei ole yhtään sen vaikeampaa, kuin vasemmalla puolella olo alkuaikoina ja yllättävän mukavasi koirillakin oli homma hanskassa. Oppimisen varaa minulla siinä, että jättäisin suorituspaikoilla ihan törkeenä enemmän tilaa koiralle ja tietysti itsellenikin. Koira oikealla puolella sekoittaa siis lähinnä ohjaajaa.

Alla videot molempien radoista. Treenailtiin 4-6 kertaa ratoja läpi, hirmuisesti sai koirat palkkaa ja välissä tämä yksi palkkaamaton rundi. Älykivasti pysyy Leevilläkin nykyään kontakti! Juniorille myös ihan sikana kehuja siitä, että on vihdoin hoksannut käyttää takapäätään myös tähän ''vaikeampaan'' suuntaan. Samalla vihjesanalla toimii, kuin vasemmallekin. Supersiisti tyyppi ja erittäin mukavat treenilät.

Ruffella oli kiekat aika korkialla, kun joutui odottelemaan Leevin vuoron ajan. Hienosti kuitenkin laski sopivaan vireeseen, kunhan ensin vähän keskusteltiin asiasta. Hirmusen hyvin loppuu lahkeen napsiminen ekalla käskyllä, eikä ota painetta vaikka vähän ärähtäisinkin asiasta. Ruffella eripätevää menoa oikealla puolella, niin tyytyväinen että alkaa olla meno aika varmaa.


Molemmille saisi vielä vahvistaa tasan yhtä asiaa seuruiden kannalta. Puolenvaihdot. Esimerkiksi eilen otettiin jalan ali vaihtoja. Koirat on niin tottuneita saamaan palkan heti vaihdon jälkeen, että jos ei palkkaa tipu, niin koira vaihtaa takana puolta takaisin ''kannattavammalle puolelle''. Joten siis epäsäännöllisen säännöllistä palkkausta näihin. Ja koska saan kehua, niin selkeämpi merkki koiralle siitä, että juurikin oikealla puolella olet, kiitos.

Allekirjoittanut harkitsee myös pyörähdysten opettamista vähän erilailla. Leeville nämä nyt on muutenkin ihan uusia juttuja vielä, mutta harkitaan painavasti, että millä vihjeellä oikeasti haluan niiden toimivan, käsi vai suullinen. Molemmille suunnille pitäisi olla erikäskyt, ja erilaisia pyörähdystäyskäännöksiä on niin tuhat, että en varmasti pysy enää oikeissa vihjesanoissa näiden hyrrätessä. Mietintämyssyyn siis pyörähdykset!

14.1.2016

Leevin ensimmäiset ohjatut rallyt

No, ensimmäiset ja ensimmäiset. Leevi on käynyt pentukurssin, koiratanssikurssin ohjatusti ja siinä se sitten onkin. Tämän lisäksi tuuraillut omalla hallilla rallyryhmässä, jolloin häiriönä tasan yksi tuttu koira ja oman hallin turva. Niimpä otin tietysti itselle kierroksia siitä, että mitenhän tyyppi pärjää. Mun mielestäni meidän ainoa kompastuskivi on häiriöt.

Aloiteltiin tunti erilaisilla treenipisteillä. Ensimmäisenä päästiin tekemään vatitreeniä. Vasen sujuu niin ongelmitta ja puhtaasti, että otin lähinnä oikealla puolella perusasentojen tarjoamista. Alkaa tämäkin homma pikku hiljaa rullata, vaikka välillä jääkin millin pari vajaaksi. Toisella pisteellä tehtiin pujottelua kummallisesti. Kartioden välit oli epämääräiset ja kartiorivi muodosti melkeimpä puoliympyrän. Leikkitreenit on heti tuottaneet tulosta, sillä tyyppi oli aivan todella hereillä ja mukana tekemisessä! Viimeisellä pisteellä otettiin treeniä voittajaluokan 3 askeleen peruuttamiseen. Apuna oli pk-este, jota käytettiin erilailla kuin muut. Koira kyllä menee suoraan ilmankin, ohjaaja ei. Peruuttelin siis itse seinän vieressä, jotta olisi edes hitusen suoria peruutuksia. Hienosti menee vasemmalla puolella, oikealla levisi pakka ihan käsiin - ei oltukaan aiemmin oikealla tehty. Alla video meidän olohuoneesta, jossa naksuttelin toista kertaa Leeville peruuttamista sivulla. Joku pieni idea sillä on jo tästä hommasta!




Treeneissä ei siis mitään pidempää rataa tällä kertaa, mutta aivan loistavia lyhyempiä pätkiä. Pienen tauon jälkeen tehtiin vuoron perään 3-5 kyltin pätkiä, osa palkkaamatta, osa superpalkalla. Ensimmäinen pätkä oli koira eteen istu, 1 askel, 2 askelta, 3 askelta / saksalainen täyskäännös / pyörähdys. No problem. Toisena pätkänä oli istu > kierrä koiran ympäri / istu täys käännös oikeaan / 360 vasenpaan / hyppy. Ympärikierrot on vieraassa paikassa Lellille vähän liikaa, nousi ekalla ylös, toinen toisto meni hienosti. Hyppy on meillä ollut jokaisella avoradalla uusimisen aihe, köh. Joten olin enemmän kuin positiivisesti yllättynyt, että hyppy löytyi ensimmäisellä yrittämällä ja suoritettiinkin vielä maltilla ja puhaasti. Viimeinen treenipätkä oli istu, koira eteen istu, oikealta sivulle istu / istu, täyskäännös oikeaan, istu / 270 oikeaan / hitaasti. Hitsin vitsit mikä koira. Otin palkatta viimeisen pätkän ja hitaasti seuraamisen jälkeen kehulelu nassuun ja kauheat revitykset.

Hieno nuorimies. Vaikka leikkiminen vieraassa paikassa on vielä vähän epävarmaa, niin olen erittäin tyytyväinen päivän meininkiin. Hitsiläinen miten hienosti jaksoi koko treenin tehdä ja olla kuulolla, osasi odottaa hiljaa vuoroaankin ja teki kaiken niinkuin pyydettiin. 



Oli myös niin ihana itse kuulla, miten hyvin ohjaajakin osaa hommansa (tätä en kuule koskaan tämän lajin parissa). Leevi on nopea ja herkkä koira, ja olen suhteellisen hyvin omastakin mielestä saanut sille rakennettua niin varmoja käytöksiä, että se pystyy ne suorittamaan vaikka jänskättäisi. Rally-toko''kupla'' saisi silti olla vahvempi, mutta juuri siksi me tässä ryhmässä ollaankin!

Seuraavat rallykokeet olisikin sitten helmikuun lopulla. Leevillä avoimesta 2xavohyv suorituksia, joten RTK2 kolkuttelee jo ovella. Tämä tarkoittaisikin sitä, että tyyppi pääsisi jossain vaiheessa voittajaluokkaan skabailemaan. Pyh ja pah. Pikkasen on vielä töitä edessä moisiin suorituksiin. Oikean puolen seuruu on jo aika hyvä, käännökset vaatii tekemistä. Käytösruutu (lue: perkelepaikkaodotaistu) on vielä vähän kesken. Leeville on opetettu kaikki tarjoamisen kautta, joten paikallaan oleminen on meille vähän hankalaa. Ollaan kuitenkin keskittymis/luopumisharjoitteiden avulla päästy jo pidempiinkin aikoihin. Tiedän kuitenkin, että häiriöherkälle kisapaikalla paikallaan oleminen tulee olemaan vaikeaa ja varmaan seuraavat kolme vuotta vähän villikortti. Joten ihan heti ei olla voittajaan rynnistämässä. On se vaan jo kuitenkin kaikki toiveeni ylittänyt, vaikka ei aina olekaan se yksinkertaisin koira.

12.1.2016

Seuraten ihan leikiten

Lääh ja puuh. Koirien kanssa leikkiessä tulee aina niin perhanan kuuma, jos leikkii ihan tosissaan. Mulla jäi paljon mietteitä omien treenien videoita katsellessa ja muutamaan asiaan puutun heti, ennenkuin ehdin juurtua ihan täysin johonkin pikku asiaan. 



Leluja meillä on käytetty lähinnä loppupalkkana. Treenit menneet yleensä omatoimisesti yksi 15min pätkä tai jaettuna tämä aika suunnilleen kahteen osaan, jolloin koirat tauottavat toisiaan. Joka tapauksessa liki aina aluksi naksutellaan jotain perusjuttuja, tehdään rataa palkkaillen, tehdään rataa vähemmällä palkalla ja viimeinen toisto ilman välipalkkaa huuuuuikealla lelurevityksellä heti maalin jälkeen. Ei saisi näin juurtua. Eli noin 99% ajasta koirilla käytössä ruokapalkka, jota saa usein joten noin 70% ajasta ei tehdä mitään lähellekään kilpailusuritusta muistuttavaa.
Aloitettiin treenit niin, että hehkutin koiralle supersiistiä lelua ja nappasin lelun piiloon. Tästä alkaakin video, jossa eka klippi on lähdössä oloa. Tämän jälkeen kaikki meidän tekemämme on videolla, väleistä on leikattu pois kaikki leikkiminen. Video oli kuusi minuuttia pitkä, joten suhteellisen kova leikkimisen suhde itse tekemiseen. Miljoona asiaa tuli treenin aikana todettua ja videota katsoessa huomattua.



Asia numero yksi, on ehdottomasti se, että miten kivaa seuruuta se tekikään. Ai että. Niin iloista touhuamista ja pysyi aivotkin melkein mukana. Pitkillä sivuilla saattoi edistää, muutoin kamalan kiva tyyppi. Asia numero kaksi, oikean puolen seuruu on ihan lapsenkengissä tällaista treeniä ajatellen. Liian kovilla kierroksilla ei pysty pysymään oikealla puolella ilman häslinkiä, siksi videolla huomattavasti vähemmän oikeaa puolta, jota otettiin ehkä 20m yhteensä. Oikean perusasennot oli ihan sula mahdottomuus näissä sfääreissä. Kolmantena vaan ei vähäisimpänä, pientä hiomista oikealla kääntymisissä. Ensimmäisen kyltin (360' oikealle) kohdalla tosin häkki, jota Leevi väistelin treenin loppumisen pelossa ilmeisesti. Ollaan tehty hurjasti enemmän vasemmalle käännöksiä takapäänkäyttöä ajatellen, joten näihin varmuutta.

Tämän jälkeen vuorossa Ruffe. Olen jostain kaukaisista agilityajoista jäänyt siihen lopputulemaan, ettei lelupalkka meillä oikein toimi. Ja ei varmaan toimikaan, agilityssa. Kuitenkin nyt toimi erittäin passelisti kyseisessä treenissä. Ei keittänyt yli, ei välkkynyt hampaat, ei kukaan roikkunut lahkeessa ja hymyilikin kamalan onnellisesti. Ehdottomasti kasvanut lelun arvo ja jaksaa tehdä pitkään töitä lelunkin kanssa. Ruuan kanssahan tuo tekisi varmasti maailman loppuun asti, mutta lelun kanssa on yleensä into loppunut lyhyeen. Itsekukin tässä taas varmasti oppinut asioita ja varmasti tämän myötä revitellään useammin rallykentällä. Ruffen kokonaisvideo oli 8 ja puoli minuuttia, joten leikkimistä taas ollut reippahasti yli kaksi kolmasosaa. Sillä on kyllä ihan mieletön asenne kaikkeen aina - vaikka kiroileekin välillä tehdessään.


Hitsiläinen, se joka sanoi että seuruun treenaaminen on tylsää - ei tee sitä oikein. Koko viimevuoden  ajan mulle aina vaan tullut selkeämmäksi, mitä haluan koirilta ja mitä ne minulta. Kaiken harrastuksen on aina ja kokoajan tarkoitus olla kivaa. Yhdessä vietettyä laatuaikaa ja suhdetta parantavaa toimintaa. Ai että meillä on aina vaan siistimpää ja siistimpää kentällä, onni on kun saa omistaa koiria, joiden kanssa on ilo harrastaa.

10.1.2016

Rally-tokon ABC - Seuraaminen


Jos on vielä epäselvää, että mitä Rally-toko on ylipäätään, kannattaa vierailla Rally-tokoliiton sivuilla, tämän linkin takana, clikc clikc. Ensimmäinen osa toivottavasti useammasta kirjoituksesta käsittelee aihetta - seuraaminenRallyssä erittäin suurta osaa itsellään pitää seuraaminen, niimpä ei ole yhtään hullumpi idea käyttää reippaasti aikaa ja vaivaa seuraamisen opettamiseen varmaksi ja palkitsevaksi toiminnoksi koiralle. Eihän homma radalla etene, mikäli seuruu rakoilee?



Rally-toko radalla liikkuminen

Radalle lähdetään aina niin, että koira istuu perusasennossa ohjaajan vasemmalla puolella. Kyltiltä toiselle liikutaan aina koira seuraten. Kahdessa ensimmäisessä luokassa koira ainoastaan vasemmalla ja kahdessa viimeisessä luokassa myös oikealla seuraten. Tämä minusta ei ole syy siihen, miksi opettaisi koiran ensiksi seuraamaan vain vasemmalla. Tässä päädytään helposti siihen, että oikean puolen opettelu tuntuu ohjaajalle myöhemmin (vasemman jo vahvistuttua) työläältä ja hankalalta, kuin myös koiralle vieraalta. Olisikin siis suotavaa, että koiralle opetettaisiin molempia puolia tasapuolisesti, myös kropan kannalta.

Kaikki mitä koiran täytyy alemmissa luokissa osata vasemalla puolella, täytyy sen myös osata ylemmissä luokissa oikealla puolella. Koira kyllä erottaa puolet ja niiden vaihdokset, joten mikäli toista on treenattu enemmän kuin toista, näkyy se aina suoruudessa, nopeudessa, varmuudessa ja tekniikassa.

Rally-tokossa seuraamisen tulisi olla iloista ja luontevaa. Ihmisen ei tarvitse olla jäykkänä tai kankeana, mutta kaikenlainen kumartelu, epämääräinen liikehdintä ja koiran houkuttelu on epätoivottua. Koiran ei ole pakko säilyttää katsekontaktia radan aikana, mutta minun mielestäni tämä helpottaa radan kulkua huomattavasti. Tärkeintä kuitenkin on se, että koiralla on selkeä halu seurata ja tehdä hommia yhdessä, oli se sitten kummalla puollella hyvänsä.

Ennen ratasuorituksien tekemistä onkin siis hyvänä pohjataitona osattava seuraaminen molemmin puolin! Rallyssa seuraamista voi tulla erittäinkin pitkiä matkoja, muttei kuitenkaan pitkiä puuduttavia suoria. Jo alokasluokassa rata koostuu 10-15 kyltistä, joista vain 5 saa olla pysäyttäviä. Lopuissa tehtävissä koirakko liikkuu koko ajan, koira sivulla seuraten. Mestariluokassa vastaavat numerot ovat 18-20, joista pysäyttäviä kylttejä voi olla peräti 9.

Vauhdinmuutokset

Rally-tokossa on 4 erilaista vauhdinmuutoskylttiä, jotka kaikki tulevat jo vastaan alokasluokassa. Vauhdinmuutokset on määritelty niin, että koirakon etenemisvauhti muuttuu selkeästi hitaammaksi tai nopeammaksi. Vauhdinmuutoksia käytetään paljon radoilla, luokasta riippumatta. On siis hyvä tsekkailla, että koira pysyy mukana vauhdissa kuin vauhdissa.

Tyypillisimmät ongelmat varmasti juoksuosuuksissa hyppiminen ja hitaissa osuuksissa istumisen tarjoaminen. Vauhdinmuutos alkaa välittömästi kyltiltä ja pysyy voimassa niin kauan kunnes toisin määrätään, jopa maaliin asti. Kaikissa nopeuksissa voi tulla erilaisia kartiotehtäviä ja käännöksiä, mutta ei koskaan pysäyttäviä kylttejä. Mistä tahansa vauhdista voidaan vaihtaa mihin tahansa vauhtiin, kuten hitaasta juoksuun, juoksusta normaaliin tai juoksusta hitaaseen, noin esimerkiksi. 



Erilaiset kartiotehtävät

Rally-tokossa on useampi erilainen kartiota sisältävä seuruukuvio. Spiraalit sisältävät monia täyskäännöksiä kartioiden ympäri, kun taas pujottelu sisältää loivempia käännöksiä kartioiden seassa. Nämä kaikki tehtävät voidaan suorittaa normaalin seuruutahdin lisäksi jonkin vauhdinmuutos kyltin alaisena, hitaasti tai juosten. Kartioiden väleihin jää aina 1,5m-2m tilaa.

Kartioina saa toimia liki mitä tahansa kartiota muistuttava kapistus. Liki litteistä merkeistä aina 40cm korkeisiin kartioihin asti. Merkit voivat olla puisia, muovisia tai metallisia. Merkin nuuskiminen, koskettaminen tai pahammillaan kaataminen on ratavirhe. Koiralle olisi siis hyödyllistä esittää erilaisia merkkejä, jotta se kestää merkkien/kartioiden luomaa häiriötä helposti, niiden koosta tai väristä riippumatta. 



Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä avoimessa luokassa vastaan tuleva houkutus-kyltti. Lasketaan tämä nyt sitten kartiotehtäväksi, kun mielestäni kuuluu oleellisena osana seuraamiseen rallyssä. Houkutus koostuu kahdesta merkistä, joiden ympäri koirakko kävelee muodostaen kahdeksikon. Kahdeksikon keskikohdassa on kaksi houkutusta. Houkutuksena voi toimia aivan mikä tahansa. Ruokaa, leluja, ihminen, arjen käyttötavara, joulukuusi tai vaikka imuri. Houkutukseen saa laittaa mitä tahansa keskelle rataa, joten hyvä seuraaminen ja häiriönsieto on tässä koetuksella. 



Käännökset

Rally-tokossa on yhteensä 17 seuratessa suoritettavaa käännöstä. Aina 90°asteen käännöksista, 180°, 270° ja 360° asteen käännöksiin asti. Rallyssä arvostetaan siistejä pieneen tilaan meneviä ja teknisesti taitavia käännöksiä. Alemmissa luokissa sallitaan laajemmat käännökset, mutta ylemmissä luokissa kaikki käännökset tulisi suorittaa mahdollisimman pienessä tilassa liki ''paikallaan tallaten''. Koska radalla hyvin pieni osa kylteistä on pysäyttäviä, koostuu rata suurimmaki osaksi erilaisista käännöksistä ja kartiotehtävistä. 



Käännöksien opettaminen koiralle ei ole mitään tähtitiedettä, mutta aiheuttaa usein keskustelua ja päänvaivaa. Käännökset ovat erittäin oleellinen osa lajia, joten niiden suorittaminen hyvin ja varmoin liikkein on erittäinkin suositeltavaa. Koska rallyssä saa puhua koiralle suorituksen aikana, on käännökset ja suunnat helppo nimetä koiralle näin halutessaan. 

Alokasluokan kaikki käännökset suoritetaan seuraten niin, että koirakko ylläpitää samaa kulkunopeutta koko käännöksen ajan. Avoimessa luokassa aletaan tekemään myös paikallaan käännöksiä ja ylemmissä luokissa erilaisia puolta vaihtavia käännöksiä.

Loppumietteitä 

Rally-tokossa ei kannata mielestäni ahnehtia yltiöpitkiä ratoja heti alkuunsa. Määrää tärkeämpi on aina laatu. Radalla tulisi myös mielestäni olla vain kylttejä joita koirakko on aikasemmin yksittäisenä harjoitellut, näin voidaan keskittyä oleelliseen. Kaiken A ja O tässä pienessä ja monimutkaisessa lajisssa on edelleen iloisuus ja halu harrastaa yhdessä ja sen jos minkä pitäisi paistaa jokaisen koirakon radalla liikkumisesta. Luontevaa, iloista ja saumatonta yhteistyötä tulisi jokaisen rally-tokoa harrastavan havitella ja suunnitella treeninsä niin, että tämä olisi mahdollista. Seuraamista voi harjoitella niin paljon muutenkin, kuin vain radan muodossa ja siellä treenikentällä! Seuraamiseen voisi käyttää huomattavasti enemmän aikaa kuin luulisi ja siitä tulisikin saada koiralle niin siisti juttu, että rata ei tunnu enää suorittamielta, vaan yhdeltä isolta tempulta, jota on ilo ohjaajalle esitellä.

Kommentteihin otetaan mielellään vastaan palautetta, ideoita, risuja ja ruusuja!

7.1.2016

Ohjattujen treenien aloitus

Ei olla sitten viime vuoden maaliskuun käyty missään ohjatuissa treeneissä. Todella satunnaisesti tuurailtu oman yrityksen ryhmissä jos on ollut tilaa sopivasti. Ryhmäpaikkaa ei ole omista seuroista saanut, kun töissä käy aina 16-21. Vähän vaikeuttaa siis asioita. Nytpä kuitenkin löysin koirakoulusta jatkuvan ryhmän, joka onnekseni pyörii kello 10 aamulla! Hiphei ja treenailemaan siis. 

Tiistaina oli ekat treenit, johon otin Ruffen messiin. Ajattelin suunnilleen vuorotella koirilla, eli joka toinen vk ohjatut molemmilla siis. Ruffe on niin luottohurtta, että sen kanssa oli mukava käydä katsomassa millainen meininki, millainen ryhmä ja millaisia koiria. Todella mukavan oloinen porukka, vaikka osa puuttuikin. Ruffella ei tietenkään mitään ongelmaa häiriön kanssa, on se vaan ihan ykkönen noissa asioissa.

Vuoden ekoihin treeneihin laiteltu helppoja juttuja. Tehtiin ringissä yksittäisi kylttejä. Lähtötreeniä, pujottelu, istu - kierrä koira, koira eteen vasemmalta sivulle. Kaikki sujui tosi jees, otettiin vasemmalla ja oikealla puolella tasavertaisesti. Toisena treeninä liikkuroitiin perusjuttuja, niin pääsi kouluttaja perille siitä millä tasolla ollaan. Koutsi huuteli esim ''koira eteen, liikkeestä maahan, saksalainen'' 
Seikkailtiin siis ristiinrastiin ympäri hallia kaikki yhdessä ja kukin reagoi niin nopeasti kuin pystyi.

Huomaa edelleen selkeästi, että oikea puoli on heikompi. Vaikka onkin paljon vahvistunut, niin tietyt asiat oikealla puolella on vaikeampia. Liikkeestä maahan menee herkästi vinoon ja sivulle tulot takaa oikealla puolelle menee herkästi sekaisin perusasennon kanssa. Kaikissa yllämainituissa varmasti vaikuttaa oma epävarmuus ja ohjaajan mahdoton yksikätisyys. Liikkeessä oikeapuoli on ihan ok, vaikka käännökset, etenkin paikallaan käännökset vaativat vielä paljonkin duunia.


Sheippailtiin vielä takapäänkäyttöä ja keskityttiin lähtötreeniin. Ruffella oli kierrokset tosi korkealla vielä lopputunnistakin ja lähtökäyttäytyminen olikin ihan hyvä treenailla kondikseen. Tyyppi nostaa kierroksia aina kisoissa ja uusissa paikoissa. Hyvä ja huono asia, aina vähän kaksipiippuisia nämä hommat. 
Kaikenkaikkiaan tykkäsin kamalasti siitä, että pääsi pitkästä aikaa ohjattuun ryhmään. Niin mukava saada palautetta ja piiskausta omiin virheisiin. Helposti yksin tehdessä tulee treenattua aina sitä samaa vanhaa ja keskittyy aina samoihin asioihin. Muiden silmien alla tulee aina ihan uusia näkökantoja ja ideoita tekemiseen. Ja meidän kouluttajan tyyliin olen hirveän tyytyväinen. Samanhenkinen, fiilisihminen, joten innolla odotan tulevaa ja kiitän onneani että tämän ryhmän löysin! Ei yhtään haittaa joka tiistai herätä aamulla ja pakata treenikassi autoon. 

6.1.2016

Perinteiset loppiais kisat

 Tällä kertaa kuitenkin epäviralliset. Kilpaileminen on musta hirmuisen hauskaa ja omaa toimintaa parantavaa aktiviteettia, joten viralliset tai epäviralliset, meille kyllä päivä lajin parissa kelpaa. Tarjolla oli alo ja avo luokat, joten sysäsin molemmat koirat avoimeen. -20 asteen pakkasessa olin kovin kiitollinen, että järjestetään hallikokeita. Enkä koskaan ole ollut yhtätyytyväinen siihen, että sisällä on vain 10 astetta lämmintä! Huisin hyvin tarkeni, vaikkakin tunnustan änkeneeni päällekäin kahdet toppahousut. Alla bonuksena meidän ensilumiposet! Erotatteko te lukijat näitä toisistaan ja millä perustein? Tullut huomattua, että oma äitinikin vierailuillaan nämä sekoittaa, vaikka minulle ero on päivän selvä.



Kisapaikka oli hilppasen täyteen ängetty, kukaan ei tietenkään koiria autossa pitänyt, joten kuonoja riitti. Onnellisen moni piti koiria häkeissä ja vielä äärettömän hiljaisinakin - mutta. Kolme tappelua tuli päivällä nähtyä, ihan puruihin asti menneitä tilanteita. Kaverukset keskustelivat keskenään ja vallan unohtivat että remmin päässä on joku kisakaveri joka ei ehkä tykkääkään kaikista. Toisessa tilanteessa pääsi tempova koira irti hihnastaan ja ensimmäiseen vastaantulijaan kiinni. Kolmannen känän aikaan olin itse kehässä ja vastoin suunnitelmia palkkasin Ruffen, sillä meteli oli aivan käsittämätön! Apuva. Me onneksi säästyttiin hampailta ja tyydyttiin rähähtämään yhdelle häkkiin tunkevalle lintukoiralle kertaalleen. Jotenkin kummallinen kisatilanne, ohjaajille vähän noottia oikeasti. Ei koirien tartte muita rakastaa, eikä moikkailla, mut hanskassa pitää oikeasti olla jos haluaa änkeä koiria täynnä olevaan halliin. 

Leevin oli kolmantena vuorossa ja ehti suhteellisen mukavasti huomata olevansa hallissa. Tosin nyt olinkin parempi ohjaaja ja kannoin metallihäkin halliin turvapaikaksi. Edottoman kivasti toimii leevillä hallissa pidempään olo! Ennen rataa naksuteltiin asennonvaihtoja ja kontaktia, radalle lähdinkin hyvillä mielin. Alku meni ihan ok, pyörähdyksen kävin varmistamassa, kun näin ettei tyyppi ollut enää kuulolla. Tästä eteenpän sujui koko ajan paremmin ja paremmin. Tuli muutamaan otteeseen ihan flowfiilis, jolloin häviää ajantaju, ei mieti mihin on menossa, koska tietää ja tuntee tilanteen. Ei jännitä koiran osaamisia ja menee vain. Ensimmäinen kerta sitten ekojen kisojen. Lopputulema radalta oli 90/100, -5 lähti palkkaamisesta.




Ruffe oli vuorossa liki viimeisenä. Meitä edeltäviä koirakoita oli jättänyt tulematta, joten istuin vielä häkin vieressä omissa maailmoissani, kun tuomari kysäisi että ajattelinko tulla kehän puolelle. Jahas! Äärettömän puutteelliset lämmittelyt ja virittelyt. Vähän kiehuva pieni sheltti kuitenkin petrasi hienosti radalla. Jouduin uusimaan pujottelun, kun tyyppi kiersi kyltin (?) joten sieltä -3. Uusin myös istu, askel oikeaan, istu -kyltin, kun koira lysähti maaan, josta -3 ja uusimisen jälkeen tehtiin sama maahanmeno, joten -13 sieltä. Loppu rata menikin aikalailla flowfiiliksillä, vaikka Ruffe ei parasta osaamistaan päässytkään nyt näyttämään. Lopputulema 79/100, tässäkin se -5 palkkaamisesta.



Erittäinkin kivat kisat. Leevi yllätti mut aivan täysin odottelu taidoillaan ja osaamisellaan. Ja Ruffe puolestaan on aina kamalan loistava kilpakumppani. Se mitä näistä skaboista jäi taas treenilistalle, takataskuun ja korvantaakse on yksi isompi asia. Saumattomuus/Yhteistyö/katkeamaton katsekontakti. Nämä menee kaikki vähän saman otsikon alle ja ovat toisistaan riippuvaisia, sekä toisiaan tukevia. Jatkamme siis näiden asioiden kanssa puuhastelua. Radalla aina sekunninkin katsekontaktin katoaminen tuntuu ikuisuudelta ja maailman lopulta. Videot aina vähän lohduttavat, kun huomaa, miten pienistä hetkistä on ollutkaan kysymys. Tekniikka on siis kohdillaan, mutta me halutaan vielä lisää fiilistä! Jos teillä on jotain huiseja treenivinkkejä/ideoita niin antaa tulla vaan. 

4.1.2016

Asennonvaihdot x 4

Olen naksutellut muutaman tovin asennonvaihtoja varmemmiksi ja vielä on matkaa jäljellä. Nämä toimii kotona tavallaan kaukokäskyinä dobotyynyjen päällä iltajumppana vähintään kerran viikossa. Tartvitsee vielä vahvistaa kaikkea, mutta onneksi naksuttelu on meistä kaikista siistiä. Ideaalista tietysti olisi, että vaidot sujusivat ilman käsimerkkejä - näin olisi vähemmän mahdollisuuksia sössiä omalla huitomisella toisen suoritusta.



Ruffella on vihdoin syttynyt lamppu siitä, että ''seiso'' tarkoittaa ''nouse ylös niiltä sijoiltasi, eläkä liiku''. Aikaisempi suoritus oli enemmän mallia, ''ota vapaavalintainen määrä askelia ja jämähdä paimenkyttäykseen sekunniksi, jos typerä ihminen on hidas eikä ehdi palkata, niin mene maahan.'' Rallyssähän on vain seisomiseen nouseminen  istumisesta, mutta seisomisesta vaidot alaspäin istumaan tai maahan. Eli maasta ei koskaan nousta seisomaan - vaikka se olisikin meillä vahvin vaito, pöh. Muuten vaihdot toimii ihan kivasti ja nyt on tsekattu että oikealla puolella melkein yhtä mukavasti toimii. Seisominen vaatii vielä käsiavun, tai sitten ohjaaja ei vain osaa päästää siitä irti.


Leevillä liiiiian nopeat vaihdot. Taitaa koko epeli olla vähän turhan nopea, joten vähän maltti harjoituksia luvassa. Olkkarinaksutteluun on sisällytetty vaihtoihin katsekontakteja ja häiriöitä käsin, jotta saataisiin tyyppiä enemmän kuulolle puheeseen. Mennyt nyt mallilla istu, katse, naks, palkka, asennon pito & katse, naks, palkka ja sitten vasta seuraava asento ja sama kaava toistuu. Myös kestänyt mun pieniä huomatuksia ''ooohoo'' jos vaihtaa asentoa ennenkuin ehdin edes ajatella seuraavaa asiaa. On nyt siis jo parilla treenillä vähän rauhoittunut. Jatketaan siis näin. Seisominen alkaa olla varmempi, vaatii käsiapuja. Muutamaan otteeseen kokeiltu ilman apuja ja noussut hyvin, joskin epävarmasti - joten vielä vahvistusta kaipaa tämä. Seisomisesta perusasentoon palaamista turha palkata, änkee sinne jokatapauksessa.



Ja kyllä, käytiin siis jouluaattona treenaamassa - ja uimassa. Mutta olipahan koirien mielestä paras joululahja. Todelliset hyvänmielen treenit oli ja kaikki toimi niinkuin ajattelinkin. Todella mukavan oloista alkaa jo tuo oikeanpuolen seuruu olemaan molemmilla, joskin Leevillä vielä liikayrittämistä. Pikku hiljaa hyvä tulee ja Leevillä on vielä piiiiiiitkä matka voi-kokeisiin. Ruffe olisi periaatteessa liki valmis vaihtamaan luokkaa - mutta ohjaaja ei. 

1.1.2016

TERVETULOA UUSI VUOSI 2016 !

Vuosi vaihtuu ja asiat rullaa omalla painollaan. Olen muutaman viikon ajan lukenut todella mielenkiintoisia vuoden tiivistyspostaukia, uuden vuoden lupauksia ja älyttömästi tavoitteita. Näiden tekstien myötä saa aina intoa, puhtia ja positiivista energiaa. Huomaan kuitenkin viimeisen vuoden aikana muuttuneeni paljon koiraharrastajana. Mulla on paljon tavoitteita. Pieniä, suuria, arkisia ja vähemmän arkisia. Vaan yksia asia on muuttunut roimasti. Aikarajat eivät sovi tähän meidän talouteen.

Aina, minä hetkenä hyvänsä voi sattua ja tapahtua. Työskennellään ja eletään kuitenkin eläinten kanssa, jolloin ihan mitä tahansa voi seuraavan kymmenen minuutin sekunnin sisällä tapahtua. Ja ei, pelossa on turha elää. Eläinten kanssa kun pitäisi oikeasti osata elää hetkessä. Kaikki suuri esim. valioituminen, on kiinni kaikista pienistä osasista, jotka teitä kohti unelmaa kuljettavat. Se miksi ihmisillä on tarve laittaa onnistumisille takaraja on minulle nykyään mysteeri,  sillä vuosi on hitokseen pitkä aika ja siihen mahtuu varmasti hurjia edistyksen askelia, kuin myös niitä valitettavia alamäkiä. Elämää on hienoa suunnitella, mutta. Jäähän tilaa niille ajatuksille, kun kaikki ei menekään sekunnilleen oikein? Miksi emme nauttisi siitä, mitä meillä nyt on - miksi unelmoida siitä, mitä me emme vielä ole. Noh, menipäs nyt filosofiseksi. Ymmärsitte kuitenkin varmasti pointin.


Me kerromme siis tavoitteistamme toisella tavalla. Ennen mitään muuta, toivomme vuodelle 2016 terveyttä - ihan koko laumalle, ihmisiä myöten. Fyssarilla ja hierojalla käydään varmasti vastaisuudessakin huollattamassa koiria, mutta eläinlääkärikäynnit voisin jättää välistä ensi vuonna. Tätä toivon enemmän kuin mitään muuta, ihan koko sydämmelläni.

Ruffen kanssa uuteen vuoteen lähdetään samoilla linjoilla kuin edellisiin - mars, eteenpäin. Harrastuspuolella jatkamme meille rakkaan rally-tokon parissa ja treenailemme toivottavasti yhtä ahkerasti kuin tänäkin vuonna. Kokeissa käydään silloin kun siltä tuntuu ja RTVA tuosta pienestä vielä joskus tulee, se että milloin me ollaan niin suuriin saappaisiin valmiita jää nähtäväksi. Arkisessa elämässä toivon, että teemme pitkiä ihania metsälenkkejä keskenämme ja hyvässä seurassa, sekä pusuttelemme joka aamu ja ilta sohvalla kahvikupin kera.

Leevin kanssa tulevaan vuoteen lähdetään kiitollisina. Tyyppi täyttää maaliskuussa kaksi ja on jo nyt juuri se meille oikea koira. Harrastuspuolella toivon, että löydettäisiin parempi yhteinen flow-taajuus. Leevi on mulle ensimmäinen silmällään kiinni jäävä kevyesti häiriöherkkä koira ja toivon kehittyväni aina vain paremmaksi ohjaajaksi juuri Leeville. Jatketaan rally-tokon parissa ahkerasti ja tehdään kaikkea sikasiistiä yhdessä. Kokeisiin menemisellä samat sävelet kuin Ruffella, silloin kun on sellainen fiilis. Arjen puolella toivon, että kehitytään epävarmuuksien voittajiksi. Hyvällä polulla on menty kokoajan, mutta aina voi parantaa!


Me ollaan siis valmiita uuteen vuoteen! Muutamia selkeitä muutoksia tapahtuukin heti ensimmäisellä viikolla. Iltatyöläisen unelmat ovat tulleet toteen ja yli vuoden etsinnän jälkeen olen löytänyt meille rallytreenipaikan. Koirakeitaan aamuryhmässä oli vielä tilaa, joten pojat pääsevät vuoroviikoin treenailemaan ohjatusti. Ohjatuissa treeneissä olen käynyt toooodella vähän oman työn vuoksi, mutta nyt vihdoin pääsee treenimään. Samalla tietysti käydään aina oman yrityksen toisten kouluttajien tunneilla, mikäli töiltä sopivasti ehtii. Ohjattujen rallyjen lisäksi tietysti toivotaan, että tämän vuotiset omatoimitreenikaverit jaksaisi treenailla meidän kanssa tänäkin vuonna. Niimpä vielä iso kiitos treeniseuralaisille, Roosa, Miranda, Laura, Nea ja monimonimoni muu.

Tavoitteet ensi vuodelle on siis selvillä. Terveyttä kaikille. Iloista, hauskaa ja suhdetta aina vain parantavaa harrastamista. Paljon raitista ilmaa, metsää ja upeita lenkkejä. Hirmuisesti koirakavereita ja ihania ystäviä. Valokuvia, kahvia ja sitten se tärkein - mukavaa arkea. Fiksut tavoitteet on edelleen fiksuja, koiran tahdissa eteneminen, matkasta nauttiminen ja yhteinen onnellisuus.