Olen naksutellut muutaman tovin asennonvaihtoja varmemmiksi ja vielä on matkaa jäljellä. Nämä toimii kotona tavallaan kaukokäskyinä dobotyynyjen päällä iltajumppana vähintään kerran viikossa. Tartvitsee vielä vahvistaa kaikkea, mutta onneksi naksuttelu on meistä kaikista siistiä. Ideaalista tietysti olisi, että vaidot sujusivat ilman käsimerkkejä - näin olisi vähemmän mahdollisuuksia sössiä omalla huitomisella toisen suoritusta.
Ruffella on vihdoin syttynyt lamppu siitä, että ''seiso'' tarkoittaa ''nouse ylös niiltä sijoiltasi, eläkä liiku''. Aikaisempi suoritus oli enemmän mallia, ''ota vapaavalintainen määrä askelia ja jämähdä paimenkyttäykseen sekunniksi, jos typerä ihminen on hidas eikä ehdi palkata, niin mene maahan.'' Rallyssähän on vain seisomiseen nouseminen istumisesta, mutta seisomisesta vaidot alaspäin istumaan tai maahan. Eli maasta ei koskaan nousta seisomaan - vaikka se olisikin meillä vahvin vaito, pöh. Muuten vaihdot toimii ihan kivasti ja nyt on tsekattu että oikealla puolella melkein yhtä mukavasti toimii. Seisominen vaatii vielä käsiavun, tai sitten ohjaaja ei vain osaa päästää siitä irti.
Leevillä liiiiian nopeat vaihdot. Taitaa koko epeli olla vähän turhan nopea, joten vähän maltti harjoituksia luvassa. Olkkarinaksutteluun on sisällytetty vaihtoihin katsekontakteja ja häiriöitä käsin, jotta saataisiin tyyppiä enemmän kuulolle puheeseen. Mennyt nyt mallilla istu, katse, naks, palkka, asennon pito & katse, naks, palkka ja sitten vasta seuraava asento ja sama kaava toistuu. Myös kestänyt mun pieniä huomatuksia ''ooohoo'' jos vaihtaa asentoa ennenkuin ehdin edes ajatella seuraavaa asiaa. On nyt siis jo parilla treenillä vähän rauhoittunut. Jatketaan siis näin. Seisominen alkaa olla varmempi, vaatii käsiapuja. Muutamaan otteeseen kokeiltu ilman apuja ja noussut hyvin, joskin epävarmasti - joten vielä vahvistusta kaipaa tämä. Seisomisesta perusasentoon palaamista turha palkata, änkee sinne jokatapauksessa.
Ja kyllä, käytiin siis jouluaattona treenaamassa - ja uimassa. Mutta olipahan koirien mielestä paras joululahja. Todelliset hyvänmielen treenit oli ja kaikki toimi niinkuin ajattelinkin. Todella mukavan oloista alkaa jo tuo oikeanpuolen seuruu olemaan molemmilla, joskin Leevillä vielä liikayrittämistä. Pikku hiljaa hyvä tulee ja Leevillä on vielä piiiiiiitkä matka voi-kokeisiin. Ruffe olisi periaatteessa liki valmis vaihtamaan luokkaa - mutta ohjaaja ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)