Karvapäivitys #1

Turkin leikkuu, varsinkin tällaisen rodun, herättää aina suuria tunteita. Aijemmissa postauksissa onkin päteviä syitä turkin leikkaamiseen, vaikka olisin luultavasti turkin leikannut ilman näitäkin syitä. Nyt on kuitenkin aika katsastaa karvan edistyminen. Ensiksi haluan huomattaa pesemisestä, se on nimittäin ihanaa. Koko koiran pesemiseen menee alle 5 minuuttia. Ja kuivuukin sekunneissa. Uimareissujen jäljiltä onkin siis ollut ilo pesaista koira ja kuivata näpsästi. 

Yllä oleva kuva on julkaistu aijemminkin, tämä siis leikkuu päivältä. Turkissa on selkeät ajorajat ja vedot erottuvat aikalailla. Ihon poimut näkyvät varsinkin reisissä ja 'kainalossa'. Kaikki kaulapannat olivat aaaivan liian isoja. Iho vaati aurinkorasvaa, eikä näinollen palanut kertaakaan, en tiedä olisiko palanut ilman rasvaa. Rusketusta kuitenkin tässä vaiheessa tuli mukavasti.

Tässä kuva puolentoista viikon jälkeen. Karva on kasvanut sellaiseksi, että sitä voi rapsutella, niin että huomaa vetävänsä vastakarvaan. Edelleen unelman pehmoinen ja helppohoitoinen. Takut huomaa helpommin, kun pohjavillan päällä ei ole neljääsataa kerrosta karvaa. Pysyi hyvin ruodussa.

Tässä onkin kuva tältä päivältä, kolme viikkoa on siis aikaa kulunut ja poju alkaa näyttää siedettävältä. Häntään on tullut tuuheutta, eikä ihoon oikein pääse käsiksi enää. Karva kihartuu hiukan kosteassa, ja korvakarvat on saanut leikata jo uudelleen. Pehmeän karvan seassa on kovia ja karkeita karvoja, etenkin pepun päällä ja niskassa, sekä 'mohikaani' alueella. Väri on muuttunut selvästi, ja pään tökerät rajat siloittuneet. Kuvassa tulee myös huomata lisääntyneet lihakset etupäässä, uinti tuottaa tulosta!

Hyvältähän tämä näyttää jo! Olen oikein tyytyväinen karvan leikkuuseen. Energiaa on ollut riittämiin, uimassa on saanut käydä ainakin joka toinen päivä. Lenkillä ei uuvuta, eikä agilitykään jää ilmoista kiinni. Sadekelillä ei palele, takin olen kuitenkin pistänyt, ettei joudu märkänä värjöttelemään. Tämäkin on varmaan vain tätä mammamaisuutta, ei sillä varmaan mitään hätää olisi märkänäkään.

Onko teidän hauvva saanut kesäluukin?

Vai vieläkö odotellaan kuumempia kelejä.

Kamala ikävä olikin

Nimittäin Tinsua. Ei olla tällä viikolla nähty tyttöä ollenkaan, nyt vihdoin löydettiin aikaa koulun lomasta lenkkeilylle. Kello kahdelta olikin suuntana Tinsun koti, kera koirarepun. Matka taittui rattoisasti pilvisessä ilmassa Saulille (2.5km). Koko matkan tinsulla oli 500g painot molemmin puolin, ei pahemmin hölskynyt, toisin kun Ruffella. Tinalla on sen verran leveä selkä, että pysyy hyvin paikoillaan. Yhteensä siis kilon painava kapsäkki selässään tallusti tyttö hihnassa lainkaan vetämättä. Kertaakaan ei tarvinnut huomauttaa, että tyttö hei, vähän hitaammin. Mahtavaa.

Saulilla käväistiin napsimassa vähän ruokaa ja leikkimässä rievuilla. Ompa tytöllä energiaa, ehkä tämä on sitä kuuluisaa kevätenergiaa sitten. Tinsun kanssa lenkkeiltiin siis kahdestaan nelisen kilometriä, suurimmaksi osaksi vapaana. Treenailtiin vähän luoksetuloja (jotka on aika varmoja, kun on kanaa taskussa, hehheh). Hyvin kuuntelee, ja korvat löytyy vaikka olisi ankkoja nenän alla. Lintuja saikin paimentaa melkeimpä luvan kanssa. Kunhan ensin tuli luokse, istui sivulle ja napitti silmiin. Kuullessaan sanat ''ole hyvä''  ampaisi tyttä ajamaan ankkoja ja tuli heti kutsusta takaisin. Mahtava likka.

Laajasalon puistoissa sammaltuneet ''Ei koiria''-kyltit eivät kyllä hetkauta ketään. Kuuliaisesti aina olen kylttejä kunnioittanut. Empä enää jaksa välittää. Nimittäin lempipuistoomme oli läntätty suuri kyltti isoine rukseineen. Kävelin hetken matkaa, ja puistossa tosiaan oli edelleen ainakin kahdeksan koiraa vapaana, leikkimässä frisbeillä sun muilla. Marssin siis joukkoon muina miehinä, ja päästin koirat irti. Kumpaakaan ei kiinnostanut muut koirat, vaan intoutuivat kahlaamaan kylmässä merivedessä. Levä näytti Ruffelle maistuvan, Tinsu tuijotti järkyttyneenä, kun Ruffe raksutteli rakkolevää rikki. On se vähän outo, myönnetään.

Tapani mukaisesti kiikutin Tinsun taas koirapuistoon. Kaikki kanssakäymiset ovat hyvästä. Saatiin olla ainakin 20 minuuttia kolmistaan, ja että noilla oli vauhti päällä. Alla olevaa kuvaa en edes ala selittäämään, olen erittäin hämmentynyt itsekin. Fysiikanlakeja vastaan taisteleva Tinsu kuitenkin tähän pystyi. Hämmentyneenä itse tilanteesta, toi pannan lelunomaisesti takaisin. Ihme typy. Kauhisteltiin tuota Ruffen leikki ilmettä, onneksi Tinsu kuullostaa niin rajulta leikkiessään, ettei Ruffe näytä ainoalta tappokoneelta. Jos ei paremmin tietäisi, näyttäisi noiden leikit varmaan koiratappeulta. Onneksi hiljenevät aina kymmenen minuutin jälkeen, jolloin alkaa riehuminen näyttää vähän kiltimmältä leikkimiseltä.

Vaikka en ikinä uskonut, että kukaan olisi meidän metelien kesken puistoon tullut, niin ilmeistyi portille nuori mies lappalaisten kanssa. Uroksia molemmat, ja kuulemma huonosti käyttytyviä. Toinen juuri kaksi vuotias ja toinen vajaan vuoden. Sanoikin, että pitää ensin hetken kiinni, ja odottaa koirien rauhoittuvan. Irti päästettäessä meni Ruffe häntä koipien välissä isoja poikia piiloon, ja Tinsu meni ihan leikkimäänkin. Tässä sitä taas näkee, miten koirat on aivan erilaisia oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Lappalaiset olivat kovin ihmisrakkaita, ja omistajakin tuntui meistä pitävän. Tinsu sai kovasti kehuja, ja erityis huomautuksen upeista lihaksista. Timmi mimmi.

Päivä oli taas ihan mahtava. Moikkailtiin koiria, ihmisiä, vanhuksia, armeijamiehiä ja tutustuttiin tarhassa leikkiviin lapsiinkin. Ai että, ollaan niin tyytyväisiä moiseen hoitokoiraan. Taisi taas omistajankin luona vierähtää yli puoli tuntia rupatellessa, onneksi ollaan samaamieltä aivan kaikesta. Lainasinkin Ruffen reppua Tinsulle, jos vaikka saisi vähän puhtia pois ikinuorelta pinseriltä. Toivottavasti repusta on iloa, ja hyötyä. Tina ainakin kovasti tykkää, luulen että Miakin, kunhan huomaa repun vaikutukset. Eiköhän me taas pian törmäillä Tinsun kanssa, on meillä vaan superkivaa. Yhteensä tuli käveltyä 18 kilometriä! Niin siis minun mittarin mukaani, noi kaksi juoksi sellaista ympyrää, että matkaa ainakin tuplasti.

Putkeen meni!

Kaikki todella meni aivan putkeen keskiviikkona. Kävin pitämässä omalle ryhmälleni valssitreeniä, joka sujui mallikkaasti. Menojen vuoksi paikalla vain muutama, joten sama setti on ensikerralla luvassa. Ryhmäläisten liuettua otin itse samaista pätkää tyytyväisenä niin itseeni kuin koiraankin. Vinkupallo oikeasti toimi palkkana! Keppejäkin otettiin ja sain olla yli 3 metriä edellä ja 2 metriä sivuirtoamisessa, keppien päässä targetilla nakkia, joten tämä toimi hyvin. 8 toistoa, 8 onnistumista. Se riitti meille paremmin kuin hyvin.

Treenailun jälkeen oli suuntana Tehis Cup. Olen oikeasti päättänyt, että vaikka saatiinkin yhdestä tehis cupista kisaavien radalla ehdottoman hyvä nolla. Niin en ole enää niihin osallistumassa. Episten hauskapidon sijaan, on radoilla aina hirveä määrä kinkkisiä kohtia ja pyörityksiä. Kaikki on suunniteltu niin, että '' hähää etpäs ehdikkään ennen koiraa''. Joten kamalan ikävää, ettei radoille voi mennä pitämään hauskaa. Viime kisoissa olikin jäänyt kepeille kyltti, johon Ruffe törmäsi. Keppien kanssa ollut siis sen jälkeen vääntöä. En sitä siis arkena kiusaa Tehis Cupin kisaavien radoilla, vaan Ruffe pääsi putkirallattelemaan.

Putkirallin rata oli tällä kertaa varsin mieleinen. Tässä sitä taas huomattiin, etten ole jaksanut harjoitella putki jarrua vähään aikaan. Olen kamalasti palkannut vauhdilla etenemistä, mutta täytyypä viikonlopun aikana ottaa vähän jarrutuksia ja muutama satunnainen käteen palkkaus. Hyvin rata kuitenkin meni, nimittän kerättiin itsellemme tuplanollat. Ajoilla 36 sec ja 33 sec. Voitto aika medeillä oli 31 sec, joten iiiihan vähän kuitenkin harmittaa. Ei vaineskaan, olen kovin ylpeä Ruffen vauhdista. Toiselta radalta periaatteessa vitonen, koska vikalla putkella tuuletin jo nollaa, enkä ohjannut. Putkirallissa on kuitenkin vain nollia tai hylkyjä. Joten tuplanolla!

Kaljujen otusten kerho

Nyt ollaan yli viikko elelty kaljun sheltin kanssa. Koitan muistaa napsia siitä viikko kuvat aina loppuviikosta, ja koota myöhemmin turkin kasvu postauksen. Toivottavasti se sieltä kasvaa! Tuuheutta saisi olla vähän vähemmän.

Kaljurotta kerhoon liittyi myös vanhus herra. Nimittäin Lasse sai uuden luukin viikonloppuna. Loistavana avustajana ja namitätinä toimi Jenni, jolta Lasse taisi viedä sormista niiden namien lisäksi vähän nahkaakin. Yllättävän hyvin antoi ajella meidän superhyperhyristimellä, josta lähtee suihkumoottorin ääni. Ajeltiin kuitenkin maha kokonaan kaljuksi, muutoin 1cm lyhyeksi. Ihana pehmopallo siitä aina tuleekin, vaikka mielestäni näyttää ihan kamalalta. Selvästi parempi olla, ja iloisempi mieli, kun näkee kunnolla.

Se vielä kaljumpi tapaus on nauttinut uimisesta jo näin varhain! Syvempii vesiin ei tietenkään mennä, mutta lähistöltä löytyy ihana matalikko, jossa pääsee kahlailemaan ja vähän uimaankin. Ruffe on ollut yli-iloinen päästessään räpiköimään, ei ole edes tarvittu pelastusliivejä päälle. Ui edellis kesään verrattuna älyttömän hyvin. Ehkä se on koko talven kuivaharjoitellut? Uimareissut varmasti jatkuu. Se on niin mielissään uimisesta. Kivointa on tietenkin vedestä tulemisen jälkeinen lahkeeseen hinkkautuminen, oi ihanaa.

Turkin pituus näkyy todella agilityssä. Meillä oli ensimmäiset Juuson treenit viime keskiviikkona, joista nautin suuresti. Saatiin mielettömiä vinkkejä, ja kotiläksyjä. Rytmitystäni (vihdoin) kehuttiin, ja nopeita jalkoja ihasteltiin. Nuhteita tuli mun hitaasta käskytyksestä ja lelulla palkkaamattomuudesta. Ollaankin siis opeteltu leikkimään, tietenkin uusien lelujen voimin. Mustista ja mirristä lähti mukaan kolmenkympin edestä leluja. Tällä hetkellä kokeilussa pienet vinkupallot (2,90€) ja tennispallolliset narulelut (9,90€). Vielä käyttämättömänä löytyy yksi aktivointipallo, jota palan halusta kokeilla. Säästän sen kuitenkin vielä myöhemmäksi.

Täytyy vielä päivittää oman selän kuulumisia. Olen taas torstaina matkalla Timgrenille piikiteltäväksi. Tällä kertaa tehohoitoa saa niskan hermot, apua. Huhhu, täytyy siis jäljellä olevat päivät käyttää henkiseen valmistautumiseen. Aloitetaan rentoutumalla sohvalle, ja kannustamalla suomi voittoon. Kyllä, lätkäfaneja tässäkin päässä. Seuraavaa päivitystä pukkaakin varmaan agilityn parista, ellen saa frisbee videotamme kasaan (ihmeenkaupalla). Että voi olla huonoja nämä Windows 8 tietokoneet, miksi oi miksi menit hajoamaan rakas Acerini. Näillä mennään, onhan tämä uusi läppäri hieno. Kehtaa tehdä töitäkin!

Miten teillä palkkaudutaan?

Leluilla vai nameilla, kädestä vai targetilta?

Ensimmäinen titteli

Meillä oli viime sunnuntaina vihdoin ja viimein luvassa Rally-tokoa. Otsikko antaa jo ilmi, että miten meillä meni. Kisapaikkana toimi Agility Akatemian halli vantaalla. Todella upea halli, mieletön valaistus. Pohja oli tosin kovin muhkurainen, omankin nilkan sain nyrjähätämään kuoppaan.

Alokasluokkia oli kolme. Osallistujia oli niin hillittömästi, että nämä olivat nähneet parhaaksi jakaa alokkaat kolmeen osaan. Kannatin päätöstä, sillä kisapaikalla kului vain vähän yli tunti aikaa. Odottelu sujui mukavasti ihanan henkilökunnan kanssa ja villapaitaa sovitellen. Kahvilassa oli tarjolla ihania muffineja ja herkullista kahvia! Rata tuntui kivalta kahvia siemaillen, vaikkei ollakkaan treenattu vuoteen mitään. Aika laiska saa olla, kun kotoota löytyy kyltin pidikkeet, ALO-luokan kyltit ja muukin tarvittava. Silti en ole jaksanut treenata, huhhu. Rataantutustumisessa jotenkin jännitin, ja kysyinkin muutamaa kohtaa, on säännöt päässyt vallan unohtumaan.

Rata meni kuitenkin ihan kivasti. Harmitti Ruffen huono kontakti, vaikka oli ennen rataa ollut ihan mieletön. Minun edessä istumista ei olla tehty aaaaikoihin, on niin ehdollistettu sivulle ja jalkojen väliin tulo. Siksi siis kontrollivihre (-3) ensimmäiseltä kyltiltä. Eteenpäin kävi matkamme, Ruffe hieman hajujen matkassa, mikä on meidän pojulle harvinaista. Askelista tuli puuttellinen yhteistyö huomautus (-1), koska varmistelin liikaa. Kutoselta tuli vinoudesta huomautus, hehhe. Yksi kyltti uusittiin ja ysiltä vielä taluttimen kireydestä huomautus. Videolta näyttää hirveältä ainoastaan oma asento. Mikä ihme mua vaivaa. Oikea käsi poispoispois ja selkä suoraksi. Hymyilyttää kyllä oma häsellys. Ajaksi tuli kuitenkin kaauhean nopea 1,56 min. Huikeaa. Tuloksena siis 92/100! Ois kyllä saanu diskata meidät tollasella seuraamisella. Kivaa meillä kuitenkin oli, sen huomaa Ruffen hännästä ja köhköh haukuista.

Sijoille ei tällaisilla tuloksilla päästy, mutta monen muun tavoin saatiin kouraamme Koulutustunnus Diblomi, eli siirtyminen seuraavaan luokkaan, sekä RTK 1 - titteli. Olin tyytyväinen siihen, että tähän vaaditaan kolme hyväksyttyä tulosta (väh. 70/100). Me ollaan käyty tasan kolmet kisat ja tämä 92/100 oli meidän huonoin tulos. Muut tulokset onkin jo viimevuodelta, 94 ja 98. Kontakti oli tuolloin parempi. Eihän tämä ihan meidän laji ole, mutta nyt alkoi taas kutkuttamaan uuden opettelu. Jos vaikka alotetaan siitä, ettei Ruffea ole koskaan opetettu seuraamaan, hups.

Löytyykö meidän blogin lukijoista rally-tokoilijoita?

Konkarit, antaa tulla, kestän kritiikkiä! Noviisit, kysellä saa!

Meidän BC

Paljonkohan on aikaa vierähtänyt meidän virallisista terveystutkimuksista - liikaa. Aikanaan kun Viikissä käytiin kuvauttamassa Alexanderilla, niin tokaisi hän, että ehdottomasti A tai B. Olin pakahtua ilosta. Kennelliitolta tuli kuitenkin ämpärillinen loskaa niskaan, tuloksena B/C. Monen lääkärin kanssa keskutelujen ja kennelliitollekin juteltujen tuntien jälkeen, todettiin, että on niiiin liki, ettei tulos ole A/B. Bee lonkka on erittäin lähellä olla täydellinen, mutta se jokin puuttuu. Cee lonkka on kovin lähellä olla Bee lonkka, mutta jotain pientä oli pielessä. 

Nämä tulokset eivät minun sydäntäni raavi, sillä sain kaikilta rohkaistukset kisaamaan ja harrastamaan normaalisti. Nämä eivät kuulemma kulumalla pahene. Neljään lääkäriin luottaen, me harrastetaan ja kisataan normaalisti. Vainoharhaisuuksissani haluan kuitenkin käydä kuvauttamassa luuston uudestaan jossain vaiheessa. Hyvähän se on tarkistaa.

Tulokset oli aika odotettavissa, Ruffen äidiltä löytyy C/C ja isiltä B/B. Ensimmäiseksi koiraksi kun tämän vesselin sain, en osannut katsella sukutauluja enää siinä vaiheessa, kun tyrkättiin ihana karvapallo syliin. Enkä kadu, ette Ruffen otin. Se on silti terve, eikä lonkissa olevat 'viat' ole kuluvaa tai etenevää sortti. Iloinen harrastaja siis jatkaa harrastamistaan. Loppuosa koirasta olikin priimaa, polvet ja kyynäret 0/0. (Ainoa) Epävirallinen silmätutkimus oli myös puhdas. 

Seuraava penneli tulee A/A yhdistelmästä, sitten kun sen aika tulee. Kuullostaapa näin kirjoitettuna siltä, että littaisin Ruffea. Ei, en sentään. Se on sama iloinen, ihana ja terve. Onneksi ei ollut huonompia lonkkia, C/C lonkilla en harrastaisi näin aktiivisesti - saati kisaisi, ja sitä huonommilla en ollenkaan. Ehkä slowlityä.

Millaiset luustot teidän hauvoilta löytyy?

Onko kyseessä aktiiviharrasta vai sunnuntai rallatteija?

LK Sheltti

Tänään, oi tänään oli se päivä, kun meillä oli trimmiaika! Suunnattiinkin siis Helsingin koirauimalaan, joka sijaitsee mellunmäen kupeessa. Matka sinne oli käveltävä, ja ehdittiinkin heittelemään palloa matkalla. Olin silti taas kauhean ajoissa, ja sain odotella kaikessa rauhassa. Mukavahan siinä oli odotella, altaissa pulikoi vaikka minkänäköisiä karvaturreja. Mieleen painui ihanat Labbikset suurine molskahduksineen ja fysiokäynnillä oleva toyvillis, ihania.

Trimmaaja tuntui todella mukavalta, rupateltiin niitä näitä sujuvasti. Ei harmittanut yhtään, että trimmaaja jolle olin varannut ajan, oli lopettanut. Tämä sopi meille mainiosti. Käsitteli koiraa erittäin nätisti, tiukasti ja hellästi. Ruffe oli pöydällä älyttömän hienosti! Liki tunnin jaksoi pällistellä pöydällä, kun turkkia lyhenneltiin koneella. Ei hötkyillyt missään vaiheessa, eikä laittanut hanttiin tai kyseenalaistanut ammattilaisen työtä.

Poju vedettiin siis lyhyeksi 9mm terällä, että aikamoinen nahkasheltti on siis talossa. Paino putosi aaaivan huimasti, karvaa siis oli todella paljon. Moni jo ihmettelikin, että miksi ihmeessä ajan niin kauniin turkin pois. Onhan minulla syyni, niiden pätevyys on kuulijan korvissa.

• Kuumaherkkyys, kärsii jo huhtikuussa
• Iho-ongelmat, kuten ihottuma ja hotspotit
• Punkit, nyt ne jopa näkee tuosta turkista
• Agility, haluan harrastaa kesällä (kunnolla)
• Frisbee, tavallaan kesälaji, nurmella hyvä treenata
• Uteliaisuus, haluan oikeasti nähdä vähän rakenteita
• Peseminen, niin uinnin, kurakelien, kuin ripuloinnin jälkeen, kiitos.
  
  

Tällainen on noin suurinpiirtein meidän ''pää syyt''-lista ajelemiseen. Lisää syitä keksin useita. Syitä leikkaamattomuuteen en osaa keksiä. Me ei käydä näyttelyissä, kyseessä on leikattu uros ja aktiivi harrastaja. Toivottavasti en saa kaueasti vihapostia tämän postauksen jälkeen. Kenelläkään ei ole sitä yhtä ja oikeaa tapaa hoitaa koiraa. Kaikki koirat ovat ainutlaatuisia ja uniikkeja, rodusta huolimatta. Jokainen ihminen tekee itse päätöksensä koiransa hoidon suhteen. Me päädyimme tähän ja olemme tyytyväisiä. Kunnioitattehan sitä, kiitos! Puolitoista kiloa kevyempänä, energisempänä ja iloisempana, Rudolf.

Mitä tykkäätte Ruffen kesätukasta?

Onko omalla koirallasi jonkinlainen kesätrimmi?