Nimittäin Tinsua. Ei olla tällä viikolla nähty tyttöä ollenkaan, nyt vihdoin löydettiin aikaa koulun lomasta lenkkeilylle. Kello kahdelta olikin suuntana Tinsun koti, kera koirarepun. Matka taittui rattoisasti pilvisessä ilmassa Saulille (2.5km). Koko matkan tinsulla oli 500g painot molemmin puolin, ei pahemmin hölskynyt, toisin kun Ruffella. Tinalla on sen verran leveä selkä, että pysyy hyvin paikoillaan. Yhteensä siis kilon painava kapsäkki selässään tallusti tyttö hihnassa lainkaan vetämättä. Kertaakaan ei tarvinnut huomauttaa, että tyttö hei, vähän hitaammin. Mahtavaa.
Saulilla käväistiin napsimassa vähän ruokaa ja leikkimässä rievuilla. Ompa tytöllä energiaa, ehkä tämä on sitä kuuluisaa kevätenergiaa sitten. Tinsun kanssa lenkkeiltiin siis kahdestaan nelisen kilometriä, suurimmaksi osaksi vapaana. Treenailtiin vähän luoksetuloja (jotka on aika varmoja, kun on kanaa taskussa, hehheh). Hyvin kuuntelee, ja korvat löytyy vaikka olisi ankkoja nenän alla. Lintuja saikin paimentaa melkeimpä luvan kanssa. Kunhan ensin tuli luokse, istui sivulle ja napitti silmiin. Kuullessaan sanat ''ole hyvä'' ampaisi tyttä ajamaan ankkoja ja tuli heti kutsusta takaisin. Mahtava likka.
Laajasalon puistoissa sammaltuneet ''Ei koiria''-kyltit eivät kyllä hetkauta ketään. Kuuliaisesti aina olen kylttejä kunnioittanut. Empä enää jaksa välittää. Nimittäin lempipuistoomme oli läntätty suuri kyltti isoine rukseineen. Kävelin hetken matkaa, ja puistossa tosiaan oli edelleen ainakin kahdeksan koiraa vapaana, leikkimässä frisbeillä sun muilla. Marssin siis joukkoon muina miehinä, ja päästin koirat irti. Kumpaakaan ei kiinnostanut muut koirat, vaan intoutuivat kahlaamaan kylmässä merivedessä. Levä näytti Ruffelle maistuvan, Tinsu tuijotti järkyttyneenä, kun Ruffe raksutteli rakkolevää rikki. On se vähän outo, myönnetään.
Tapani mukaisesti kiikutin Tinsun taas koirapuistoon. Kaikki kanssakäymiset ovat hyvästä. Saatiin olla ainakin 20 minuuttia kolmistaan, ja että noilla oli vauhti päällä. Alla olevaa kuvaa en edes ala selittäämään, olen erittäin hämmentynyt itsekin. Fysiikanlakeja vastaan taisteleva Tinsu kuitenkin tähän pystyi. Hämmentyneenä itse tilanteesta, toi pannan lelunomaisesti takaisin. Ihme typy. Kauhisteltiin tuota Ruffen leikki ilmettä, onneksi Tinsu kuullostaa niin rajulta leikkiessään, ettei Ruffe näytä ainoalta tappokoneelta. Jos ei paremmin tietäisi, näyttäisi noiden leikit varmaan koiratappeulta. Onneksi hiljenevät aina kymmenen minuutin jälkeen, jolloin alkaa riehuminen näyttää vähän kiltimmältä leikkimiseltä.
Vaikka en ikinä uskonut, että kukaan olisi meidän metelien kesken puistoon tullut, niin ilmeistyi portille nuori mies lappalaisten kanssa. Uroksia molemmat, ja kuulemma huonosti käyttytyviä. Toinen juuri kaksi vuotias ja toinen vajaan vuoden. Sanoikin, että pitää ensin hetken kiinni, ja odottaa koirien rauhoittuvan. Irti päästettäessä meni Ruffe häntä koipien välissä isoja poikia piiloon, ja Tinsu meni ihan leikkimäänkin. Tässä sitä taas näkee, miten koirat on aivan erilaisia oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Lappalaiset olivat kovin ihmisrakkaita, ja omistajakin tuntui meistä pitävän. Tinsu sai kovasti kehuja, ja erityis huomautuksen upeista lihaksista. Timmi mimmi.
Päivä oli taas ihan mahtava. Moikkailtiin koiria, ihmisiä, vanhuksia, armeijamiehiä ja tutustuttiin tarhassa leikkiviin lapsiinkin. Ai että, ollaan niin tyytyväisiä moiseen hoitokoiraan. Taisi taas omistajankin luona vierähtää yli puoli tuntia rupatellessa, onneksi ollaan samaamieltä aivan kaikesta. Lainasinkin Ruffen reppua Tinsulle, jos vaikka saisi vähän puhtia pois ikinuorelta pinseriltä. Toivottavasti repusta on iloa, ja hyötyä. Tina ainakin kovasti tykkää, luulen että Miakin, kunhan huomaa repun vaikutukset. Eiköhän me taas pian törmäillä Tinsun kanssa, on meillä vaan superkivaa. Yhteensä tuli käveltyä 18 kilometriä! Niin siis minun mittarin mukaani, noi kaksi juoksi sellaista ympyrää, että matkaa ainakin tuplasti.
Sen kyllä tiesi ennen kuin luki tämän ja kuviakin näkemättä että tyypillä oli taas ratkiriemukasta teidän seurassa, vaipui koomaan heti kun olitte lähteneet ja oli kyllä tasapainoisen onnellinen kun siitä tokeni :) Huomasin itsekin taas tänään, miten Tina on ihan rento kun lähtee vähän kauemmas kotoa, ei tarvii kytätä jatkuvasti tuleeko niitä ääliönaapureita jännittyneinä koirat tiukasti hihnassa vastaan vaan voi rauhassa nauttia vaan olostaan. Ruffe on kyllä ensimmäinen kaveri jonka Tina leikki ihan omalla tyylillään, katselin tuossa eteisessä hetken itsekin vähän jännittyneenä kun se riehuminen alkoi, kunnes muistin että jännitän vain koska olen niin tottunut siihen että toisen koiran omistaja pelästyy Tinsun tapaa lähestyä - ei niin lempeän näköisesti :D Hyvin panee Ruffe hanttiin ja on täysin samalla aaltopituudella. Näitten ystävyys tekee kyllä tyypille mahtavan hyvää! Ei kokeiltu reppua vielä tänään, aattelin että sen kantaminen varmaan pistää lihaksia työskentelemään joita se ei ole tottunut käyttämään. Näyttikin siltä tänään parin tunnin lenkin jälkeen että siinä oli ollut ihan uusia muskeleita käytössä kun alkoi kävellä vähän vaivalloisesti loppumetreillä. Täysin selvää on että reppua tullaan käyttämään, tuostahan näki että oli vaikutusta. Ei muuta kun ollaan kuulolla, täällä tää tyyppi oottelee jo seuraavaa kertaa :D
VastaaPoistaNiin, ja kyllä se pantajuttu edelleenkin ihmetyttää :D
VastaaPoistaIhana kuulla :) Joo, minäkin ensimmäisen kerran kun kuulin Tinsun leikkiäänet niin hyppäsin sen verran korkealle, että ihme ettei jäät murtuneet alta. Vartin ne jaksoi ensimmäisellä kerralla huudattaa toinen toisiaan, hävetti melkeempä. Muut katseli kauhuissaan, mutta Ruffesta näkee aina, että mitä mieltä se on. Heti jos on sille tiukkapaikka, niin tulee mamman lahkeeseen turvaan. Ne on todella samalla aaltopituudella.
PoistaReppu todella vaikuttaa lihaksistoon. Eikä kannatakkaan joka päivä käyttää. Noitten painiminenkin varmaan käyttää mitä kummallisimpia lihaksia, suurimmassa osassa kuvista noi on ihan solmussa, joten ei varmaan ihan optimaalisia venytyksiä ole. Reppua kannattaakin käyttää tarkasti, ja miettiä miten ja milloin olisi järkevistä kuluttaa energiaa ja taas antaa palautua. Voitaisiin katsoa pari venytystä, mitä on kiva tehdä Tinsun kanssa, niin ei tule mitään lihasjumeja :)Suosituksien mukaan maksimi painot on 25% koiran omasta painosta, mutten laittaisi kyllä enempää, kuin tuon kilon. Ei se ole se paino, vaan se mielentila, minkä reppu koiralle antaa. Se on sille työtehtävä.
Jees, me nähdään Tinsua mielellään useamminkin, kun kesäloma tekee tuloaan. Mökkikausi kun aukeaa, niin tyttö varmaan saa tulla mukaan taas puuhastelemaan. Tosin, eipä tämä meidän omakotitalo ole kaukana mökkeilystä, asvalttia saa etsiä muutaman kilometrin päästä..
Nähdäämpä pian taas :)