28.2.2015

Koirakkokohtainen ruokinta purkaus

Raakaruoka on ollut aina meidän ykkösvaihtoehto. Itse mielsin lihan ja luut, sisäelimineen ja merenelävineen parhaaksi ruuaksi, ainakin hetki sitten. Olen kuitenkin tullut vahvaan lopputulokseen, että yksikään koira ei selviä pelkällä lihalla koko elämäänsä - tai edes samalla ruokavaliolla. Tässä suljetaan nyt samantien pois Munkkiniemessä asuvien mummojen koirat, jotka ovat aina syöneet Friskies kissannappulaa ja berliininmunkkia. Nämä koirat harvemmin liikkuvat tai kuluttavat energiaa, ja ilmeisesti selvityvät ainakin keski-ikään asti. Kaikki Helsinkiläiset varmasti tietävät mistä koirista nyt puhun. Enkä usko, että Helsinki olisi ainoa lihavien koirien kaupunki.

Ruffe aloitti ruokintakaarensa kasvattajan tyylillä. 50 % nappulaa (Royal Canin Mini Puppy), 25% jauhelihaa (sikanauta) ja loput 25% puuroa. Satunnaisesti ruokaan eksyi viiliä, raejuustoa tai muuta vastaavaa. Puolivuotiaana puuro jäi pois, ja jatkettiin 70% nappulaa ja 30% jaukkaria. Tätä jatkui reippaasti yli vuotiaaksi asti, ja mukaan napsati Nutrolin öljy, sekä raa'at kananmunat.

Raakaruokinta ilmeistyi kuvioihin Ruffen ollessa pari vuotias. Kastroinnin jälkeen oli hankala löytää sopivaa nappulaa ja sain kuin sainkin alan expertiltä hyvät raakaruokinta valistukset. Raakaruokinta ei kuitenkaan ole niin helppoa tai varsinkaan vaivatonta kuin sitä luulisi, tai haluaisi kuvitella. Oli taulukkoa, oli pötköä oli rusto, luuta, sisäelimiä ja kalaa. Oli Vaistopullia ja Oscarin lihoja. Pakastimenkin ostin, enkä turhaanlainkaan, pakastin viettää eläkepäiviä siskollani marjojen kera.

Ruffe jokatapauksessa kerrytti painoa, ja ruokamäärää en koskaan halua tiputtaa enempää kuin 10% halutusta määrästä. Kun koiralta leikataan liikaa ravintoa pistää se nopeasti kroppansa säästölinjalle, ja varastoi kaiken pienenkin mitä ravinnostaan vain saa (lue: komeat kylkiläskit). Loppujenlopuksi kaikista kehotuksista huolimatta pyristelin raakaruuan parissa, ja muutin taulukkoa sataan kertaan. En voi sanoa, että tuloksetta, mutta toivottoman pieniä tai huonoja muutoksia kyllä sain aikaan. Aina kun fosfori suhteet sai kohdalleen, oli joku muu pielessä. Kun määrä oli syötävissä, oli siinä liikaa kalsiumia. Hohhoijakkaa. Nyrkkisäännöt on hirveän hyviä, mutta ''kolme lihaa viikossa ja välillä luita'' - ei riitä. Mainittakoon vielä, että tässä vaiheessa Ruffen lihasmassa oli aikalailla nolla, ruokaa oli tuhottoman vähän tai tuhottoman paljon, ja painoa oli komiat 10kg.

Tätä seurasi Leevin muuttaminen taloon ja sitä kautta myös uudenlaista ruokintaa. Leevi lähti liikkeelle kasvattajan mallilla, ettei pistetty mahaa heti sikinsokin. Samalla kun kävin ostamassa Leeville nappulaa, Britin puppyä, sai Ruffen oman säkkinsä Pure Naturea, Sensitiveä taisi olla. Leevi söi tyytyväisenä 3 ateriaa päivässä, 70% turvotettua nappulaa ja 30% viiliä. Ruffe aloitti nappulaan siirtymisen ja lihoi entisestään, liha/nappula suhde 0/100. Great, painoa mittasin huimat 10,8kg. All time record, alettiin muistuttaa jo Munkkivuoren villakoiria.

Aikaa kului ja ruokinta muuttui. Pentu vaihtoi Pure Naturen pentunappulaan ja lihaan, aikalailla 50/50 ruokinalla meni. Viili pysyi osana ainakin puolivuotiaaksi asti, ja on edelleen jätkän mieliherkku. Ruffe söi puoleen väliin oman Pure Nature säkkinsä, jonka jälkeen mulle riitti. Koiran silmä alkoivat rähmiä, henki haista ja tavaraa tuli ulos ulkona enemmän kuin laki sallii, vaikka annos taisi olla huoman desin. Kaikki siis vain läpi, ja silti sai kiloje kerrytettyä - mielettömän huonosti siis sopi meille. Epä ekologisesti lensi Ruffen nappulat roskikseen (eipä niitä kukaan meidän kokemuksen jälkeen enää halunnut). Leevi kuitenkin söi tunnollisesti oman kaksi kiloisen säkkinsä, aikalailla ongelmitta, satunnaista löysää mahaa, mutta no. Pentu söi kyllä ulkona kaikkea sopimatonta (ruoho, kepit, merivesi ja sammal), etten voi ruokaa syyttää.

Avasin taas astetta enemmän silmiä ja korvia, otin oikeasti mielipiteitä avosylin vastaan - ehkä ensi kertaa elämässäni. Mulle ei ollut kovin helppoa myöntää, että raakaruoka ei toiminut ja nappula vieläkin huonommin. Ei jumakekka. Onneksi on kaveripiirissä ravintoterapeuttia, urheilukoiravalmentajaa ja osaavaa eläinlääkäriäkin. Onneksi sain omalta ylpeydeltäni tilaa korville, ja vihdoin apua tolle eläimelle. Ihan näin off topic - erittäin kasvattava kokemus sekä koiranomistajan, että ihan ihmisenäkin, jos ruvetaan näin syvällisesti pohtimaan.

Tässä vaiheessa löysin itseni ostamassa Jahtia & Vahtia. Tuttavien koirilla maittanut hyvin, mainittakoon lihaskimppu viestibelgi, leikkauksesta parantuva harjakoira ja perheenkoiran virkaa toimittava espanjanvesikoira. Teitä on muitakin, kiitos kun tökitte tikulla silmään. J & V kevyt säkki päätyi kärryihin, ja samalla Leeville J & V pentu. Kevyessä minimaalinan rasvaprosentti ja pennussa samat ellei paremmat arvot kuin Pure Naturen puppyssä.

Näillä jatkettiin, ja heitettiin kahdeksi kuukaudeksi pelkälle nappulalinjalle. Ruffe söi 1dl kevyt nappulaa, ja Leevi 1,5-2,5dl pentunappulaa. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin luovuttamassa, ällöä - nappulaa. Tsemppasin kuitenkin itseni tästä yli, ja koirille J&V maistui enemmän kuin hyvin. Kahden kuukauden nappuloinnin jälkeen oli Leevistä kasvanut jo iso poika 9kk, ja Ruffesta kiinteytynyt 9,5kg timmimies! Olin niin tippa linssissä, ja ikionnellinen että kuuntelin ympärillä olevia ihmisiä, mutta ennen kaikkea kuuntelin koiraa - onneksi.

Leevin pentunappula on jo loppunut ja tilalle tullut J&V junior. Maistuu yhtälailla. Paino pennulla on valitettavasti heitellyt, parhaillaan oli 8,7kg ja heikoimmillaan 8,2kg. Pienellä koiralla tämä on semi tuntuva muutos ja aikamoinen kuikelo tuo onkin ollut - on edelleen. Ruffe on pian stormannut koko Kevyt pussin läpi, ja paino on vihdoin pysynyt samassa kohdassa. Tasaantunut ja hyvä paino, 9,1kg. Niiiiiiiiiiin hirmuisen ylpeä mun suurimmasta pudottajasta. Muutos näkyy hierojalla käydessä niin, ettei jumeja ole enää selässä - jotka luultavasti aiheutuneet/pahentuneet liikapainosta. Liki 2kg tiputettu, ja mulla sama painonpudotus vastaisin 12kg pudotusta, ja miesystävällä reilua 20 kiloa.

Sillä aikaa kun Ruffe tasaisesti laihtui ja kiinteytyi. Niin Leevi jojoili yllämainituissa mitoissa. Nyt kahden viikon litohuksen jälkeen (lisättiin ruokintakertoja ja lihaa) on mulla 9,2kg painava nuoromies - jes. Vieläkin saa tulla painoa, mutta luotan sen tulevan massan kera, myöhemmällä iällä.

Nykyinen ruokinta malli meneen yhden ruokintakerran mukaan. Illalla saavat ja päivänmittaan tulee toki treeneissä/lenkeillä palkattua namein (joissa järkevä sisältö). Ruffe syö 1dl J&V kevyt ja ½dl J&V Ernegiaa. Tätä jatkuu kunnet kevyt nappula loppuu ja lihastenkasvattelu alkaa. Leevi jatkaa 1dl J&V juniroa, 1dl J&V Energiaa. 
Tätä jatkuu kunnet kevyt nappula loppuu ja lihastenkasvattelu alkaa. Mukaan eksyy jaukkaria, hapanamaitotuotteita, kananmunaa, nivel-lisät ja öljyt.

Nyt meillä on hyvä olla, ja koirat toimii. Päivittelen taas kun pää johonkin räjähtää. Sekaruokinnalla siis mennään, ja ei voitaisi olla tyytyväisempiä. Hitokseen kiitoksia kaikille silmien avaajille ja alan ammattilaisille, KIITOS.

4.2.2015

Toipilaspäiväkirja #2

Koipeliini (lue:leevi) kävi eilen (3.2) fyssarilla ensimmäistä kertaa. Odottelu huoneessa oleminen tuotti pienelle miehelle pään vaivaa ja nukkumisen välissä piti huudella vieraisiin pöytiin parit epävarmuus pillahdukset. Tästä huolimatta hyvin suijui eka kerta Viikin yliopistollisella. Hoitotäti oli Leevistä jännittävä, mulle tuttu tyyppi (Kirsti Lind) ja osasikin Leevin voittaa puolelleen nopsasti. Penska antoin hyvin käsitellä itseään, vaikka sainkin ensi kertaa kuulla pienen miehen suuren murinan.

Kummallisesti oireillut takajalka otti heti silmään käsittelyssä. Kirsti koski kintereeseen (akillesjänne) niin alkoi matala murina kuulua. Fiilis jäi joko päälle, ja/tai polvikin on kipeä sillä murina jatkui koko jalan tutkinnan ajan. Toinen takanen ei saanut aikaan reaktiota, niinkuin ei kumpikaan etujalkakaan. Takakoiven venytyksissä Leevi pisti vastaan. Eteenpäin alka venyi ja suoristui, taaksepäin venytys löi heti jalan koukkuun ja sama tilanne kun koukistajaa tehtiin. Joten tästä epäillys lonkkaanRanka ja muu kroppa oli hienosti auki ja käsiteltävissä. Liikkeet näytti hyvältä, ja saatiin hirmusesti kehuja meidän ravista - en vängännyt vastaan, Leevillä on upea ravi. Isoja, pieniä oireita siis ja selkeitä reaktioita kerta toisensa jälkeen. Tämä käynti lähinnä vahvistu mun tunteen siitä että kaikki ei ole kunnossa, ja pisti epätiedon siemenen kytemään oikeen kunnolla.

Kahden viikon päähän varattiin toinen aika Kirstille. Ja tämän jälkeen onkin luvassa luusto kuvat, kun kaverilla ikä riittää. Hohhoijjakkaa. Ei ole elämä koirien kanssa aina helppoa, mutta hitto miten näissä aina tajuaa sen tärkeimmän. Vaikka mun koiria aina muutenkin arvostan ihan omina itseinään, niin näissä aina herää kuinka juuri mulla on ne maailman parhaat koirat - niinkuin varmasti teillä kaikilla lukijoillakin. Muistan tämän taas astetta paremmin, ja levolla lähdetään taas liikkelle. Remmilenkkejä 70% ja 30% vapaana, mielen aktivointia ja uimaton kaksi viikkoa - hormoonihyrrällä saattaa palaa käpy nopsastikin. Tuleepahan reenittyä olemista vaan.