Veljekset kuin ilvekset

Mistähän tämäkin suomalainen sanonta saanut alkunsa? Jokatapauksessa meidän pienet veljekset on ihan yhdistyneet tässä päivien mittaan. Lauantaina käytiin tutustumassa hihnailuun, ja tehtiin erittäin onnistunut 500 metrin iltalenkki! Ruffe on tosi hihnataituri, joten pikkuinen oppii melkeempä isompaa katsomalla. Ihanan itsenäinen se kuitenkin on ulkoillessa, ei vaadi kummastakaan meistä turvaa itselleen. Ellei tiellä ole jotain toooodella pelottavaa, kuten vaikka käpy. Onneksi niitäkin säikähdettiin vain ekalla kerralla.

Sisäsiisteys on jotenkin hämmästyttävän hyvällä mallilla. Kaveri on muutamaa päivää yli seitsenviikkoinen ja tänään vain yksi vahinko tullut sisälle. Yöllä tietenkin pissitään paperille, eihän tuollainen marsu voi pidätellä kahdeksaa tuntia. Yö unet on myös olleet kahdehdittavan pitkiä, ihan ollaan puoli yhdeksään asti saatu nukkua yhtäjaksoisesti.

Ruffe on maailman paras isoveli. Se pitää rotia, jos pentu on ihan mahdoton, mutta antaa toisen niin hienosti leikkiä ja ravistella, viedä leluja ja voittaa vetoleikkejäkin. Juoksuttaa pentua pihalla ja taklaa äärettömän pehmeästi, ja vaan matolla. Kertaakaan ei ole tarvinnut leikkeihin puuttua! Ruffe on kamalan varovainen pikkuisen kanssa, en olisi koskaan uskonut, että se näin nopeasti tottuu uuteen tulokkaaseen.

Muun oppimisen ohella ollaan harjoiteltu istumista, joka sujuu jo aikalailla mallikkaasti. Kaveri jopa tarjoaa istumista ovien edessä, ja aina jos mulla on jotain kädessä. Ei huono. Nimen tunnistaminen on erittäin hyvällä mallilla, ja kaveri tuleekin luokse pelkällä ''Leeeviii'' hihkaisulla. Tästä saa tietenkin aina hyvän palkan, milloin namin, milloin pallon, vaikka parhaita taitaa olla pusut!

Niin hirmuisesti on tapahtunut, etten edes kaikesta ehdi kirjoittelemaan, luonnoksissa kuitenkin odottelee vesipetopentu postaus, sekä videota on kuvailtu. Huhhuh, miten en yhtään muistanut, että pennut on näin kivoja? Ehkä kasvattaja antoi mulle pentueen parhaan natiaisen, sillä on kyllä helpoin pentu ikinä! On nämä karvaturrit kyllä vaan niin rakkaita, nyt me kaikki painutaan pehkuihin, vaikka tietysti ensin pitää pussailla hyvät yöt ainakin sata kertaa.