Koirakavereita!

Leevi täytti lauantaina 8 viikkoa, ja alkaa jo muisuttaa vähän koiranpentua - marsun sijaan. Poika on kasvattanut jalkoja, ja oppinut juoksemaan. Pureskelutahto on lisääntynyt ja paimennusvietti herännyt. Jalkojen jahtaaminen on tosi siistiä, eikä kaveri tajua yhtään miksi mä aina kiljun kun jalkaan osuu naskalihampaat. Sikähdyksestä aina päästää irti, ja keksii jonkun kivemman lelun (kepin) ja saa kamalasti kehuja. Paimennusvietti näkyy nyt myös hiippailuna! Pikkumies on oppinut vaanimaan Ruffea matalana, joka huvittaa meitä kaikkia kamalasti.

Jalkojen löytymisen kunniaksi ollaan tavattu monia uusia ystäviä! Ensimmäinen kohtaaminen meille oli Roosan villapappa Riki. Joka tavattiin jo viime maanantaina. Tämä oli kamalan jännää, ja pentu pakoili pappaa hetken. Sittemmin alkoi kiinnostus herätä, ja komennushaukku kuulua. Tosella näkemisellä lauantaina oli jo ihan eri meininki! Leevi roikkui Rikin hännässä ja riekkui onnellisena.

Roosan belgeihin kaveri pääsee tutustumaan kun kokoa on vähän lisää. Tähän mennessä ollaan ihasteltu isoa mustaa pelottavaa Beaa häkin läpi, eikä olla edes säikähdetty kun sieltä on tullut sanomisia. On toi kyllä reipas pentu!

Viime lauantaina kävi myös 8-viikkois kahvilla Nea, minishelttinsä Dansun kanssa. Ruffelle nämä oli tietenkin mieluisimmat vieraat ikinä, eikä pennullakaan ollut valittamista. Sheltti kuin sheltti, roturasismi näkyy jo. Danaa selvästi vähän ällötti ihan iholle tunkeva pentu, mutts hienosti antoi pikkuisen leikkiä häntäkarvoilla, ja suostui se yhteiskuvaankin - jokseenkin kuitenkin kinkun voimalla.

Eilen muutettiin Sipoosta takaisin miesystävälle Helsingin Vartiokylään, ja pentu on jo kotiutunut. Täällä pääsee oikeasti treenimään hihnakävelyä, ja näkemään muita koiria (ohittamaan). Onneksi löytyy myös upeat maastot, jossa pitää poikia vapaana, jokaisesta ilman suunnasta. Helsingissä on myös se etu, että tulee autoiltua ja duunipaikalle on kävely matka. Töistä löytyi eilen myös Esa Muotka pentuineen päivineen, joten käytiin 10-viikkoisen bortsutyttö Sotkun kanssa juoksemassa pellolla. Kovatahtoisia olivat molemmat ja vähän nauratti näiden kahden machoilut. Saivat kuulkaa ihan ärinääkin aikaiseksi - niin siis kaksi alle 3 kiloista, huhhuh. Kivaa kuitenkin oli, ja nähdään taas heitä pian uudestaan!

Saatiin myös Turkusesta asti vieraaksemme Ella, shelttinsä Tepon kanssa! Taas roturasismi päällä, ja Teppoon rakastutiin heti. Näköpiiriin kun kaveri eksyi, niin Leevi juoksi uutta koiraa vastaan '' jee kuka sä olet ''. Ruffe nautti suuresti, kun sai Teposta uimaseuraa, vaikka se tarkoittikin sitä, että piti jakaa omista palloista. Upeasti ekakertalaiseksi uskaltautui Teppo loppu metreillä itse altaaseen hakemaan palloa - saa olla Ella ylpeä omastaan.

Saman päivän illalle mahtui vielä yksi koirakaveri, miesystävän Espanjanveiskoira Kiito. Kidi on itsekin vielä ihan pentumainen, vaikka pian 2 vuotias onkin. Melkein 20 kiloinen kuitenkin, joten jyräämistä pelkäsin alkulenkin koko ajan. Molempien suureksi yllätykseksi Leeviä ei isompi kaveri pelottanut, ja pojat leikkivät iloisesti metsässä kolmisin. Hienosti pentu tulee luokse häiriössäkin, ja ilmoittaa kuuluvalla huudolla jos joku juoksee kohti lujaa - aiak varma tapa pysäyttää toisia. Olen niin onnellinen, että mun pentuni on näin mahdottoman reipas ja rohkea. 

ltalenkki venähti melkein kaksikilometriseksi, mikä pennulle on ihan liikaa. Kaveri kuitenkin jaksoi vielä kotonakin riehua, ja nukahti vasta kun oli iltaruuan saanut. En vaan voisi olla tyytyväisempi mun minimieheen, joka on osaittanut olevansa työmyyrä eikä mitään seurakoira. Oikea pentu, oikealle ihmiselle. Iso kiitos kaikille Leevin uusille koirakavereille, ja nakkeja jakaneille ihmisille. Ompas lähtenyt tämä pentuelämä vauhdilla käyntiin - koitan ehtiä päivitellä tämän kaiken häsellyksen keskellä, ainakin sitten niitä pallolöllökuvia tuosta pienemmästä.

ps. jokapäiväiset koirapäivitykset löytyy instagramista nimellä: gabisuper