tick tock

goes the clock! Viimeisimmästä kirjoituksesta on jo kuukausi, apua. En valitettavasti oikeasti ehdi kirjoittelemaan näin suurten elämänmuutosten keskellä. No worries, meillä on kaikki mainiosti ja nämä elämänmuutokset ovat erittäin tervetulleita. Vielä on koulua tosin loppurutistus jäljellä, enkä rehellisesti hetkittäin usko saavani lopputyötä koskaan valmiiksi. Huhhuh. Sen enempää ei minusta, kaikki varmasti odottelevat jo pentu kuvia, kuin myös ison miehen kuulumisia. Paljon sitä ehtiikin tapahtumaan, ja tuntuu että pennun kanssa kaikki on mainitsemisen arvoista. Koiranomistajan arkeen kuuluu tähtihetkiä, ja niitä hetkiä kun tekee mieli nakata hanskat tiskiin. Meillä onneksi on ruusuista arkea, mutta viime viikolla sattui vahinko, joka sisälsi pöydälle jätetyt kanansydämmet, huteran maljakon, läppärin ja ahneen koiran. Noh, onneksi läppärini toimii - kortti ja johtopaikat hajalla, joten pahoittelen kännykkäkuvia. 

Ensimmäinen kuvapläjäys käsittelee pennun ensimmäisiä viikkoja. 2 kiloinen karvapallo pääsi ensimmäistä kertaa mukaan töihin,  ja onkin pärjännyt älyttömän hyvin. Muutamaa yksinäisyys haukkumiskohtausta lukuunottamatta on erittäin mallikas. Nukkuu ihan korvihuumavassakin metelissä, ja tekee hienosti häiriön alla töitä! Muunmuassa odottamista on harjoiteltu duunipaikalla, jossa todella häiriötä riittää. Muutaman askeleen päähän pääsen jo näppärästi, ellei pikkutirräisellä ole liikaa virtaa. 

Ruffe on äärettömän iloinen uudesta kaverista. Painiseuraa löytyy aina, ja pikkuveljestä pidetään huolta. Ruuan kanssa ei äristä, ja kaikki jaetaan. Tietysti nukutaan sylikkäin, ja yhteistuumin herätetään minut aamulla hännät huiskuten. Nämä on ihan mahtavia. 

9 viikkoinen Leevilä ansaitsi itselleen uudet valjaat! Rukan pehmytvaljaissa on reilusti kasvuvaraa, ja näin totutellaan pienestä asti ideaan valjaista. Tykkäilen valjaita kovasti käyttää pitkillä lenkeillä ja kaupunkiolosuhteissa. Muutoin olenkin puolikuristavien ystävä, ja noutajataluttimien suurkuluttaja. Valjaista kuitenkin 19 euroa on pieni hinta, josta on jo nyt ollut paljon iloa. Kyllä se vielä näihin kasvaa. 

Yläkulman oikean puoleinen kuva on Leevin ensimäisestä ja minun viimeisestä koulupäivästäni. Luento sujui hyvin, rennosti, sisäsiististi ja keskittyneesti. Toisenkaan koiran reihunta ei jätkää hetkauttanut, ja vieraat ihmiset oli super kivoja! 

Aamurutiini on meillä aikalailla muuttunut. Heräily tapahtuu aikaisintaan kelo kymmenen, sillä teen vain iltavuoroa. Ruffea pitkät aamut eivät ole haitanneet, päinvastoin. Ihana saada nukkua hetki kauemmin kaukana pennun hampaista. Tämä onni kuitenkin loppui lyhyeen, sillä pikkumies oppi loikkaamaan sänkyyn eti täytettyään 9 viikkoa! Huhhuh. Muistaakseni Ruffe tuli sänkyyn ensi kerran 4,5 kuukautta vanhana. 

Vapaana olo on ihan priimaa. Palkaksi luoksetulosta kelpaa mikä vaan ja liian kauas ei lähdetä. On vaan ilo ulkoiluttaa kahta koiraa, joista kumpikaan ei vedä hihnassa, tulevat ensimmäisellä kutsulla luokse - vaikka tulisi koira vastaan, ja näin edespäin. Toivon kovasti Leevistä samalla tavalla välinpitämätöntä kuin Ruffesta. Vapaana ollessa muiden koirien kanssa voi leikkiä, jos ne herran silmää miellyttävät, mutta hihnassa annetaan kaikkie ohikulkijoiden olla. Tätä ollaan treenailtu kovin, ja tulos jo näkyykin. Tahdon siis hyvin sosialistetut epäsosiaalisen koiran - does this make sense?

Uimisen suhteen ollaan edetty huimasti! Pari päivää takaperin kaveri tipahti altaaseen, ja kolleekogen paniikki huudoista huolimatta pentu ui pätevästi  ja pärskimättä luokse! Tämän jälkeen namia suuhun ja pallon kanssa leikkimään. Ja ai että, mikä reimu siitä repesi kun sai märkänä viilettää pitkin uimalaa. Hinkata märkää turkkia seiniin ja mattoihin, ja juosta täyttä häkää isobroidin kanssa pyyhettä karkuun. On se uiminen vaan kivaa! Kerran on nyt siis uinut omatoimisesti tipahtaneena, ja kahdesti olen vienyt muutaman metrin päähän rampista, josta on saanut hakea palkan samantien. Uimatekniikka on ainakin kohdillaan, jos ei muuta!

Ensimmäinen eläinlääkärikäynti oli tänään. Rokotuksia ei laitettu, sillä kaveri veti vatsan ihan vesiripulille päivä sitten. Tähän siis antibiootit ja samalla silmätippoja hiukan ärtyneisiin simmuihin. Sekä uusi matokuuri mahdollisten matojen vuoksi, vaikka juuri 3 päivää sitten matokuurin sain päätökseen. Nesteytystä jatkettu, ja tänään syötiin iltapalaksi riisiä. Pentu on muuten normaali omaitsensä hulluine energia määrineen.

Osaa se vaan olla reipas. Eläinlääkäriä juostiin vastaa, koko tutkimushuone tsekattiin läpi, ja pöydällä annettiin tehdä mitä vain, vaikka silmätipat kirvelikin vietävästi. En oikeasti voisi olla tyytyväisempi meidän pentuun, juuri se oikea minulle ja Ruffelle.