Kyllä, joskus. Joskus vaan käy niin. Miksi, sitä ei kukaan tiedä. Surun ja onnen sekaiset kyyneleet on jo vuodateltu, joten on aika kertoa teillekin tälle hiljaisuudelle syy.
''Kuntoutuksen jälkeen Ruffe voisi palata agilitykentälle, ehkä'', kaikui pienessä huoneessa. Osteopaatti käsitteli Ruffea, ja mulla oli tippa linsissä. Lause toistui useampaan otteeseen päässäni, kunnes vihdoin sain soperrettua ''Ei, se ei palaa kentille''. Mulla oli tästä aavistus, mulla oli tunne, kaikki ei ollut hyvin.
Nään näitä ihmisiä päivittäin töissä. En aijo, enkä edes kykenisi pyytämään koiraltani jotain, mikä saattaisi pistää sen lopullisesti rikki. Hyvästä huollosta, ruokinnasta ja kaikesta huolimatta on jumiherkkä Ruffe saanut tarpeekseen. En kestä ainaista ''Taas on takareisijumissa'' virttä, mutta nyt tuli viimeinen tikki vastaan. Ruffen SI-nivel on mennyt täysin lukkoon, on liki liikkumaton. Koira kieroutunut, ei kyennyt edes ravaamaan kroppa suorana. Huonoa omatuntoa potee itsekukin, vaikka tiedän ettei tämä ole rasitusvamma, tai muuta vastaavaa. Rakenteellinen alttius tälle vialle oli koko ajan, nyt vasta tuli esille.
Agility on siis meidän osalta ohitse, juurikun koira oli valmis mihin tahansa koitokseen. Surun kyynelien sijaan, onnen kyyneleet valuvat edelleen, sillä koira on kuitenkin terve. Neuroottinen tsekkaaminen palkittiin, eikä ongelma ehtinyt eskaloitua vakavaksi. Ruffe on TERVE, se on kuntoutettavissa ja sen kanssa saa harrastaa vielä muita ihania lajeja. Suru jäi vähäiseksi, kun kuulin lohduttavat lausunnot siitä, että koira tästä palautuu entiselleen. Samanlaisen lukon luomisen mahdollisuus on suuri, mikäli jatkaisin agilityn parissa. Ei agilityä, ei ongelmaa.
Lihashuoltorinki jatkuu tästä lääkärin kautta fyssarille, ja jatkuu edelleen säännöllisenä - tuleepa meidän uusi päälaji olemaan mikä hyvänsä. Tärkeintä on terve ja onnellinen koira, kiitos meidän lihashuoltotiimille ja ystäville tuesta - olette mahtavia.
Hyvä ja viisas valinta ja tsemppiä teille jatkoon ♥ Toivottavasti löydättte toisen yhtä rakkaan lajin :)
VastaaPoistaKiitos! Meillä on jo monet lajit harkinnassa, ja tärkeintähän lajissa kuin lajissa on yhteinen iloinen tekeminen - asenne me voidaan siirtää mihin tahansa lajiin :)
PoistaNostan hartua, että pystyit tämän päätöksen tekemään, liian usein näkee sitä, että harrastusta ei haluta lopettaa, vaikka koiran terveys kärsii.
VastaaPoistaAinahan nämä jutut on vaikeita:( Tsemppiä sinne paljon!:)
Kiitos paljon! Niin näkee, pahimpia tapauksia varmasti ovat vinttikoirat jotka tapaturman jälkeenkin laitetaan takaisin radalla (olipa lihasrepeämiä tai ei). Vielä kun Ruffe ei ole rikki, niin en ota riskiä rikkomiseen - saa harrastella jotain vähemmän rasittavaa :)
PoistaPäätös itsessään oli selvä hetikun puhuttiin ''kentille palaamisesta'', vaikeaa on vain itselle lajista luopuminen. Koirahan ei menetystä ymmärrä - onneksi.
Voi Katja :( Onnee kuntoitukseen, toivottavasti löytyy molemmille mukava laji :') Onneks Ruffe on ollu hirvee mukautuvainen so far, ja voithan vissiin ruveta Leeviä agilitykoiraks kouluttaa? :) En oo mikää koira tietonen anteeks jos oli hupsu ehdotus ><
VastaaPoistaNäinpä, uusi laji me löydetään - kaikenlaista jo harkinnassa :) Paimennuksesta hajutyöskentelyyn. Leevi on jo agilityn alkeita aloittanut pahvilaatikoilla ja putkella, mutta en vielä tiedä tuleeko tästä agilitykoiraa. Tietysti kuvautan luuston ensin, ja se tässä vaikuttaa eniten. Mutta ylipäätään, haluanki Leevillekin jonkin muun päälajin, päätöksiä päätöksiä! :)
PoistaVoi harmi. :( Onneksi pystyit tekemään päätöksen agilityn lopettamisesta. Aiotko harrastaa agia kuitenkin Leevin kanssa?
VastaaPoistaPäätös oli loppujen lopuksi helppo, ja kieltävä vastaus tuli melkeen tykin suusta. Pahin esimerkki tästä on juoksuradalla palannut whippeti, joka lopetettiin KISOISSA, kun vanhat vammat sai koiran romahtamaan. Meillä tilanne ei menisi koskaan näin pitkälle, mutten halua ottaa mitään riskejä. Haitta se on pienikin haitta. En itsekään haluaisi olla niskat jumissa kokoajan.
PoistaLeevistä en vielä tiedä, alkeitahan se on jo tehtnyt putkella ja kontakteja harjoiteltu tyynyllä :) Agikoirasta en tiedä, mutta mahtava harrastuskaveri siitä tulee mihin vain!
Voi Ruffea. Varmasti ei ole se helpoin päätös, mutta ehdottomasti hatunnoston arvoinen ja ihan varmasti oikea! Helppoja asioita nämä ei koskaan ole, mutta oikealla asenteella ja epäitsekkäillä päätöksillä pääsee elämässä pitkälle. Rapsut Ruffelle!
VastaaPoistaKiitos Saana! Sydäntä riipivä päätös kyllä, mutta alusta asti selkeä. Ei mulla ole vaihtoehtoja, sen verran on järkeä päässä ja rakkautta koiria kohtaan. Ruffe sai rapsut perille, heiluttelee häntää takaisin :)
PoistaViisas ja rohkea päätös. Älä ainakaan missään tapauksessa itseäsi syytä mistään, ennemminkin voit olla itseesi äärettömän tyytyväinen, kun kykenit tekemään päätöksen koiran parhaaksi, jota moni muu ei tekisi. Tsemppiä teille ja paljon iloa muihin harrastuksiin! :)
VastaaPoistaKiitos tsempistä! Iloa meillä riittää, kkunhan saadaan taas koira suoraksi ja lihaksistoon voimaa uudelleen.
PoistaTsemppiä teille! Varaudu siihen ettei jotkut harrastajat päätöstäsi ymmärrä, meillähän Bamsulla on selässä, lanteessa kehityshäiriö. Pahimpia sille on liukastumiset ja hypyt - agilityssä liukastumisia aina välillä kovassa vauhdissa tapahtuu ja hypyt toki kuuluu lajiin. Agilityä voitaisiin harrastaa niin kauan kun koira on oireeton, mutta miksi ottaisi riskiä ja mahdollisesti pahentaisi tuota selkävikaa. Varsinkaan kun noista selkävioista ei vielä niin paljoa tiedetä. Jotkut treenikaverit sanoi että lopetatte sitten kun alkaa oireilemaan mutta miksi sitä harrastaisi juuri sitä riskilajia kun on muutakin :) Ykköslajina meillä on nyt sit toko ja veto, vedossa onneksi selkä ei tietääkseni niin paljoa rasitu jos on oikeanlaiset valjaat ja värmeet eikä juoksuta asfaltilla tms.
VastaaPoistaJa onhan sullakin toi pieni tulevaisuuden toivo, niinkuin tääläkin ;D Tsemppiä teille kovasti! :)
"Tärkeintä on terve ja onnellinen koira" Tää on ihana kuulla! Valitettavasti tiedän niitäkin ihmisiä jotka tämän jälkeen sanoisivat "kyllä se sitten hoidetaan taas kuntoon" Ihanaa että vastuuntuntoisia koiranomistajia on vielä!!!
VastaaPoistaJa onhan niitä muitakin lajeja, kunhan niihi tutustuu paremmin :)
Minäkin nostan hattua, hieno päätös. Todella ikävää tosin, ja itselle ottaisi myös älyttömän koville vaikka tuo on varmasti ainoa oikea valinta. Mutta ihanaa, että pystyt asennoitumaan noin hienosti! Tsemppiä jatkoon, niitä hienoja muita lajeja kun tosiaan onneksi on :) Rapsut Ruffelle!
VastaaPoistaHarmin paikka. Meillä kävi samoin yhden koirani kanssa. Periaatteessa olisi agia vielä tehdä, mutta rikkomaan en halua ruveta. Muita harrastuksia on ja niistä ei tarvinnut luopua. Harmitti vain kun koira agista tykkäsi. Enemmän lopetus taisi tosin minua haitata kuin koiraa
VastaaPoistaVoi vitsit... :/ Teit ihan oikean päätöksen, meidän koiranomistajien tehtävä on pitää koirastamme niin hyvää huolta kuin mahdollista ja huomata kun asiat eivät ole hyvin. Onneksi koirille on olemassa iso liuta noita harrastusmahdollisuuksia, niin varmasti Ruffellkin löytyy niistä sopiva :) Paljon tsemppiä teille ja toivottavasti Ruffen jumien syy löytyy!
VastaaPoista