Nivelrikko on rumasana

Sekä iso- että pikkumies pääsivät lääkäriin eilen. Leevi täytti lauantaina 16 viikkoa, lyhyemmin 4 kuukautta! Apua, ikä kriisiä pukkaa. Käytiin siis hakemassa pennulle viimeinen rokote. Eläinlääkäri ei ollut sama kuin yleensä, ja tähän tapaukseen olin aika pettynyt. Iloa ja intoa riitti, mutta koirien käsittely aikalailla hukassa. Hampaita katsottiin ihan väkisin, vaikka käskyllä toi olisi näyttänyt nätisti '' kaikkeen sen pitää tottua '', varmasti, mutta edellinen lääkäri sanoi lempeästi, silittelyn jälkeen, että ''katsotaan niitä pikkunaskaleita'' ja Leevi näytti mielellään. Argh. Sama homma jatkui silmien kanssa, ja korvien kanssa, lopulta Leevi oli liki paniikissa naisen käsittelystä. Rokotus kuitenkin saatiin niskaan, eikä pentu tätä edes huomannut.

Ruffe kävi nyt siis perustarkilla tuosta jalasta/kropasta, missä ikinä se vika oikeasti onkin. Jalassa ei selkeää kipukohtaa, mutta vasemman jalan käsittelyyn reagoi aina huulia lipomalla ja häntää tärisyttämällä. Kipeä se on, ja kipulääkkeitä siihen saatiinkiin. Kuuri kuitenkin aloitetaan vasta torstain fyssarikäynnin jälkeen, ettei lääke poista oireita ennenkuin syy löytyy. Lääkäri mainitsi muutamaan otteeseen niveltulehduksen ja kerran nivelrikonkin. Hätkähdin ihan tuhottoman paljon, se vaan on niin ruma sana. Nostaa karvat pystyyn ja pistää ihmisen kauhuskenaarioiden läpi - joka kerta. Ei kuitenkaan vielä syytä huoleen, vaan nyt on fyssarikäynti varattu. Ruffe on onneksi nyt oireeton, ja suora, joten uskaltaa torstaihin asti odotella.

Tänään on suunnitelmissa treenailla poikien kanssa vähän tasapaino juttuja, Ruffe takapäällään osteopaatin ohjeilla ja Leevi harjoittelee alustaan koskemista etutassuillaan. Keskiviikkona pidetään lepopäivä, ja torstaina fyssarikäynnin jälkeen, alkaa Leevillä pentukoulu - jippii! Saapa nähdä,  miten tuo epeli pystyy keskittymään muidenkin koirien tehdessä töitä. Täytyy pakata nakit mukaan ja samaan kassiin mahtuu hyvin ihania leluja, jotka on muutenkin kivempia kuin jotkut tyhmät nakit.