Citykoira

Torstaista lauantaihin oltiin Mellunmäessä vahtimassa systerin kisuleita. Kaikki tätä edeltävät harjoitukset, valmistelivat Ruffea tähän muutaman päivän vierailuun. Torstai päivä tosin meni treeneissä, joten iltasella oli helppo tuoda Ruffe riehumattomana katsomaan kissoja. Niilo (meillä ennen asunut kolli) suhtautuu Ruffen aina yhtä letkeästi. Tuli ovelle vastaan ja puski ja purnasi muutamaan kertaan. Tämä nuorempi tämän kesäinen kissaneiti sen sijaan sihahteli ja kiipesi omaan linnaansa kurkkimaan otusta. Illan mittaan tuli kuitenkin alas, ja pääsi ihan leikkimäänkin Ruffen kanssa. Ihanaa, että ne tulevat näinkin hyvin toimeen ja jaksankin sitä usein ihmetellä. Ninni nimittäin tulee kissatalosta, jossa ei koiria ole ollut nähtävissä, ehkä juuri ja juuri kuultavissa. Ruffe sen sijaan, ei ole koskaan kissanpentuja nähnyt, aikuisia senkin edestä. 

Muu kaupunki elämä on Ruffesta aina kauhean jännää. Eihän mekään siis maalla asuta, mutta metsää on huomattavasti enemmän ja asvalttikin puuttuu. Suolatut tiet ja remmirähjäävät puudelit, olivatkin päivän sana. Ruskeiksi värjäytyneet lohkeilevat tassut eivät kuulu kaupungin parhaisiin puoliin, mutta huolellisella pesulla ja hoidolla on tämäkin homma hanskassa. Remmirähjäystähän Ruffe ei harrasta, ellei kyseessä ole lumikinoksesta hyppäävä lapsi. Epäloogisesti ja arvaamattomasti liikkuvat pienet ihmiset ovat Ruffen heikkous, mutta tästäkin ollaan pääsemässä yli (ei sillä, että oltaisiin kävelty kaikkien mahdollisten lasten perässä lenkillä).

Meidän perjantai-iltaa saapui piristämään Sauli ruokineen päivineen. Ruffella oli hymy herkässä, kun pitkästä aikaa pääsi moikkaamaan. Häntä vispasi vähintään 200 kilometriä tunnissa ja suusta pääsi taas kaikki mahdolliset mongerrus äännähdykset. Voi pientä. Samanlaista reaktiota oli odotettavissa, kun päätettiin lähteä Jennin ja Elviksen kanssa ostoksille itäkeskukseen. Muutamat vaatekaupat kaluttiin läpi. Cubuksessa Ruffe otettiin vastaan hymyillen ja sai liikkeen asiakkailta rapsutuksia ja pusutteluja, uskalsi mennä vierasta miestäkin moikkaamaan. Seuraavassa liikkeessä kaksi työntekijöistä alkoi hihkumaan välittömästi kun astuttiin liikkeeseen '' mä olen aina halunnut tollasen! ''. Ylpeänä sain kävellä Ruffen kanssa, joka käyttäytyi mallikelpoisesti hiukan ahtaammissakin paikoissa. Liukuportaat eivät olleet enään niin iso juttu, eikä tarvinnut kuin kerran täristä niitä mennessään. Eläinkaupoissa se oli kuin kotonaan, eikä napannut mitään nameja itsellensäkään. Tapasi ihastuttavan maltakoira neidin ja uskomattoman kauniin bluemerle lk collie rouvan. Eläinkaupasta mukaan tarttui Berran fleecelelu (agilityyn) ja uusi hammasharja, kahdella erikokoisella päällä. Hintaa yhteensä kertyi vain 12€. 

Seuraava päivitys koskeekin tätä ja ensi vuotta. Koitan saada listattua tärkeimmät asiat ja lukijoillekin on luvassa yllätys.