Kirjoittamaan tai tekemään mitään muutakaan. Nyt kuitenkin otin itselleni vähän aikaa, ja jaksoin väsätä treeneistä ihan videonkin. Mutta aloitetaanpa nyt ihan alusta. Mulla on ollut ehkä parhain viikko ikinä, en oo aikoihin ollut näin onnellinen tai elämäniloinen. Kaikki on vaan niin hyvin.
Tiistaina oli rutiinin mukaisesti ojangolla treenit. Aiheena oli persjättö, jota ei muuten koskaan olla harjoiteltu. Ehkä joskus pentukurssilla putkella, mutta ei koskaan radalla tai edes esteillä. Joten tässä teille hitaan ohjaajan tyypillisiä virheitä, ja ihanaa musiikkia.
Torstaina oli luvassa koirien linnanjuhlat Konalassa. Tänne suunnattiin Piian ja Sisun kanssa, ja paikan päällä löydettiin tiemme Ellan, Tepon ja Domin seuraan. Kolme shelttiä samassa nurkassa tiesi paljon pusutteluja ja tuhinaa. Mätsärit itsessään venyivät venymistään, nälkä ja väsymys painoi päälle, mutta hauskaa silti oli! Tuomarin arvion mukaan Ruffe on vielä liian nuori kehiin, eikä tuollaisesta koirasta koskaan tulisikaan näyttelykoiraa. Jaaha, kuten arvata saattaa saatiin sininen nauha, vaikka Ruffe esiintyi paremmin kuin koskaan. Sinisten kehässä päästiin kuudensiksi, mutta sijoitusta ei tippunut. Hyvä fiilis kuitenkin jäi, sillä Ruffe osasi käyttäytyä niin hienosti, kiitos Ellalla seurasta ja hauskasta päivästä!
Mätsäreistä suunnattiin iloisina kohti treenejä, jotka sujuivatkin oikein mainiosti. Opeteltiin äkkikäännöksiä ja pimeitä putkikulmia. Sujui ihan mahtavasti! Tällaisia treenejä pitäisi olla useammin, täällä ei tietenkään kuvaajaa ollut, joten teidän pitää nyt vain uskoa mun sanaa siitä, että osasin kerrankin ihan oikeasti ohjata (toisin kuin tiistaina).
Perjantaina koulupäivä kesti reilun vartin, joten pääsin lähtemään jo 8.15 kotia kohti. Päivä kuitenkin sujui kahvitellessa ja syödessä tuttujen kanssa. Illaksi päädyinkin Jennielle ja Elvikselle. Ruffe oli niiiiiiiiiiin fiiliksissiä Elviksestä, että hyvä kun housuissaan pysyi. Kiusasikin Elvistä koko illan pusuttelemalla ja nyppimällä. Kaupunki käyttäytyminen oli ihan mieletöntä, sillä lenkkeiltiin ilman remmiä julkisilla paikoilla, ihana tunne jäi siitä.
Tämä olikin nyt hiukan sekavammanpuoleinen pikapostaus, mutta taitaa olla mulla pääkin ihan sekaisin. Kerrankin voi sanoa kaikille, että mulle kuuluu hyvää, ihan tosi hyvää. Ruffekin nauttii, kun jaksan touhuta enemmän ja juosta sen kanssa ulkona moneen otteeseen päivittäin. Koitan vähän hillitä tätä omaa iloisuutta ensipostaukseen mennessä, että saisitte tekin jotain irti tästä mun ylipositiivisuudesta. Ihanaa sunnuntaita kaikille!
Voi kun ihana hyvänmielen postaus, kiva lukea kun ite sairastan kotona :D Mätsäreiden tuomari kuulosti kyllä aika erikoiselta :o
VastaaPoistaYllättävää kyllä, on kestänyt tää positiivisuus jo yli viikon, joten näitä on luultavasti luvassa lisää (: Paranemisia sinnepäin!
PoistaAh ihanaa katja ku jaksat olla noin pirtee! <3 Joo mikä ihmeen kommennti toi konalan tuomarilla oli, mitä se tarkotti? Ruffe on kuitenki niin ihana et vaikee kuvitella jonkun sanovan noin! :D Ja ihanaa ku teillä sheltti-ihmisillä on noin hyvä ryhmä henki <3
PoistaItteäänkin jaksaa mietityttää tää pirteys (: Aika kumma oli se tuomari meidän osalta, jännä sinänsä koska sama tuomari tosiaan pisti viimeksi punasten ykkösiksi, ja BIS ykköseksi :D Kyllä, shelttiporukat on aivan mahtavia, onneksi ollaan näihin piireihin löydetty :)
PoistaTeille on haaste :)
VastaaPoistahttp://herttakoiruus.blogspot.fi/2012/12/luukku-12.html