Erillaisuus on rikkaus

Näin joulun alla kiirettä pitää enemmän, kuin ajattelin. Tänä ihanaisena lauantaina jätin joulujuhlankin väliin, koska ajattelin vähän rauhoittua näitten mun menemisten kanssa (niin varmaan). Viikko on mennyt vauhdikkaasti, ja treenipainoitteisesti. Tiistain treeneistä en sen enempää kertoilekkaan, kuin että treenattiin eteen- ja sivulle irtoamista, hyvin toimii. Mielettömät treenit.

Torstaina olikin nämä koivuhaan treenit, joista harvemmin postailen tekniikka- ja ohjauspainotteisuuden takia. Oma kouluttajamme Miira, oli syystä tai toisesta poissa, joten kouluttajaksi päätyi Tommi Kouvula. Mielenkiintoisia näkemyksiä agilitystä ja sen harrastsmisesta riitti. Ylenpalttisen rauhallisesti ja hillitysti käyttäytyvä kouluttaja, sopi siis Ruffelle (kevyt mieskammo) joka kävikin pusuttelemassa Tommia aina radan jälkeen. Pusuista taisi tosin tulla sähköiskuja molempien neniin, mutta mitäs me pienistä. Ensimmäinen ratapätkä olikin mukava, vähän meinasin siivekkeisiin törmäillä, mutta näistä ei virheitä ropissut. Muutamaan kertaan otettiin ja yksi ainoa virhe oli rimantiputus vitoshypyllä (tämäkin johtui minun laskevista käsistäni). Tehtiin siis rata molempiin suuntiin, ja moneen kertaan. Valssit tuli helppoihin kohtiin, joten todella ehti ajatella ja tehdä ne selkeästi. Hyvä harjoitella välilä ihan alusta asioita. Kuuntelelinkin kouluttajaa, niinkuin en koskaan ennen olisi valsseja tehnyt, paljon enemmän saa näinpäin irti asioista.

Odottelu aika sujui hyvin keittiön puolella, jossa leikittiin Ruffen kanssa narupallolla, että saataisiin lelupalkkaus onnistuneemmaksi. Innostuu aina aika-ajoi, mutta yleensä jättää lelut sikseen, koska on tietoinen taskussa pullottavista nameista (on kokeiltu ilman namejakin, kaaos). Yllä oleva pätkä oli jostain syystä hemmetin vaikea muistaa, miksi? 20 esteen rata jää päähän heti, mutta tämä rata ei vain tuntunut onnistuvan, kun itse pyörin ilman koiraa. Koiran tullessa mukaan, muisti palasi aina yllättäen. Tämäkin toiseen suuntaan ja moneen kertaan, loppu etäpalkalla ja vauhtia riitti. Todella mukava käydä useamman erilaisen ihmisen treeneissä, kun saa näin paljon uusia ideoita. Uutta oli sekin, että ratapohjaa ihasteltiin Ipadilta, mihin tämä maailma on menossa.

Viimeviikollahan käytiin kuvauttamassa Ruffea, ja joka päivä päivittelen kennelliito sivuja, josko oisivat jo tulleet. Niissähän menee viikko pari, tai kolmekin. Mutta, polvista tuli jo tulokset, 0/0 ! Muita tuloksia vielä odotellessa ehtii stressata paljon, mutta lämmittää jo meidän pieniä punaisia sydämmiä se, että ainakin ovat polvet kunnossa. Nyt palailenkin takaisin sänkyyn eilisen hotelli-illan jälkeen, ja todella toivon että herään ennen huomista. Hyvää joululomaa kaikille!