Sunnuntaina suunnattiin Kirkkonummelle kisaamaan ekoja virallisia Rally-toko kisoja. Yllättävää kyllä, paikanpäällä ei jännittänyt. Meille sattui ihan superilmakin, aurinko paistoi ja kaikkea. Ilmossa kävin ostamassa kisakirjan ja raapustelin meidän tiedot siihen, kunnes tajusin, ettei tota olla mitattu ikinä. Säkäkorkeutta siis lähdettiin mittailemaan, ja tulokseksi venkuloivasta koirasta saatiin 38,5. Hyvin lähellä siis mun aveluksiani, ollaan aika täydellisen kokoisia agimedeiksi, etten sanoisi.
Rataan tutustumisen aika koitti ja olin suorastaan innoissani. Rata vaikutti ihan kivalta, jos ei lasketa sitä järkyttävää pyörimistä, mitä joka väliin oli tungettu, huono olohan siitä tulisi, se oli varma. Palasin takaisin meidän pieneen leiriin ja odottelin vuoroani. Se tuli kuitenkin pian, sillä oltiin viidensiä. Apua.
Radalle mentäessä Ruffe toimi hienosti, mutta mitä. Jo lähtö kyltillä oli tosi vaikea saada kontaktia, kun se vihdoin istui lähdettiin liikkeelle. Sama ongelma toistui toisella kyltillä, ja sitä seuraavillakin. Alkoi vähän jo pinna kiristyä, kun tajusin, että virhepisteet tulisivat siitä, ettei Ruffe yllättäen osannutkaan istua. Mentiin kuitenkin rata loppuunasti, ja kehuin Ruffea pienimmästäkin onnistumisesta. Päästiin kuin päästiinkin maaliin, aikaa kuitenkin kului huimat 2,36 minuuttia. Jäätiin siis odottelemaan tuloksia, ja mussuteltiin tyytyväisinä tai vähemmän tyytyväisinä leipää.
Palkintojen jako alkoi, ja valmistauduin pomppaamaan ensimmäisten joukossa hakemaan meidän hyllypaperit. Tuomari kuuluttikin, että vain yksi koirakko on saanut valitettavan hyllyn, iskin jo kämmentä otsaan, että ei voi olla todellista. Mutta eipä se ollutkaan, hyllypaperit suuntasi hakemaan nuori nainen oman aussinsa kanssa. Tämähän siis jo itsessään oli voitto, meitä ei hylätty! Pisteet kipusit seitsemään kymmeneen, sitten kahdeksaan ja ajattelin jo, että meidän paperi on vaan hukkunut matkalla. Siinä vaiheessa kun pisteet oli jo yli yhdeksänkymmenen, naurettiin siskon kanssa, että ne on siellä jotain sählännyt ja kunnolla. Vihdoin meidän nimet kuulutettiin ja oltiin aivan ällikällä lyötyjä, saatiin 94/100 ! Pompin hakemaan paperit ja kihisin intoa Ruffelle. Ihmetteli saamiaan kinkkuja hetkisen ja varasti tässä hässäkässä mun voileivänkin, mutta haittaako tuo.
Tämä on siis meidän ensimmäinen virallinen rally-toko suoritus, ja päästiin vielä neljänsiksi tai viidensiksi sijoituksissa. Vau. Ensi viikonloppuna hakemaan samanlaisia pisteytyksiä, tosin paremmalla kontaktilla, kiitos !
Ciao!
Rataan tutustumisen aika koitti ja olin suorastaan innoissani. Rata vaikutti ihan kivalta, jos ei lasketa sitä järkyttävää pyörimistä, mitä joka väliin oli tungettu, huono olohan siitä tulisi, se oli varma. Palasin takaisin meidän pieneen leiriin ja odottelin vuoroani. Se tuli kuitenkin pian, sillä oltiin viidensiä. Apua.
Radalle mentäessä Ruffe toimi hienosti, mutta mitä. Jo lähtö kyltillä oli tosi vaikea saada kontaktia, kun se vihdoin istui lähdettiin liikkeelle. Sama ongelma toistui toisella kyltillä, ja sitä seuraavillakin. Alkoi vähän jo pinna kiristyä, kun tajusin, että virhepisteet tulisivat siitä, ettei Ruffe yllättäen osannutkaan istua. Mentiin kuitenkin rata loppuunasti, ja kehuin Ruffea pienimmästäkin onnistumisesta. Päästiin kuin päästiinkin maaliin, aikaa kuitenkin kului huimat 2,36 minuuttia. Jäätiin siis odottelemaan tuloksia, ja mussuteltiin tyytyväisinä tai vähemmän tyytyväisinä leipää.
Palkintojen jako alkoi, ja valmistauduin pomppaamaan ensimmäisten joukossa hakemaan meidän hyllypaperit. Tuomari kuuluttikin, että vain yksi koirakko on saanut valitettavan hyllyn, iskin jo kämmentä otsaan, että ei voi olla todellista. Mutta eipä se ollutkaan, hyllypaperit suuntasi hakemaan nuori nainen oman aussinsa kanssa. Tämähän siis jo itsessään oli voitto, meitä ei hylätty! Pisteet kipusit seitsemään kymmeneen, sitten kahdeksaan ja ajattelin jo, että meidän paperi on vaan hukkunut matkalla. Siinä vaiheessa kun pisteet oli jo yli yhdeksänkymmenen, naurettiin siskon kanssa, että ne on siellä jotain sählännyt ja kunnolla. Vihdoin meidän nimet kuulutettiin ja oltiin aivan ällikällä lyötyjä, saatiin 94/100 ! Pompin hakemaan paperit ja kihisin intoa Ruffelle. Ihmetteli saamiaan kinkkuja hetkisen ja varasti tässä hässäkässä mun voileivänkin, mutta haittaako tuo.
Tämä on siis meidän ensimmäinen virallinen rally-toko suoritus, ja päästiin vielä neljänsiksi tai viidensiksi sijoituksissa. Vau. Ensi viikonloppuna hakemaan samanlaisia pisteytyksiä, tosin paremmalla kontaktilla, kiitos !
Ciao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)