Viime viikonloppuna, lähti Jennie sukuloimaan mummonsa synttäreille. Joten Elvis jäi ilman hoitajaa. Jenni soittikin mulle muutamaa päivää aikaisemmin kovin paniikkisesti, ettei uskalla Elvistä kenenkään käsiin antaa. Mun kädet kuitenkin kelpasivat. Imarreltuna haettiin Elvis meille perjantaina, miljoona sivuisen hoito-ohjeen kera.
Kokonaisuudessaan viikonloppu sujui kivasti. Ulkoiltiin paljon, mutta lyhyissä erin, koska Elviksen pakkasrajat tulivat joka päivä täyteen. Ei pidä viedä tukkoista ja matalaa koiraa liian kylmään ilmaan. Lenkkeiltiin kuitenkin joka päivä Elviksen kanssa sellainen minimi 2 km, ja Ruffen kanssa se minimi 4 km. Lenkit sujui vapaana, tosin pimeällä oli kiinni. En uskalla ottaa riskejä, eikä tällä kaverilla ole sopivan kokoista heijastinliiviä. Missäpä tehtäisiinkään puoli koiraa korkeaa ja kaksi koiraa pitkää, sekä mahasta auki olevaa sellasta? Me ei ainakaan olla vielä löydetty.
Pojilla oli kyllä aaaaivan omat jutut koko viikonlopun. Pungettiin toisia vasten ja pusuteltiin tauotta. Piti aina nukkua osittain päällekkäin, mielellään vielä peppu toisen naamassa. Pojat muodosti kahdenkoiran kasvakasoja milloin minnekin, takan etunen taisi kuitenkin olla ykköspaikka. Aamuisin pääsi Elviskin sänkyyn (pitää nostaa, kun ei itse pääse), jolloin oli riemu suurimmillaan poikien välillä. Elvis nuuskutteli Ruffen korvia vähintään vartin, ja Ruffen silmät lopsahteli kiinni, olihan se sentään niin ihanaa, että toinen kuolaa korvaan. Aamuherkitelyjä kaipaan jo suuresti!
Itsehoitamista oli vähissä määrin. Tippoja piti Elvikselle laittaa, joka ei kyllä ollut sen mielestä yhtään mistään kotoisin. Toiseen silmään sai aina laittaa nätisti, seuraavan kohdalla pistettiin matomodi päälle, ja alettiin luikertelemaan pois sylistä. Aina ne tipat kuitenkin sai laitettua, ja juustoa palkaksi. Namnam. Hampaiden harjaus sujui ongelmitta, Elvis on niin tottunut. Kauhean pienet hampaat toisella, pelkäsin että ikenet hajoaa, kun koitin etuhampaita hinkkailla.
Minä + kiinanpalatsikoira? Pidänkö rodusta, en. Rakastanko Elvistä, aina. Itse en voisi koskaan ottaa kipaa itselleni, sillä koitan puoltaa rotuja, joita ei ole jalostettu mihinkään ääripäähän. Aktiiviharrastajana ja juoksijana, en myöskään voisi ottaa tämän rakenteista koiraa. Pidän myös siitä, että koiralla on rutkasti miellyttämisen halua, siitä syntyy tekemisen ilo. Tosin tämä viesti välittyy jo sillä, että omistan paimenen. Ja vielä sheltin.
Meillä oli niin superviikonloppu. Ja oli hauska kokeilla Jennin roolia vaativan rodun kanssa. On saanut tehdä paljon töitä, että Elviksestä on saanut koulittua tuollaisen kuin se on. Minusta ei olisi siihen ollut, joten aploodit Jennille! Psssst, aploodit myös siitä, että hänen seuraava koiransa taitaa olla sheltti. Otettaisiin Elvis hoitoon milloin vain, ja missä vain. Oli jotenkin eksoottista ja jännittävää, kun talossa oli röhisijä. Eniten jään kaipaamaan meidän herkkiä hetkiä, ooijvoi. Opin viikonlopun aikana paljon, ja ymmärsin, että kuinka helppo sheltti on. Huhhu, minä taidan pysyä näissä paimenissa. Hoitakaa te osaavat näitä hankalempia.
Kiitos Jenni, kun luotit pööpelin mulle hoitoon. Meillä oli ihanaa, Elvis on mahtava, rakastan teitä molempia!
Kiitos ittelles että otit sen! Se vaatii työtä, mut on sitte palkitseva fiilis ku huomaa miten toi koira ilmasee herkkyyttään ja miten taas vahvaa luonnetta. Se tekee kaiken omalla tavalla, kulkee omia polkujaan :D
VastaaPoistakiitos viellä, pölperö tuli tyytyväisenä kotiin ja nukku seraavat kolme päivää ja yötä. Tais ollla pikkuse rankka reissu ?:D
Eiköhän hoitoireissut aina ole. Pitihän täällä leikittää Ruffea kokoajan, ja lopun aikaa piti vahtia, ettei kissa vahingossakaan tule alas sohvalta! :)
PoistaSe on mahti :3
En voi kun sanoa että rakastan sun blogia niin paljon ;___; Olen tämän moneen otteeseen lukenut alusta loppuun, ja lopusta alkuun. Siis äöäöä, ootte parhaita ♥
VastaaPoista(mjaa, lähetti ennen aikojaan).
PoistaTäältä olen saanut niiiin paljon motivaatiota ja innostusta, vinkkejä ja ideoita=) Ehkä meidän Lotastakin saadaan vielä kunnon koira, niinkuin Ruffe :----)
Tuitui. En ees tiiä mitä enää sanoa, oivoi.
♥llä Tiia ja Lotta.
http://tiudenblogi.blogspot.com/
Mitä apua ihanaa! Heräsin aamulla, ja avatessa koneen tuli viestisi vastaan. Ollaa älyttömän otettuja ja iloisia :) Kannustaa kirjoittamaan enemmän ja enemmän, kun kuulee tällaista. Me ollaan kauhean positiivisia, ja ilostuttaa kuulla että se tarttuu bloginkin kautta!
VastaaPoistaMenin itsekin kovin sanattomaksi, oikeasti kiitos Tiia. Me jäädään seurailemaan teidän blogianne ehdottomasti, ja annetaan niitä ideoita ja vinkkejä minkä kerkiämme. Positiivisella asenteella ja tekemisen ilolla syntyy samanalainen koira, kuin mun Ruffeni.
Olette ihania ♥