Onni on oma Tytti

Olempa nähnyt Tyttiä paljon - liki joka viikko. Kerta taisi jäädä välistä pienen pulman takia, mutta tällä viikolla taas palattiin asian ytimeen. Agilityyn ei päästy, mutta kaikkea muuta kivaa keksittiin. Käytiin nimittäin ystäväni Jennin ja hänen hauvansa Elviksen kanssa puuhastelemassa Itäkeskuksessa, tai Itishän se on nykyään. Käytiin Stockamannilla pyörimässä, tai Tytti ainakin pyöri. Se oli aluksi kovin rauhaton. 20 minuutin jälkeen se antoi periksi, ja lopetti päättömän läähättämisensä. Niimpä minulla oli puntissa kiinni istuva tokokoiranalku, jota ihmiset tulivatkin ihmettelemään ja kehumaan. Yleisin kysymys oli, että minkä rotuinen tämä kaveri on. Onhan sillä vähän erilainen tukka, mutta kyllä se nyt villikseltä näyttää! Hyvällä ihmiset kuitenkin tarkoittuvat, ihasteltiin koiran kauneutta kovasti.

Jäätelön syönnin ja ohitustreenien jälkeen Tytti sai jostain hepulin. Se vispasi häntää ja antoi kamalasti pusuja, jonka jälkeen hyppi vallattomasti mun ympärillä, tämän ilonpurkauksen sallin, mutta intohaukun tullessa kävi käsky olla nätimmin ja Tytti istui samantien alas. Olen nyt virallisesti nimennyt Tytin 'oman jutun', joka on intoistuminen. Jos se huomaa kiihtyväntä liikaa tai tulee jotain liian kivaa esille, se istuu alas ja näyttää niin yltiö onnelliselta. Ihan hassu tapaus. Tätä saa katsella usein temppuja tehdessä, sekä palloa heittäessä.

Lenkin aikana käytiin Laajasalossa, sillä kipaisin hakemaan miesystävältäni unohtuneen synttärilahjan, sekä vettä. Tytistä pidettiin sielläkin kovasti, mikä kertoo jo jotain. Tämä ''minä en pidä koirista''-Sauli alkaa kyllä niin lämmetä kaikille roduille. Tytti ilmeisesti mieluisin.

Laajasalossa päästiinkin lenkkeilemään puistoissa vapaana, loistavin luoksetuloin. Käytiin myös rannassa kääntymässä, ja ai että Tytti tykkäsi. Sehän on ihan vesihullu. Täytyy useammin päästä tämän kanssa veteen, jos vaikka siskon läheiselle koirarannalle kiikuttaisin. Täytyy tosin vielä varmistaa, että ehdin karvahirmun pesemäänkin. Olisi lievästi ikävä palauttaa puoli musta ja hiekkainen koira. Ehkei me päästäisi bussiinkaan.

Minä kyllä oikeasti pidän Tytistä jotenkin syvällisesti. Sen into tehdä ja elää on ihailtavaa. Ei koskaan tiedä, että mitä kummalista sen kanssa keksii. Kauhean fiksu ja helposti motivoitava tapaus. Herkkäkin kaveri. Toivottavasti saadaan viettää Tytin kanssa paljon aikaa. Näin hienoja koirasieluja on aina ilo tuntea.