Olipa kerran ihanainen lauantai aamu, jolloin Pessi saapui pidemmän tauon jälkeen aktivointiin meille. Pessi porukoineen on majaillut mökillä, jonka vuoksi ei olla osuttu samoihin aikoihin niin, että olisi päässyt touhuamaan tännekin päin.
Tänä kesänä olen viettänyt noin kaksi viikkoa ajastani kotona. Yksin en ole nukkunut yhtäkään yötä ja päivälläkin tunnit ovat kuluneet ystävien ja Saulin kanssa. Ollaan Ruffen kanssa yökyläilty Saulilla, siskollani Hannalla, Nealla ja mökillä. Varmasti muissakin paikoissa, mutta näissä nyt useammin. Siksi olikin vaihteeksi niin mahtavaa, kun pääse koirien kanssa kahden maastoilemaan. Ja niimpä tapojeni vastaisesti rämmin oikein urakalla itseni mutaiseksi, kerranhan sitä vain eletään.
Polulta löytyikin kaikkea maireata syötävää marjaisassa muodossa. Mustikat maistui koirillekin, mutta villivadelmia en uhrannut. Ne on sen verran hyviä.
Otsikon pois antama yllätys näkyy tässä. Pojat juoksivat leikkien pensaikossa, ja sekunnin verran en heitä nähnytkään - aika tavallista sinänsä. Pessistä lähtee kuitenkin sellainen ryminä, että kuulin niiden olevan lähellä. Hetken verran oli täysi hiljaisuus, jonka jälkeen Ruffe juoksi paniikinomaisesti jalkoihini, josta nappasin sen remmiin välittömästi. Tätä seurasi Pessin innostunut haukunta, joten laitoin Ruffen puuhun kiinni. Kukkulalle päästyäni löysin pessin leikkimästä supikoiralla. Johtuuko se vain minusta, vai onko supikoirat ollut ennen isompia? Tämä kaveri oli kuitenkin naaras ja masusta päätellen poikimassa tai poikinut. Pieneksi kaveriksi pisti loistavasti vastaan, kunnes hain Pessin pois. Vaaratilannetta tässä ei ollut, Pessi ei koittanut päästä niskan päälle. Läpsi tassuilla maata ja kerjäsi leikkiin.
Mammasupi pääsi turvallisesti takaisin sakeampiin metsiin, ja me jatkettiin matkaa kohti kotia. Olen nyt välttänyt samaista kukkulaa, että saisi tämä kaveri olla rauhassa. Äärettömän kaunis luontokappale, jota moni (jostain syystä) pelkää. Kovin lähelle antoi minun tulla, eikä murissut enää, kun otin koirat pois. Rauhaisa pikku otus.
Mihin villieläimeen olet viimeksi törmännyt?
Ovatko koirasi metsästys viettisiä, vai saavatko citykanit temmeltää rauhassa.
Silloin kun vielä asuin vanhempien luona, käytiin perheen kultaisennoutajan kanssa paljon metsälenkeillä. Kerran se sitten otti vähän matsia äkäisen mäyrän kanssa. :D Jade puolestaan on nähnyt juurikin noita citykaneja, kun niitä vilistää paljon täällä. Perään se ei ole koskaan lähtenyt, eikä varmaan uskaltaisikaan, mutta vähän niille täytyy silti murista.
VastaaPoistaHui kauhia, mäyrät on suhteellisen isoja kavereita. Omiin silmiin ei koskaan ole osunut, vaikka jokunen kyläläinen sanoo niitä täällä olevan :o
PoistaJade on vielä sen kokoinen, ettei varmasti tahdokaan jäniksiä 'saalistaa'. Eikä shelteistä välttämättä koskaan tule saalisviettisiä otuksia, Ruffe vieläkin vähän arastelee pupujusseja. Tervettä tämä pieni murina, onhan ne pitkäkorvat epäilyttäviä.
Wau, kunnon luontokohtaaminen. :D Yllätys yllätys, Sipoo!
VastaaPoistaOli! Jostain syystä en edes tässä tilanteessa tajunnut miten uhkaavalta mahdoin vaikuttaa pikkuisesta. Tuijotin nimittäin suoraan noihin nappisilmiin, ja vaikka tämä kuullostaa hullun poppamiehin puheelta - niin tuntuu että se oli kiitollinen kun otin koirat kiinni. Jäi tapittamaan murisematta, aivasti ja jatkoi matkaansa. Eipä enää pelota supikoirat. Pssst, varmaan mummolta opittu pelko?
PoistaTulkaahan taas uudestaan kyläilemään meille :)
VastaaPoistaSaa nähdä mahtuuko enää tälle kesälomalle! Sopii toivoa :)
PoistaHui :o Mä en tollasessa tilanteessa osais toimia varmaan millään tavalla järkevästi vaikka ihan landelta kotoisin olenkin. Supikoiriin itekin muutamia kertoja törmännyt kun isän luona nokian metsissä römynnyt. Ei kuitenkaan oo omat koirat niitä ikinä päässy moikkaamaan kun oon ehtiny ajoissa ottaa kiinni kun kauempana tommosen otuksen nähny.
VastaaPoistaMulla sen verran huonoja kokemuksia kuitenkin noista supeista, että enemmän mä niitä pelkään kun mein (isän siis :D) lähistöllä asuvaa susi"laumaa" tai ilveksiä.. Pari vuotta sitten yks supikoira (ilmeisesti juurikin poikinut naaras, joka suojeli poikasiaan) naaras tappoi kaverin jackrusseliterrierin. Toinen syy miksi näitä elikoita pelkään ja kaitan viimeiseen asti on se että meillä oli pari vuotta sitten isän luona hirvee ongelma kun vuorotellen kaikki koirat kävi mettästä hakemassa supikoirilta kapin.. :/ Siinä sit oltiin lääkekuurilla kukin vuoronperään ja koirat kauheen tuskissaan kun kutisee niin törkeesti. Eikä rei'iltäkään ole selvitty. Meidän entinen seropinarttu tuli melkein kerran viikkoon konkaten metsäreissulta kun oli saanut supilta osumaa ja useimmiten mukana tuli sitten myös tuo edellä mainittu kapi.. Nyt on koirat ollu reilu vuoden tarhassa ja lenkitykset hoidetaan pääosin muualla kuin lähimetsässä juurikin ton kapiongelman ja aggressiivisten supien takia.
Kuulloistaapa hurjalta! Sankemmin joukoin noi on varmasti uhkaavia, ja tietenkin täydellä oikeudella puollustavat itseään koirilta - välillä kohtalokkainkin seurauksin.
PoistaIhmisiä ovat yleensä pelänneet siinä määrin, että ovat pakoon lähteneet. Tämän kanssa sai ihan seurustellakin - vaikka olikin mammasupi :)
Tarha on varmasti hyvä ratkaisu, kun on oikeasi supiongelma. Eivätkä mitkään luontokappaleet harmittomia ole. En vain ymmärrä koirattomien ihmisten kauhistelua näitten kanssa. Onhan niistä varmasti lapsille haittaa, aikuselle ihmiselle eivät taatusti mitään tee - ellei ole uhattuna.
Sairaudet on taas asia erikseen, ketuilla tuntuisi näitä olevan riittämiin. Meillä varmasti leviää myös kissojen toimittamista kamalista ojarotissta, hyi. Vielä ei ole ongelmaa tullut tämän hulluvillin sipoon luonnon kanssa - toivotaan että pysyy näin!
Metsästyslain 51 § kieltää koiran irtipidon maaliskuun 1. päivän alusta elokuun 19. päivän loppuun.
VastaaPoistaMetsästyslain lisäksi koirien kiinnipidosta säädetään myös järjestyslaissa. Lain mukaan koira on pidettävä taajamissa kytkettyinä. Koiraa voi pitää taajamissa vapaana ainoastaan koirapuistoissa, koirien harjoituspaikoissa sekä suljetuilla piha-alueilla. Myös tällöin koirien on oltava omistajansa tai haltijansa valvonnassa.
Tiedoksi! Supikoiranaaras, jolla on poikasia, on rauhoitettu 1.5.–31.7. Jos koirasi käy niiden kimppuun, olet syyllistynyt metsästysrikokseen.