3.10.2013

Erillainen nuori

Lopetin ravintola-alan koulun elokuussa. Kyllä, olen vissiin virallisesti nyt sitten school drop out. Tajusin, ettei se ala ollut mua varten, ja niin mulle kertoi myös oma kroppa. Vasen käsi oli ihan tuusanuuskaa ensimmäisen tarjoiluviikon alussa ja jännetuppitulehduksia ne lääkärit vai totetisivat uudestaan ja uudestaan. Sitä se ei kuitenkaan ollut, sillä ranteessa tuntuu kipu ja kouristukset vain ja ainoastaan tarjoiluasennossa. Yhdessä opettajani kanssa pohdittiin ja päätettiin, että mun olisi parempi tehdä muuta työkseni - etten riko itseäni kokonaan. Vähän tämä silti harmitti, koska rakastan kahviloita ja asiakkaitakin. Tämä ei kuitenkaan ollut mun juttu.

Elokuu sujui hyvin hoitokoirien kanssa, josta meidän kiire johtuikin. Poikkoilin ympäri helsinkiä erikoirien parissa ja tsiigaamassa muutamaa uuttakin hoidokkia. Kaikista kovasti pidin, mutta mun aika ei enää riittänyt. Keskityn nyt näihin nykyisiin, ja uusiin haasteisiin.


Koska kaikki työttömät ja kouluttomat löytää tiensä työkkäriin, niin mäkin siellä kävin. Täti-ihmiset hösöttäminen oli kyllä äärettömän puuduttavaa. He sai aikaan sellaisen ilmapiirin, että ''noniin, voi helvetti, ei sustakaan koskaan tule mitään''. Mun huumoria ei siellä kyllä ymmärretty, mulla oli jo selvät sävelet eteenpäin - nimittäin koira-alalle.

Sain maailman upeimman mahdollisuuden, kun eksyin kirjoittamaan Koirauimalan päällikölle, miten hienoa heidän työnsä on. Metripitkään viestiini sain vastaukseksi '' Tuleppa käymään :)''. Totta hemmetissä menin ja äkkiä sittenkin. Naurun täyteisen ja kahvintuoksuisen keskustelun jälkeen me pistettiin nimet papereihin. Olen harjoitteluajalla siis Helsingin Koirauimalassa. Toinen viikko jo menossa ja mä olen ihan liekeissä. Päivät on ihania, eikä ahdista mennä töihin - näin siis oli ravintola-alalla. Työkaverit on parhaita, ja onkin mennyt kahvit väärään kurkkuun useampaan otteeseen. Ilmapiiri on rento ja kaikki kerrankin ymmärtää mun syvää mielenkiintoa koirien sielun elämään. Asiakkaat on kaikki samaa maata - koiraihmisiä. Me rakastetaan meidän duunia, molemmat! Ruffekin siis pääsee muutama päivänä viikossa mukaan töihin. Vapaina aikoina pääsee uimaankin. Enimmäkseen se toimii kuitenkin asiakaspalvelijana ja henkilökunnan pehmoleluna. Se tykkää hirmuisesti olla mukana töissä, mutta nauttii näistä vapaapäivistäkin, esimerkiksi tänään, sillä ei ole lupaa tehdä mitään. Kotona, nuku, hyvä poika.


Multakin osin syksy on kovin uudenlainen. Aloitin vihdoin autokoulun viime maanantaina ja huhhuh. Tiedän enemmän kuin kuvittelin, daddylle kiitokset autohullun luomisesta. Pesen siellä monet junnupojat mennen tullen, ihan pösilöjä kaikki. Teoriatunnit siis aloitettu ja ajotunteja pitäisi varata, apua. Helsinkiläiset suojautukaa, ne aikoo päästää mut liikenteeseen.

Treenipuolella tulee myös muutoksia. Meillä on uusi kouluttaja! Elkää huoliko, ei me Juusoa päästetty mihinkään, eikä koskaan päästetäkkään, se on niin mahtava. Juuso kouluttaa meitä parittomina viikkoina, ja uuteen ryhmään mennään parillisina viikkoina, kouluttajana toimii Pilvi Inkinen. Hänestä en sen enempää tiedä, hyvää kuullut ja koiria katsellut. Katsotaan saataisiinko uusia näkökulmia ja tuttuja. Koitan taas alkaa kuvaamaan reenejä enemmän, niin näkisi sitä kehittymistäkin. Me ollaan saatu hiukan kadonnut harrastamisen ilo takaisin, kun oma stressitaso on laskenut. Katsotaan mitä kaikkea hurjaa hallikausi tuo tullessaan, innolla odotetaan!


Vielä viimeinen ilmoitusluontoinen asia kerrottavana - niinkuin yksikään tätä koko päivitystä lukisi, mutta silti. Tammikuusta alkaen alan käymään Suomen Eläinkoulutuskeskuksen Koirankouluttaja tutkintoa. Ei ole ihan halpaa hupia, mutta teen sitä mitä haluan tehdä. Pääsen äärettömän mielenkiintoisille luennoille ja oppitunneille, pääsen kouluttamaan konkreettisesti erinlaisia tapauksia ja auttamaan ihmisiä koiriensa kanssa - tai toisinpäin. Mulla siis on kuin onkin elämälleni suunnitelma, sanoi ne työkkäritäsit mitä vain. Tämä on mun polkuni koiramaailmaan, mitään muuta en voisi kuvitella tekeväni. Siitä käy kiittäminen kaikille meidän ihanille kouluttajillemme, Juuso, Juha, Iida, Elina, Isabella, ja te kaikki joiden nimiä en edes muista - kiitos. Kuitenkin vielä pidemmän korren vetää Ruffe. Vain yksi voi olla oma ensimmäinen, ja hän on sen paikan täyttänyt moitteettomasti. Tästä tämä lähtee, hullukoiranainen kuittaa.

Mikä on teidän päiväduuninne?
Missä te vietätte aikanne, kun koira jää kotiin, vai jääkö silloinkaan ym.


31 kommenttia:

  1. Töissä en vielä ole. Opiskelen lukiossa (käyn lukion 3,5 vuoteen eli valmistun joulukuussa -14), mutta kevääksi olisi tarkoitus yrittää löytää osa-aikatöitä. Satunnaisesti olen kylläkin tehnyt dogsitter-hommia. Mutta joo, koirat jäävät kotiin kun muu perhe on töissä/koulussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin :) Lukiolaisia tuppaa olemaan paljon. Onko sulla jo ammattihaave valmiina vai oliko lukio tavallaan aikalisä?

      Poista
    2. On joo :D Ei ollut vielä lukioon mennessä mutta idea tulikin jo ykkösellä puolivahingossa :D

      Poista
  2. Oikein! Just tuota työnteon pitäisi ollakin in my opinion, että siitä nauttii ja sitä on kiva tehdä.
    Mä löysin sellaisen ammatin, en eläinpuolelta enkä ihan kokonaan aiemmin opiskelemastani graafisesta suunnittelustakaan, vaan kaupungin kulttuuripalveluilta. Oon nyt lukuisten harjoittelujen jälkeen toista vuotta talossa, oppisopimuksella lukemassa vapaa-aikaohjaajaksi. Oikeesti järjestän tapahtumia, pyöritän mm. kesällä kulttuuritoria jossa on kaikenmoisia esiintyjiä, toimin vähän joka paikassa graafikkona ja web designerina, ohjaan nuorten mediatoimitusta ja kaikkea superkivaa mediaa ja kulttuuria sivuavaa! :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaakin siltä, että todella nautit duunistasi! Työ on kuitenkin aika iso kolmannes meidän kaksjalkasten elämästä, niin musta kenenkään ei täytyisi tehdä töitä, joista ei pidä. Valitettavasti jollain on pöytään leipää tuotava, joten hanttihommiin joutuu moni :/ Vielä kun voi valita ja vaikuttaa, niin näin musta pitäisi toimia. Onnea ja menestystä superkivaan duuniin!

      Poista
  3. Duunia ei vielä ole, koska aika ei siihen riitä, mutta opiskelen Kannuksen Kennellinjalla eläintenhoitajaksi: pääoppiaineena siis KOIRA ja KOIRA tulee mukaan myös kouluun ja sen koulutus liittyy opiskeluun kiinteästi. Koirakoirakoira... On tää kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. koirakoirakoira, kuullostaa mun arjeltani :) Hienoa, että on löytynyt se oma juttu. Mikä olisi sitten se ihan unelma duuni koulun jälkeen? Koira-alan duunejakin on tuhansia, hierojista fyssareihin ja kouluttajista ulkoiluttajiin.

      Poista
  4. Onnea uravalinnasta! =) Elät tällä hetkellä mun unelmaelämää. Haaveilen itsekin alasta koirien parissa, eläinkoulutuskeskuksen tutkinnoista ja jotakuinkin kaikesta tuosta mitä kerroit... Eläintenhoitajan tutkinnon suoritin muutama vuosi sitten, olin muutaman vuoden hevostenhoitajana ja tällä hetkellä äitiyslomalla (kolmisen viikkoa laskettuun aikaan). Ajatuksena olisi keksiä nyt äitiysloman aikana, mitä tehdä seuraavaksi. Hevostallilla olis vakipaikka odottamassa, mutta muutama työtunti päivässä sillä palkalla on kaikkea muuta kuin kannattavaa, enkä koe hevosia muutenkaan ihan siksi omimmaksi jutukseni. Koirat vetäis nyt puoleensa kuin magneetti... Ihka ensimmäinen oma koira hankittiin reilut kolme vuotta sitten, toisesta haaveillaan, eli pikkusormen lisäksi on lähtenyt koko käsi... ;) Näin (kohta kahden lapsen) äitinä tuo opiskelijaelämä ei kuulosta kovinkaan helpolta ratkaisulta... Mutta kuka tietää, vaikka kohdalle sattuis joku unelmien oppisopimuspaikka tai jotain muuta mielenkiintoista. Jokatapauksessa oli tosi kiva lukea tarinasi! Kiitos siitä! Se antoi ainakin aihetta haaveiluun. Ehkä minäkin vielä joskus...

    Riina Sainisto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ''Ehkä minäkin vielä joskus'' oli mun lause koko ammattikoulun ajan. Mulla oli siellä oikeasti tosi paikaton olo, vaikka olikin ystäviä ja kaikkea. Ei vaan ollut se mun juttu selvästi. Kannattaa rohkeasti pyrkiä kohti omia unelmia, se on hirveän palkitsevaa, vaikkei aina onnistuisikaan. Sitä jaksaa tehdä, kun tietää mihin pyrkii ja tekee mitä haluaa, Paljon kyllä saa opiskella, ennenkuin pääsee töihin koira-alalle. Muutama oppari paikka on tiedossa, mutta kovin eri osa-aluelle, kuten koirahieroja ja klinikkahoitaja. Hirmuisesti on valinnanvaraa, jos vain jaksaisi kaikkea lukea. Miksi päivissä on vain 24 tuntia !

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Mä en ole koskaan teitä lukiolaisia ymmärtänyt :D Mihin aijot lukion jälkeen? Mikä on se unelmaduuni?

      Poista
  6. Olen kääntäjäyrittäjä, ja vaikka minulla on työhuone 1,5 km:n päässä kotoa, teen usein töitä kotona, koska haluan nähdä koiraani enemmän. Joudun tekemään pitkiä päiviä, mutta onneksi meillä on kolme tytärtä, jotka osallistuvat koiran ulkoiluttamiseen ja muuhun hoitoon. Hankittiinhan koira heidän toiveesta. Minä vastustin asiaa pisimpään, koska tiesin, että vastuu jää kuitenkin mun harteille. Nyt en kuitenkaan haluaisi mistään hinnasta luopua tuosta rakkaasta karvapallosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se yleensä menee. Voivoi, ihana että työpaikka on noin lähellä ja kotona työskenteleminen luonnistuu. Plussat tyttärille koiranhoidosta, vaikka loppupeleissä se on sitten aina äiskän homma. Tsemppiä syksyssä pimeneviin iltoihin töissä, karvapallo lohduttaa kun pääsee kotiinasti :) !

      Poista
  7. Wau hieno tuuri kävi!:)

    Mulla on vähän samanlainen tilanne, ranne on täälläkin ihan rikki. Siinä on jänteen traumatila, jännetupintulehdus ja joku hermo puristuksissa. Minulla on kolmas vuosi menossa opiskelua leipuri-kondiittoriksi. On selvää, ettei ranne tule kestämään tässä työssä ja ammatinvaihdos on edessä. Ongelmana on se, että ranne ei meinaa kestää tätä opiskelua enkä keskenkään haluisi jättää kun on vika vuosi menossa.
    Kaikenlisäksi mulla ei ole mitään hajua, että minkä nyt hankkisin leipätyöksi!!

    Eläinala olisi ihan unelma, mutta en tiedä mihin pääsisin töihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähi sukulainen opiskeli saman alan, ja sitten totesi, ettei voi tehdä seisomatyötä. Uuteen ammattikouluun haki medialle, ja nyt parhaillaan opiskelee valokuvauslinjaa. On kyllä todella raskasduuni koko kropalle, enkä ihmettele, että on ranne mennyt. Tsemiä muuten sen kanssa :/

      Jos vain kykenee, niin kannattaahan se käydä loppuun, että saisi valmistuneen paperit. Eläinalalle on pitkä tie, varmiten sinne pääsee ammattikoulun kautta. Hyriassa esimerkiksi on käsittämättömän hyvä opetus ja valmius alalle.

      Toivottavasti löydät oman polkusi kohti duunipaikkaa, eihän nämä jutut helppoja ole!

      Poista
  8. Hei onneksi olkoon harjottelupaikasta!:) jotenkin muutenkin vaikutti kivan positiiviselta postaukselta =)

    Itse oon tällä hetkellä työ- ja toimintakeskuksella, ja ajattelin hakeutua eläintenhoitaja-koulutukseen ens vuonna:)! Lotta on mun 4h päivien aikana isän kanssa, nyt kun isän luona ei enää asuta niin isä haluaa viettää Lotan kanssa aikaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiiitos! Joo, me ollaan aina oltu positiivisia, stressattu vaan lähiaikoina ihan liikaa.

      Noniiin! Ihan ammattiopistoonko ajattelit? Ne on todella kattavia koulutuksia, ja niilä tiedoilla ja taidoilla pärjää kyllä pitkälle. Inffoathan sitten, että mihin päädyt opiskelemaan! :)

      Poista
    2. Joo, saa nähä pääsenkö vaiko enkö:) Toivotaan ainakin.. ;) inffoan sitten=)

      Poista
  9. Olet todella rohkea, kun teet sitä, mitä oikeasti haluat ja mistä unelmoit! Nostan sinulle hattua todella korkealle. Muutenkin ihailen intoasi ja paloasi koirien parissa - ja tietysti, sheltti-ihmisenä, kuten itsekin olen. Vain yksi on oma ensimmäinen, minullakin se on sheltti. Unelmat ovat tie onneen ja rauhaan! Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, oon kyllä yhtä hymyä. Kiitos :)

      Poista
  10. Sulla on kerrassaan upea blogi! Saitpa minusta ehdottomasti uuden lukijan itsellesi :) Mielenkiinnolla jään seuraamaan!
    Ja heitinpä sulle vähän haastettakin. Jos kiinnostaa, niin käyhän kurkkaamassa:

    http://lapsiluonnon.blogspot.fi/2013/10/sa-oot-mun-haastaja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Me käytiin kurkkimassa teidän blogia - kiitos haasteesta. Vastasin siihen samantien :)

      Poista
  11. Tällähetkellä opiskelen kuva- ja mediataidetta amiksessa. Eli siis lyhyesti selitettynä opiskelen taiteen tekemistä. Mutta tatuoijaks olis tavote päästä. Koira-alalle mäkin alunperin kovasti halusin ja pyrin, mutta koira-allergisena se ei oo kauheen helppo eikä välttämättä hyväkään vaihtoehto :D Toivotaan nyt vaan että tatuoijaks pääsisin ja ois rahaa ja aikaa pitää noi koirat sit vaan saakelin isona ja aikaa vievänä harrastuksena. :) Jossain vaiheessa vois kyllä opiskella agilitykoulutusohjaajaks niin vois iltaduunina välillä käydä muita kouluttamassa, mutta sen aika on sitten joskus myöhemmin kun oppii nyt ite ensin ohjaamaan kunnolla :D Myös pk-lajit on semmosia mitä voisin joskus muille kouluttaa ihan tosi mielelläni jos vaan ensin ite pääsen niissä pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VAU! Aika pähee ammattivalinta. Mun piirustustaidot hävisivät samalla kun ikää tuli lisää - mulla on kaksi vasenta kättä.

      Kouluttaminen on todella antoisaa, ja se kurssi kannattaa ehdottomasti käydä. Se on vähän vetäjästä kiinni, et paljonko siitä saa irti. Itse kävin Johannan opissa - oli muuten mahtavaa.

      Poista
    2. Hih piirtäminen on mulle ihan täydellinen vastapaino ton koiraharrastuksen rinnalle. Ja kun mä nyt vissiin ihan hyvin osaan kuitenkin piirtää niin kivahan se olis tältä alalta se ammattikin saada sitten :) Välillä tulee tilanteita kun on pakko miettiä että kumpi painaa enemmän koulu vai koiraharrastukset, mutta kuten sanoin koira-allergisena ei ehkä kannata edes haaveilla koira-alalle pääsystä, joten kouluun on ihan tosissaan panostettava. Mistä tulikin mieleen että pitäis varmaan tota taideblogiakin joskus päivitellä..

      http://tiiasalonen.blogspot.fi/

      Poista
  12. Vau! Onnea :)
    Täällä päiväkodin täti, (erityis)lapsia töissä, (erityis)"lapsi" kotona ;D Tylsää päivää ei muuten tuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiettä :) On kyllä varmasti antoisa ammatti, vaikka hermojakin koetellaan. Eläs nyt! Toinen on vaan vähän vauhtivilma.

      Poista
  13. Opiskelen (yliopisto), eli työelämä on vielä jonkin matkan päässä. Pääaineenani opiskelen kielen (venäjän) kääntämistä, ja nyt syksyllä tein uuden aluevaltauksen lähtemällä mukaan aineenopettajakoulutukseen. Opettajan hommia tekisin toivottavasti tulevaisuudessa, ainakin tällä hetkellä tuntuu kiinnostavalta vaihtoehdolta :) Muusikon ura kutkuttelee myös takaraivossa... ehkä kaikki aikanaan. Onnea uudesta suunnasta elämässä - muutos tuo yleensä vain positiivisia asioita, etenkin jos vanhaan ei ole tyytyväinen.

    t.Alma

    VastaaPoista
  14. Onnea uudesta työstä! Itsellä olisi myös toiveena koira-ammatti, kunhan saisi vähän tuulta siipien alle tuo unelmointi. Aineenopettajaksi minun olisi kuitenkin tarkoitus (tällä hetkellä) loppujen lopuksi valmistua. Pidän opettamisesta sen verran.
    Oikeasti kuitenkin hyppään varmaan jossain kohtaa pois pulkasta ja perustan oman koiriin liittyvän firman, mutta kai sitä jonkinlainen ammatti pitäisi ensin olla.. Saas nähdä, mitä tapahtuu.

    VastaaPoista
  15. Onnea uudesta työstä ja tulevasta opiskelupaikasta! Ja kiitos mielenkiintoisesta ja kivasta blogista! Mukava lukea näin kattavasti toisen koiraihmisen ajatuksia ja kokemuksia erilaisista koiranomistajan elämään ja koiraharrastuksiin liittyvistä aiheista. Pidän sekä kirjoitusten että kuvien annista, niin ja tietysti treenivideoiden! :) Saa itselleenkin uusia ideoita ja motivaatiota koiraharrastuksiin. Olisi tosi mielenkiintoista lukea syvällisempiäkin selostuksia erilaisten kurssien ja koulutusten annista ja opeista, jos vain jaksat sellaisia kirjoitella. :)

    Niin ja sitten vastaus varsinaiseen kysymykseen. :D Opiskelen tällä hetkellä neljättä vuotta eläinlääkäriksi Tartossa. Olen aina tiennyt että haluan työskennellä (pien)eläinten parissa, ja eläinlääkärin ammatti valikoitui mun kohdalla siksi yhdeksi ja oikeaksi. :) Opiskelu on ollut rankkaa mutta mitä pidemmälle opinnoissa olen edennyt ja ymmärrys eläinlääketieteestä lisääntynyt, sitä enemmän innoissani olen mun tulevasta alasta. Loputtomasti uutta opittavaa teoriassa ja käytännössä, ja ala kehittyy koko ajan. Ja mikä parasta se yhdistää eläinten terveydenhoidon ja asiakaspalvelun!

    Blogi jota kirjoitan koira ja opiskelu painotteisesti löytyy osoitteessa http://vehnapullat.blogspot.com/ :)

    VastaaPoista
  16. Kaikki opiskelee! Mäpäs oonkin töissä. Konduktöörinä, joten ei koirani eivät kulje mukana :) Toisessa harrastusomaisessa työssä sit kulkeekin mukana, hevoshierojan hommissa pörräilee talleilla asiakkaita viihdyttämässä.

    VastaaPoista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)