Raakaruoka marssi

Sai alkunsa tänään! Kotoa löytyy iso jääkaappi, ja samankokoinen pakastinkin, mutta. Muu perhe on myös pakastetavaran ystävä - meillä nimittäin poimitaan omasta pihasta miljoonat marjat, mustaherukoista vadelmiin, ja puollukoista mustikoihin. Myös yrtit pääsevät pakastimeen talveksi. Ja noin muutoinkin opiskelijana arvostan pakkaseen laitettuja valmiita lounaitani, jotka voin napata näpsästi mukaan ja heittää mikroon.

Pakastimelle löytyy siis käyttöä, ja niimpä puolen vuoden etsinnän jälkeen löysin itselleni hyvällä diilillä raakaruokapakastimen. Koiranruuat saivat siis vihdoin oman paikkansa, ja minä lisää tilaa jäätelöille.

Muuttaessani ruokia pakastimesta toiseen oli ihana huomata, ettei niitä tarvinnut änkeä uutukaiseemme. Leveä ja tarpeeksi korkea pakastin on kyllä tullut tarpeeseen. Ruffe oli ihan samaa mieltä, ja tyytyväisenä seuraili minua ja raakaruoka tuoksuja pitkin asuntoa. Kiinniteltiin tämän kuukauden taulukot seinään, ja teippailtiin yhteistyökumppanilta saatu tarrakin oveen - eipähän jää epäselväksi.

Oli siinä pienellä shetlantilaisella ihmettelemistä. Vieläkin käy välillä kurkkaamassa tätä uutta möhkälettä vierashuoneessa, ja sittemmin tepsuttaa häntä huiskuten luokse - tietenkin huuliaan nuollen.

Hirveästi tykkään tästä sijoittelusta, mikä pakastimeen on laitettu. Ylähylly on luukkuovinen ja sopii täydellisesti luille, jota voi sieltä nopsasti nappailla. Keskimmäinen hylly on suurin, ja ulos vedettävä, joten viimeisiinkin pusseihin pääsee käsiksi helposti. On myös näpsä, kun näkee yhdellä vilkaisulla lukea, että mitä vielä on jäljellä. Hyvästi pakastimen kaivaminen ja ikuinen pussien tunkeminen ja repeileminen. Alimmainen hylly on keskimmäistä vastaava, tosin pienempi. Tänne päätyi kasvismössöt ja muut pikkulisät.

Vaikka on bakteerifoobikko ole, ja ruuat onkin pakattu aina tiiviisti, niin pidän siitä, että raakalihat ovat nyt löytäneet oman paikkansa. Luulempa, että muut perheen jäsenet arvostavat tätä vielä enemmän. 

Lihaisampi valio on lähtenyt käyntiin niinkuin ajattelin - paksusti. Ruffe vaatii hippusen korkeamman luuprosentin, ja muutakin kuppiinsa kuin lihaa. Namien kanssa saa taas olla tarkkana. Vaikka kylkien päällä on mielestäni selvästi enemmän massaa, niin kaveri painaa samaisen 10 kiloa, kuin monta kuukautta aijemminkin. Ehkä täältä löytyykin siis vainoharhainen omistaja?

On se kamalaa, miten paljon käytän aikaani ruokinnan miettimiseen, ja miten paljon voi yhdestä pakastimesta innostua. Hohhoijaa. Mutta mahtuupahan sitten seuraavankin tulokkaan pullat kaappiin!