Onni on olla... #1

Paljastan pienissä osissa isoa osaa arjestani, ja siitä miten kaikki pikku hiljaa muuttuu. Onni on olla, sarja jatkuu siihen hetkeen asti, kunnes voin teille kertoa, että mistä oikein on kysymys. Unelmani ovat siis käymässä toteen!

Jokunen ihminen varmasti muistaa, miten olen päätynyt koira-alalle ja mikäli tarina ei ole tuttu, sen löytää yhä täältä. Tänä vuonna kävin opiskelemassa Eläinkouluttajaksi, osaamisalanan koirankoulutus. Koulu oli niin antoisa, tunteita ja ajatuksia herättävä, etten sitä kokemuksena koskaan unohda. Tämä johti miljooniin ristiriitaisiin tunteisiin ja lopulta tähän minulle ainoaan oikeaan ammattiin. 

Herään joka aamu pieniin onnellisiin sheltinkuonoihin jotka tungettelevat peiton reunalta naamalle. Tämän jälkeen jatkan matkaani hakemaan kahvia ja aamulenkkeilen töihin kera hurttien. Jokainen aamu tuo tullessaan onnen ja ilon aiheita. Enkä voisi kuvitella olevani 8-16 töissä, niinkuin normaalit ihmiset. Matka töihin on lyhyt, joten kiertelen puistojen kautta, joissa pääsee koirat nauttimaan vapaudestaan ja minä rauhassa kahvistani. Jokainen aamulenkki on erilainen, mutta kahvi maistuu aina yhtä hyvältä - satoi tai paistoi.

Toimisto ei ole konttorirottien paratiisi, vaan paikka ideoille, innostukselle ja suunnittelulle. Toimistossa makaa jaloissa karvaturri jos toinenkin, ja nämä otukset saa muutkin työntekijät hymyilemään tervehdyksillään. Toimistossa raikaa kahden intoa pursuavan nuoren naisen nauru ja joskus äänekäskin ideointi, koirien uninen tuhina ja kahvinkeittimen porina.Toimiston parvekkeelta aukeaa näkymä niitylle, jossa käydään viettämässä luovia taukoja koirien ja kahvin kera, välillä mukaan eksyy firsbeekin.

Asiakkaat ovat kaikki yksilöitä, kaikki omalla tavallaan ihania. Jokainen asiakas saa hymyn huulille, ja väkinäinen asiakaspalveluhymy on jäänyt ravintola-alalle, johonkin kaukaiseen muistoon. Saatat huomata puhuvasi puolikin tuntia saman asiakkaan kanssa, täysin asiaan kuulumattomasta aiheesta - vaikka koirapölinä onkin aina tervetullutta. Kassalla istuminen ei olekaan perinteistä kassitäti hommaa, liukuhihna duuniksi voi kutsuakkaan. Puhelimen iloinen helinäkin saa hymyä naamalle, joku uusi innokas uimari soittaa.

Tiskillä on mukava olla, kassakoneen kilinä ja tuttu näkymä liikkeeseen ovat liki rauhoittavia. Oven narina kertoo tulevasta asiakkaasta, ja pian tiskin reunalta pilkistää kuonoja. Kuonot vaihtuvat nopeasti tiskillä tempoviksi tassuiksi, vakio asiakkaat tulevat liki syliin asti. Kahvia keitellään ja rupatellaan, jonka jälkeen saa kuunnella asiakkaiden iloisia nauruja ja koirien loiskahduksia veteen. Hymy ei häviä taukojenkaan aikana.

Uimaopetuslistaa vilkaisessani, näen tuttuja nimiä. Kuntoutettavia koiria, joita olen jo saanut ilon auttaa lähemmän normaalia arkea. Vakio asiakkaita, jotka pärjäisivät jo omillaan, mutta kaipaavat tukeani ja seuraani altaalle. Uusi nimiä, jotka nostavat intoa ja ajatuksia uudelle tasolle. Joka päivä on hyvä päivä. Altaassa on kotoisa olla, ja minun hyväoloni tarttuu opetettavaan koiraan nopeasti. Pian saan ilolla katsella miten uusi maailma avautuu jokaiselle haukulle, ja vedestä saa ihan uudella tavalla iloa irti. Jätän asiakkaan hyvillä mielin uittamaan koiraansa, päivän hyvätyö on tehty.

Ja kaikki tämä tapahtuu ennenkuin kello lyö puolta päivää. Minulle ei koskaan ole ollut huonoa työpäivää, en koskaan mene kotiin tyytymättömänä, joskus toki väsyneenä, mutta aina tyytyväisenä. Aina on kerrottavaa päivästä, ja joka päivä pääsee todistamaan pieniä ihmeitä. En voi muuta sanoa, tämä on se missä minun kuuluukin olla.

Onni on olla oikeassa paikassa.