Lunta vailla

Teekuppi kädessäni ja pino agilitykirjoja sylissäni uppouduin moneksi tunniksi lukemaan alku viikosta. Tulosta toki on jo näkyvissä, Rudolf oppii keppejä nopeasti. Vähän yli viikko treeniä takana ja alkaa jo sujua. Stibluja tietysti vielä tulee, varsinkin jos sillä on aikaa kuumua. Irtoamistakin harjoiteltiin jonkin verran, taitaa ollan niin mamman poika ettei oikein tunnu onnistuvan. Ruokakuppi taktiikalla on tosin lähtenyt kauemmaskin, ilman sitä ei juurikaan. Katsoo lähinnä hämmentyneenä että mitä mä yritän huitoa ja selittää että '' eteen!'' Kyllä se siitä vielä. Etenkin keskiviikko oli mahtava treenipäivä, olin kotona heti yhden jälkeen. Ja tadaa, aurinko paistoi. Aivan loistavaa. Heti kamat päälle ja koiran kanssa ulos. Etupihan hiekka olikin sopivasti pehmeää vielä ja treenailtiin keppejä puolisen tuntia, menestyksekkäästi.

(Kepeille irtoaminen tulee olemaan juttu erikseen.)

Agility kirjojen lisäksi olen nyt lukenut pariin otteeseen kannesta kanteen Marita Axin kirjoittaman ''Elämää Shetlanninlammaskoiran kanssa.'' Loistavia vinkkejä, ja striktejä mielipiteitä. Erityisesti pidin erillaisten lajien esittelyistä, ja shelttien taustoista. Täytyy ehkä vielä lukaista se kerran läpi, tai jos vaikka toisenkin. 

Joulukalenterista alkaa luukut olla vähissä, mutta vielä on muutama päivä aikaa nauttia joka aamuisesta herkkujen paljoudesta. Jouluillan ateriakin on jo ostettu ja suurinosa Ruffen joululahjoista on jo ilmestynyt ovelle.  Vielä siis vähän paketoitavaa ja joulu alkaa olla kasassa. Jouluiselta ei tosin edelleenkään näytä, mihin katosivatkaan viime viikkoiset lumet. Eivät nekään hääppöiset olleet, mutta hanki on hanki. Joulupostausta, joulukortteineen viikonloppuna. 

                                     
                                                    

Ei ollakaan nähty Reetua vähään aikaan! Sillä oli joku viikko sitten se kastrointi, joten eiköhän joulun jälkeen pistetä taas ranttaliksi. Jos vaikka tupsahdettaisiin yökyläilemään sinne päin, saapi nähdä. 

Ciao !