Kymmenen jälkeen lähdettiin ajamaan Espoon Koirakeskukselle, Jennin kanssa. Infomeilissä oli ilmoitettu että viimeistään 11.30 pitäisi olla paikalla. Tietysti pölmähdettiin paikalle jo hiukan yhdestoista jälkeen ja saatiin odotella pieni tovi, tästä kuitenkin oli apua myöhemmin sillä päästiin kehään ensimmäisten joukossa. Kello oli jo reilusti yli 12, kun ensimmäiset pienen luokan koirat tepastelivat kehälle. Tuomarina toimi Annika Ekström, joka halusi arvostella koirat pareittain, ettei pieni kehä täyttyisi liian ahtaaksi. Ajallisesti se oli suurikin ongelma, mutta toisaalta koiraa oli helpompi esittää, kun ei ollut montaa kymmentä rakkia niskassa kiinni. Oman vuoron odottamiseen tuntui kuluvan ikuisuus, vaikka siihen kuluikin vain noin kymmenisenn minuuttia. Ruffe oli tajuttoman hermostunut jostain syystä, eivätkä enää edes nakit kelvanneet houkuttimiksi. Aloin olla jo suhteellisen epätoivoinen treenitilassa, kun Ruffe heittäytyi mahalleen ja pisti lukot päälle. Ihan kummaa käytöstä, aina erillaisissa halleissa ollut ihan nätisti, vaikka on ollut milloin mitäkin uusia koiria. Onneksi Jenni kävi noutamassa itselleen leivän, josta vein sitten kinkut päältä. Johan alkoi pelittää.
 |
Vihdoin oli meidän vuoro astua kehään. Ruffe sai parikseen nätin shelttitytön Helmen, väriltään tämä oli bluemerle. Tuomari pyysi seisottamaan koirat vierekkäin, jonka jälkeen kävelytettiin kaksi kierrosta samanaikaisesti. Tämän jälkeen päästiin pöydälle, jossa tuomari ylisti Ruffen hampaita ja luoksepäästävyyttä. Pöydältä päästyämme, tuomari juoksutti meidät edes takaisin muutamaan kertaan, jonka jälkeen seistiin sitten tämän edessä. Lopuksi vielä seistiin yhdessä samallalailla kuin alussakin. Tasavertaisuuden vuoksi, tuomari pyysi vielä juoksuttamaan yhden ringin. Sekunttien vilistessä odoteltiin vastauksia, viimein tuomari ojensi meille sinisen nauhan.
Sattui niinkin somasti, että kundin isoveli tyttöystävineen, oli tuonut oman bostoninsa näytille. Itse he eivät sitä esittäneet, oletan että kyseinen esittäjä oli heidän koiransa Pomon kasvattaja. Vähän riehumiseksihan se meni, Pomon itsehillintä on hiukan hakusessa. Muutama nätti kuva kuitenkin tuli. Kaikkien pienten koirien esiinnyttyä, otettiin kaikki sinisennauhan saaneet uudestaan kehään. Meidät pistettiin seisomaan numerojärjestykseen ja tuomari valikoi viisi parasta koirakkoa. Näihin emme kuuluneet, mutta tuomari kävi kehumassa vielä kertaalleen Ruffea, astuen tämän hännän päälle epähuomiossa. Ihan hauska sinänsä. Ollaan kuitenkin tosi tyytyväisiä, ekoiksi näyttelyiksi meni todella hyvin. Alkuun olin jo vähän epätoivoinen, mutta päivän päätteeksi kaikki suijui kuin suijuikin hyvin. Täytyy tuota seisomista vielä harjoitella, kävely sen sijaan sujui ihan hyvin. Kiitos vielä Jennille seurasta ja kuvaamisesta!
Ciao !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)