Siskolla

En sitten lähtenytkään viikonloppuna suomenlahden ylitse tapaamaan isää, joten oli aikaa puuhastella Ruffe kanssa kaikenlaista. Migreeni tosin siis iski perjantaina, joten vietettiin koti-iltaa ihan kahden. Ulkona oli niin hirvittävä myrkys, että Ruffellekin ilmeisesti kelpasi leffojen katselu lämpöisiltä sohvilta. Käpertyi tyytyväisenä syliin, eikä vängännyt ulos kertaakaan koko illan aikana. Loppujen lopuksi sain änkeä sen ulos, ettei sitten keskellä yötä herättäisi koko taloa sen takia, ettei vain viitsinyt käydä aiemmin.

Lauantai aamu lähti käyntiin vauhdikkaasti. Suunnattiin mutkien kautta systerin luokse yökyläilemään. Ruffe ei ollutkaan käyny siinä uudessa asunnossa. Asunto siis tosiaan on kolmannessa kerroksessa, ja portaat sinne olivat kiviset ja varsinkin näin talvella, tosi liukkaat. Ruffe luisteli siis minkä ehti, ja koitti kulkea seinänviertä, ettei joutuisi kaiteitten (kaltereiden) lähelle. Ilmeisesti oli hurjistuttavan pelottavat. Sisällä se kuitenkin rohkaistui ja kipitteli tyytyväisenä ympäri kämppää. Hetki sitten puuhailtiin omiamme ja juotiin kahvit.

 Lähdettiin käymään itiksen mustissa & mirrissä. Lähinnä siis siksi, että luut olivat päässeet loppumaan. Ja vanhemmalle koiruudelle käy herkän masun takia ainoastaan nämä tietyt, joten Ruffekin saa tyytyä niihin. Tosiaan, kauppaan päästyämme kierreltiin ja kaarreltiin, tutkittiin jokainen hyllyrivi. Itsekuria kuitenkin tällä kertaa oli (jokinverran). Päädyin ostamaan Trixien naru-tennarin (2,90€), kun oli niin halpa. Muutama ton tyylinen on ennestään, mutta tuntuu menevän rikki kauheen nopeesti, kun Ruffea kiinnostaan nimittäin narut, enemmän kuin se itse pallo. Toisena ostoksena mukaan lähti viimeinkin, Agi-patukka, 15cm (9,90€). Oon pitkään katellu tollasta, että pitäis hommata. Ja nyt löyty tollainen Ruffea motivoiva. On vielä just oikeen kokonenkin, ettei sen tarvii reväytellä leukoja yrittäessään tunkee tota suuhun. Siinä kassalle päin suunnatessa ovalsin, että ne luut vielä puuttuu. Kävinmpä vielä sitten nekin hakemassa, vaikka jouduin ottamaan jotain erimerkkiä. Mutta aineksen oli täysin samat, joten luulempa ettei Lassen masulla ole hätää. Joku säästöpussi, 45kpl luita (14,90€). Kassalla ollessani, ilmoitti kassaneiti, että kanta-asiakkaana saa ottaa (tämän vuoden) ilmaisen kalenterin. Varmaan yllättää se, että otin Shelttikalenterin? Ei muuta kun autoon ja tyytyväisinä takaisin kämpille. Autoilut suijui koko viikonlopun ajan ihan kivasti, läähätystä ja nuoleskelua, haukuttelun säestämänä, mutta yhtään puklua ei tullut.

Tänään aamulla henkilökohtaisena herätyskellonani toimi jälleen Ruffe. Ei edes haukkunut aamulla, mutta punki naamaan kiinni koko ajan ja läpsi mahaakin. Niimpä sitten nousin katsomaan kelloa, vasta 8. Kuitenkin lähdin sitten viemään Ruffea pissille, enkä enää sen jälkeen saanutkaan unta. Systeri kuitenkin heräili pian ja lähdettiin lenkille, vaikka ulkona olikin 26 astessa pakkasta ! Ehkä jonkun kilometrin jälkeen, kävi selväksi, että kylmyys oli Ruffelle liikaa. Tassujen nostelun lisäksi, alkoi uikuttaa ja täristä. Kannoin sitten herran kotiin. Sisällä pistettiin se sitten jalka kylpyyn. Ei kauhean nautinnolliselta näyttänyt, mutta jäät ainakin suli pois polkuanturoiden väleistä. Muutama tunti vielä oleiltiin systerillä, syöden sämpylöitä ja katsellen Animal Planettia.

Kotiin päästyä olikin sitten vähän töitä edessä. Ensin kaivoin hangesta esiin muutamat agility kepit. Ja tein hangesta taas ikäänkuin 'verkot' niitten ympärille ja itselleni myös juoksuradat siihen likelle. Kuudella kepillä ollaan treenattu, sillä muut kepit on jossain aivan teillä tuntemattomilla hangen alla. Pitäisi joku päivä kaivaa nekin esiin, mutten tiedä yhtään mistä aloittaa. Takapihaa on kuitenkin monenmonta neliömetriä. Jokatapauksessa, muutaman kerran niitä harjoiteltiin. Ihan vaan sen verran, että tuli mulle tuli lämmin ja Ruffelle kylmä. Ruffen pesemisen jälkeen suuntasin autotalliin valmistelemaan tätä iänikuista projektiani, A-estettä. Siihen vaiheeseen ollaan nyt päästy, että yksi sivu on valmiiksi kasattuna ja toinen odottaa mittailuja ja ruuvaamisia. Korkeimmankohdan sarana osuuden kanssa ilmeni muutamia ongelmia, mutta eiköhän siihen jotain keksitä. Huomenna toivottavasti ehdin mittailla ja reijittää sen toisen kaistaleen. Näin oltaisiin jo askel lähempänä onnistumista, mutta nyt alkaakin tämän illan ihanin osuus, rentoutuminen.

Ciao !