Maalailua

Eilinen paluu arkeen ei ollut niin ruusuinen, kuin olisin toivonut. Aika rankalta tuntu istua koulunpenkillä loman jälkeen. Asia kuitenkin korjaantui nopasasti, kun Aino ja Reetu pistäytyivät visiitille meidän kämpille. Siitä on taas hetki, kun pojat on viimeksi nähneet toisiaan. Aluksi näytti vähän siltä, ettei Reetu jaksaisi Ruffen ainaista leikki-intoa. Hetkenkuluttua ne kuitenkin elelivät jo sulassa sovussa.

 Ylenpalttisen mässäilyn ja juttelemisen lisäksi, tehtiin Ainon kanssa tuota A-estettä hiukan valmiimmaksi. Oon yllättynyt ettei koirien päälle tippunut maalia ollenkaan, vaikka ne kokoajan pyörikin jaloissa. Maalipurkit ne kyllä jätti rauhaa, haisi vissiin sen verran voimakkaasti niitten kuonoihin. Maalailtiin siis nyt kaikki pinnat, ja jotkut osat toiseen kertaan. Törkeen siistiä jälkeä tulikin, lukuunottamatta oransseja maaliläikkiä mun tukassa. Vielä pitäisi maalata hiukan 'alapuolelta' ja sitten se onkin kutakuinkin valmis. Välipuu pitää tosin mitoittaa, sillä tehtiin helposti säädeltävä A-este, mutta välipuun kanssa on muutama pulma. Joko se on liian lyhyt, tai liian pitkä, liian alhaalla tai liian ylhäällä. Täytyy saada siis siihen jokin ratkaisu. Tai sitten tehdä muutama erillainen välipuu, ja vaihdella niitä korkeuden mukaan.  Oon yllättynyt ettei koirien päälle tippunut maalia ollenkaan, vaikka ne kokoajan pyörikin jaloissa. Maalipurkit ne kyllä jätti rauhaa, haisi vissiin sen verran voimakkaasti niitten kuonoihin. 

Autotalli kohtauksen jälkeen ajateltiin vähän kuvailla poikia. Ulkona oli kuitenkin jo hämärää, joten siitä ei sitten innostuttu. Siirryttiin sisälle, ja viriteltiin pojat kuvauspaikalle. Kauhea häslinki! Ruffe ei halunnut istua lähelläkään Reetua, ja Reetu ei halunnut olla paikallaan. Monet kuvat kyllä otin, ei kyllä varmaan yksikään onnistunut. Otettiin vielä pojista erikseen kuvia, ja niistä muutama onnistui. Haastavia kuvattavia noi hauvat, oli vissiin liikaa energiaa. 

Illalla lähdettiin saattamaan Ainoa ja Reetua kotiin päin. Vähän matkaa kun oltiin kävelty, kuului hirveesti haukkumista ja hetki sen jälkeen naisen karjumista, että ''takasin, tänne!'' Siinä vaiheessa otettiin koirat syliin, mut jatkettiin kuitenkin etenemistä. Kolmesta koirasta siis yksi selviytyi tielle, ja se sattui olemaan vielä pentu. Automaattisesti siis sähisin sille, reppana heittäytyi selälleen ja ryömi luokse nuolemaan näppejäni. Naisen huudosta huolimatta kesti tovi ennenkuin se lähti takaisin omaan pihaansa. Onni onnettomuudessa oli se, ettei autoja tullut ja se että aikuisemmat koirat jäivät pihaan. Sattuvat nimittäin olemaan vähän villin puoleisia, hyppivät naamankorkeudelle äristen. Muutaman kerran on Ruffe jäänyt jalkoihin, tappelua ei kuitenkaan ole syntynyt tähän mennessä. Vielä jos tulee tielle, niin meen kyllä jututtamaan sitä neitiä. Nyt täytyykin lähteä opiskelemaan!

Ciao!