Heräsin tänään jopa ennen Ruffea, että ehtisin laittaa sitä nätimmäksi ajoissa. Kello tosiaan löi puolta seitsemää ja olin se sen kanssa vähän ulkoilemassa, jonka jälkeen palattiin sisälle. Ja Ruffe sai sumutinpullo käsittelyn ja perusteellisen harjauksen. Tassukarvat saivat olla, sillä eivät olleet vielä ehtineet villiintymään. Pian suunnattiinkin jo kohti Espoota, Ruffen matka sujui loistavasti! Johtui tietenkin siitä että Sauli istui takapenkillä lellimässä sitä yli puolet matkasta.
Perille päästiin ja oltiin ilmossa toisiksi viimeisiä. Haittaako tuo, numerona 527. Ja pienet koirat alko siitä 502 kohdilta. Tiestin, että tuomarina toimisi tänään Mia Puska ja siitä olin mielissäni. Todella mukava tuomari! Istuskeltiin kehän laidalla tovi, aikatuntui menevän tosi nopsasti. Paikalla oli myös edellisistä Espoon mätsäreistä tuttu Kamu niminen shelttiherra. Ujoksi pojaksi sillä meni tosi hyvin, ja pääsi vielä punaisiinkin! Paikalle sattui myös muita tuttuja, Anna pienen kiinanharjakoiransa Ifan kanssa oli saapunut mätsäreihin ja voitti sinisten kehässä. Ensimmäinen sijoittuminen heille, loistavaa.
Aika vierähti ja olikin meidän vuoro astua kehään. Meidän pariksemme sattui karkeakarvainen mäyräkoira, hiukan vanhempi herra ja kokonut näyttelykoira. Ruffe tepsutteli kehään tyytyväisenä kourassa olevastani kinkkumäärästä ja seisoi nätisti hötkyilemättä. Päästiin ensimmäisenä pöydälle, ja Ruffe antoi todella nätisti katsoa hampaat ja muut. Tämän jälkeen tehtiin suurehko kolmio ja seisotin Ruffen vielä tuomarin eteen. Kehuja tuli päänmuodosta ja hampaiden valkoisuudesta (kovan työn aikaanssaannos), sekä mm. iloisuudesta. Hetkenkuluttua seisottiin parin kanssa vierekkäin ja Ruffelta alkoi mennä maku seisoskeluun. Asettui kuitenkin aloilleen (hetkeksi). Saatiin taas sininen nauha!
Ei päästy tietenkään kehästä edes ulos, kun jo pyydettiin sinisen nauhan saaneet sisälle. Joten jäätiin suoraan kehään ja siitä ei Ruffe ollut kovin innoissaan. Kun koirakot laitettiin numerojärjestykseen jouduttuun taas kauheaan sopukkaan. Vaikka meitä oli vain hiukan päälle kymmenen. Oltiin nurkassa, ja takana makoili husky pentu, joka oli Ruffen suurin rakkaus. Niimpä herra koitti vilkuilla koko ajan taaksepäin, ja multa alkoi käydä kinku vähiin. Mia kätteli porukkaa pois kehästä. Viisi palkittaisiin ja meitä oli jäljellä kuusi. Mia tuli seisomaan mun ja Annan eteen katsellen molempien koiria, kunnes kätteli meidät ulos kehästä. So close, kuudensina!
Hyvä fiilis jäi näistä mätsäreistä, toisin kuin edellisistä. Ruffe oli kaikenkaikkiaan todella hyvin, vaikka piippaakin välillä. Odotetaan innolla jo seuraavia ja sitä seuraavia ja niin edelleen. Nyt alkaa kuitenkin, tämän keväät treeni kartoitus. Pitäisi vähän selvitellä, että mitä sitä lähtisi tekemään tästä eteenpäin. Rally-tokoa haluan ehdottomasti jatkaa, ja mitä agiin tulee, niin odotan vain että HSKH'n alkeiskurssin testitilaisuudet alkaisi. Ei ole vielä ilmoitettu ajankohtaa, joten saas nähdä kauanko pitää odotella.
Ciao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)