Ensimmäiset möllit

Lauantaina oli meidän ensimmäiset kisat. Oltiin saatu niin hyviä suorituksia treeneissä, että uskaltauduin kisoihin. Tavoitteena ei ollut voitto, vaan häiriötekijöiden sietokyvyn kasvattaminen. En voi sanoa, että oltaisiin loistettu radalla. Mutta ajoittain oli toivetta ihan agilitykoirastakin.

Saavuttiin kisapaikalle mukavissa ajoin, ja ilmoitin Ruffen mölli-luokkaan kahteen starttiin. Saatiin numerot 2 ja 7. Joten väliinkin jäi mukavasti aikaa. Mölli-medeissä oli 5 koirakkoa. Rata vaikutti tosi mieleiseltä, vaikka kauhistelinkin radalla olevaa pussia hetkisen. Aino hoki vieressä, että '' ajattele positiivisesti'' ja niinhän mä teinkin. Radan ihanne ajaksi oli pistetty löyhä 40sek, namejakin sai käyttää (viidellä virhepisteellä). Tuomarina toimi Tiina Mäkelä.

Pian kisat alkoivat ja revinkin jo lähtönumeroa niskaani, tämä oli siis meidän eka startti. Siirryttiin radalle ja pistin Ruffen odottamaan ensimmäisen hypyn taakse. Pysyi siellä nätistä, ja tuijottii koko ajan innoissaan, että koska pääseen. Lähtö luvan saatuaan Ruffe ylitti ensimmäisen esteen moitteetta, mutta kuinka ollakkaan. Seuraavana oleva muuri, oli ylitse pääsemättömän vaikea. Siinä sitä sitten sahattiin muutaman hylkäyksen verran, kunnes päästiin yli. Seuraavat esteet liidettiin vauhdilla. Ja 'yläkulmassa' oleva mustaputki ei tuottanut ongelmia, mikä oli yllättävää. Pian päästiinkin puomille (ehkä Ruffen lempi esteelle) ja mitä minun silmäni näkevätkään, Ruffe painaa esteelle hyppää alas heti kontaktin jälkeen ja sen jälkeen kiertelee haukkuen ympäri kenttää. Sain sen kutsuttua luokse ja yritettiin uudestan. Ei onnistunut, yritettiin aikamme. Kunnes ilmoitin meidän keskeyttävän tämän radan. Ruffella vinksahti joku sen puomin kanssa sen verran, etten sitä sinne pakottanut.

Naureskeltiin Ainon kanssa hetki meidän suoritukselle, kunnes palasin taas lähtö ruutuun, odottamaan toista starttiamme. Tälla kertaa Ruffe ei oikein malttanut jäädä istumaan, mutta sain kuin sainkin se pysymään siellä. Jäin tällä kertaa lähemmäs, luulin saavani tyrkättyä sen muurille. Mutta ei. Sama rumba uudestaan, tällä kertaa kuitenkin astetta vähemmän haukuntaa ja kiertelyä. Mentiinkin hetki taas todella vauhdikkaasti, suorastaan liitäen. Ja homma tyssäsi taas puomiin. Kokeiltiin muutamaan otteeseen, kun ei millään mennyt (ja oltiin saatu jo liki 100 virhepistettä) ohitettiin puomi, ja jatkettiin putkelle. Yllätyin suuresti kun Ruffe meni pussin (liki) ongelmitta ja jatkettiin vauhdilla seuraavien esteiden yli putkien kautta maaliin. Jos koko rata olisi mennyt samalla temmolla, oltaisiin varmasti päästy kärki kolmikkoon, sen verran ripeä poika on. Ruffe on myös sen verran tarkka, ettei pudotettu yhtään rimaa. Pisteet siis siitä. Toilailujen takia, arvostelut kuitenkin näyttivät tältä.

1. Startti
vp. 70 + 5
(keskeytys)

2. Startti
Aikarike: 48s.

vp. 90 + 5
Sij. 5

Enemmän treeniä ja varmuutta puomin kanssa siis. Muurissa ei ole aikaisemmin ilmennyt ongelmia, joten sen uskaltaisin pistää kisastressin piikkiin. En oikein itse osannut rentotua, ja se näkyi kyllä Ruffessakin. Ensi kerralla parempi onni matkassa! Kuvista saan kiittää Ainoa, eikä seurakaan ollut pahitteeksi. Ensi kisat taitavatkin olla Rally-tokon saralla ensi viikonloppuna. Agilitykisoissa meitä tavataan varmaankin toukokuussa.

Ciao!