13.5.2012

Kotia kohti

Yö saatiin yllättävää kyllä, nukkua rauhassa. Ruffe heräili vasta kahdeksan aikaa, ja sillonkin odotti ulos pääsyä haukkumatta. Loisto kakara. Itsellä kun nälkä ei ollut, jätin hotelli aamupalan väliin (pekonista huolimatta) ja suuntasin aamulenkille. Käytiin taas kaisaniemen puistoa läpi ja treenailtiin Rally-tokoa ja luokse tuloja häiriön alla. Vanhempi pariskunta otti meistä kuviakin, kun oltiin kuulemma niin suloisia. 



Aamupalalle päästiin vasta 11 aikaa, kun suunnattiin terassikahvila Pirittaan. Tämä on siis meilkein aina, ollut koiraystävällinen paikka. Joten koirille oli vettä tarjolla ja niin edespäin. Istuttiin terassilla oma aikamme, Ruffe juoden vettä, itse taas kaakaota. Ennen aamupalalle tuloa käytiin koirapuistossa kääntymässä. Sielläpä olikin sutinaa. Paikalla oli Suursnautseri ja puudeli. Pian meidän jälkeen paikalle saapui joku spanieli ja afgaaninvinttikoira. Siinä sitten kaikki painivat sydämmensä kyllyydestä. Kyllä tuo aurinko hidastaa jokinverran tuota tahtia, sillä tuntuu olevan sen verran karvaa, että kuumahan siinä tulee. 



Hotellille päin kävellessä törmättiin vielä portugalin podengo herraan ja tiibetinspanieli pentuun. Oli Ruffella ihmeteltävää, kun sai kaikkia moikata. Yhtäkään ärisevää tapausta ei tullut vastaan tällä reissulla. Joten Ruffe nautti olostaan. Kello 12 käytiin kuittaamassa itsemme ulos hotellista ja suunnattiinkin bussikselle. Josta päädyttiin systerille, joka vei meidät kotiin turvallisesti.



Kaiken kaikkiaan oli todella kiva reissu! Ruffe osasi yllättää monella tavalla. Ääniherkästä koirasta on tullut itsevarmempi. Metrojen suhina tai tuulikaappien puhina ei enää säikäytä. Remmi löysällä käveltiin ihan keskustassakin, kuono ylhäällä ja häntä heiluen. Hissit eivät olekkaan niin kamalia, vaan oikeastaan aika kiinnostavia. Automaattiovetkin tuntuivat siedettäviltä. Huimia askelia eteenpäin. Ujosta pojasta on siis tullut pesunkestävä citypoika. Lisää tämmöisiä kokemuksia!

Huomenna onkin sitten jo treenit, odotetaan innolla, että mitä huomenna treenaillaan. Puhetta oli kontaktien opettamisesta, jos kaikkien koirat osaavat irrota kosketusalustalta vapautuskäskyllä. Toivotaan siis parasta.

Ciao!

2 kommenttia:

  1. Unohdit seinän takana jytisevän örinähevibändin. :D Se ehkä vähän sai ihmetystä osakseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Noh, se sai kyllä jalat vipattamaan hetkellisesti. Mutta toipui hetikun ulos päästiin :D

      Poista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)