Vappu vahinko

Tänään tulikin sitten käytyä eläinlääkärissä Ruffen kanssa. Se oli ontunut pari päivää, mutta vain ulkona tai spurtatessaan. Vaikkei sisällä ontunutkaan käyttäytyi kummallisesti. Kovin oli koitellut katsoa tassuja ja tutkia, että mikä on vinossa. Vastaus vihdoin löytyi. Ruffella oli haava vasemman etujalan polkuanturassa, eikä ihan pieni olekaan. Tähän on nyt keksitty kaksi teoriaa miten tämä ois tapahtunut. Mellunmäessä oltiin vapun aikoihin lenkillä, joten siellä on saattanut olla lasia maassa. Tosin ei lenkin aikana reagoinut mitenkään kummallisesti, tollasesta haavastoi ois kyllä pitäny jo vähän kiljua. Toinen teoria on se, että mun ollessa vapun vietossa siskolla, Lasse ja Ruffe oli ottanut vähän yhteen ihan vaan luun takia. Lasse oli kuulemma haukannut monesti ohi ja sitten Ruffea jalasta. Ruffe oli kiepsahtanut selälleen ja jäänyt niille sijoilleen, kunnes äiti oli häätänyt Lassen pois. Tosin tämäkin teoria tyssää siihen, että verta ei tässä rähäkässä vuotanut, niinkuin ei muinakaan kertoina.

 Lääkäriin päästiin onneksi hyvissä ajoin haavan huomattuani. Lääkärin kanssa juteltiin tikkaamisesta, mutta se taas olisi tarkoittanut sitä, että haava olisi pitänyt avata kokonaisuutenaan uudestaan. Siihen en halunnut lähteä. Ilman tikkejä tai tikkeineen se paranee samassa ajassa. Ulkona pitää olla side jalassa, ettei mene kaikenmaailman hiekkoja sinne sottaamaan. Spray laastari käytiin apteekista hakemassa, että saadaan joku suoja siihen noin muutenkin. Liikuntakieltoa ei saatu. Kunhan sukka pysyy jalassa, saa Ruffen kanssa harrastaa normaalisti. Linkkaaminenkin tosin loppui, hetikun saatiin haava piiloon siteen alle. Jos tuntuu siltä, ettei haava ala paranemaan, niin antibiootit käyttööön. Otettiin siis heti alkuun tulehduksiin tarkoitettuja pillereitä, että saadaan toi äkkiä kuntoon. Voi Ruffe, Ruffe. Kauheasti on lähi aikoina telonut itseään, raasu.

Joten ollaan menossa perjantaina treeneihin ihan normaalisti, tosin sukka jalassa. Jos näyttää siltä, ettei Ruffelle maistu työnteko, niin otetaan iisimmin. En tietenkään voi olettaa täyttä työpanosta, vaikkei tassu vaikutakkaan enää kipiältä. Treeneihin siis enimmäkseen kuuntelu oppilaaksi.

Ensi kerran pääsen lääkäriin jo maanantaina. Lassella on nnimittäin aika varattuna. Sille on iän myötä kehittynyt nyt ikävä vaiva. Ei tunnu mikään ruoka pysyvän sisällä kunnolla. Maksimissaan ollaan saatu kolme normaalia päivää, kunnes on taas palattu todella vetiselle linjalle, enkä puhu Lassen ruuasta. Saas nähdä miten sujuu, näytteitä on pitänyt ottaa kolmena päivänä ja pian sitten mennään.

Ciao!