Toiminta tiistai

Aamupäivällä soitin Jennille, että nyt olis aika kyllä nähdä, kun molemmilla on lomaa. Puolta tuntia myöhemmin suunnistettiinkin Ruffen kanssa bussille ja sieltä itäkeskukseen tapamaan Jenniä ja Elvistä. Oli siinä kauppakeskuksen porukalla ihmeteltävää kun herra sai hepulin huomatessaan Elviksen, kauhea huuto ja kummallinen puuskutus alkoi, eikä loppua näkynyt. Moikkailun jälkeen suunnattiin metrolle, ja sitä kautta Jennille. Käytiin ihanan ilman vuoksi ihan vain kävelemässä puistossa kamerahan tietysti oli mukana.

Loppu aika vietettiin pulisten mukavia, ja harjaten näitä takkuturkkeja. Kynnetkin leikattiin, sain ne vedettyä tosi lyhyeksi, ei kuulu parkettiiinkaan sitä iänikuista sipsutus ääntä. Äänistä puheen ollen, saatiin Jenniltä uusi lelu Ruffelle, ja voi miten ihana se ton mielestä onkaan. Se on sellainen kuminen röhinäpossu. Antoi siis siksi pois, että Elvis ei siitä tosiaan tykännyt, ennemminkin ehkä pelkäsi. Viiden aikaa lähdettiin suuntaamaan takaisin omille kotikulmille. Pian olikin jo treenit ojangossa, jonne lähdin hyvin tyytyväisenä uuden keksintömme kanssa. Irtoamisongelmaan keksitytään nyt, eikä joskus. Leluista kun toi ei aina välitä hallilla, niin ollaan otettu käyttöön namipossu. Leikkasin pallonmuotoiseen kumileluun reijän, josta ängen palloon mielettömän kasan nameja, jotka saa sitten, kun on hakenut pallon. Pakko vaan käytää kaikkia ällötahmaisia nameja, ettei lentele ulos tuolta miten sattuu. Mutta ällötahmasta viis, lelu toimii!

Tehtiin vähän lyhyempää radan pätkää, johon sisältyi se ei koskaan käyttetty pöytä. Otettiin pöytä treeniä vähäsen, osasi olla ja odottaa. Ensimmäisellä kerralla tosin teki 2on2off kontaktit pöydältä maahan asti, hyvin olikin, mutta vähän väärä este. Sitten otettiin itse rataa. Ensin kokeilin lähteä oikealta puolelta, että olin valmiiksi sillä puolella minne halusin päätyä. Noh, Ruffelle se ei ollut loogisin linjaus, joten tiputti muurilta palikan kun teki äkkikäännöksen. Muuten meni nappiin ja meni tuohon pilkkopimeään pussiinkin, aika hyvä treenata tollasella, missä ei nää yhtään mitään, meneepä sitten ihan mihin tahansa pussiin kisojen tullessa. Toisella kerralla korjasin virheen ja otin vasemmalta puolelta, ja takaaleikkauksen puomille, tadaa, vielä paremmin. Otettiin vielä kolmas kerta, mutta ilman pöytää halusin lentävän palkan. Sitten hetkeksi jäähdyttelemään.

Toisena harjoitteena oli tämä kolmen esteen hyppyhärpäke. Tutustuessa tähän oli kaikilla erilaiset ohjaukset, mutta kaikki kuitenkin sitä mieltä, että täähän menee kuin vettä vaan. Kaikkien koirat meni putkeen vähintään kerran, kaikki paitsi yksi tiputtivat ainakin yhden riman, ja montakoha kertaa tätä pätkää loppujelopuksi otettiin?

Ruffen kanssa oli taas läheltä piti tilanne treeneissä. Kentän toisessa päässä treenasi keppejä kovaääninen koirakko, joka meni välillä putkeenkin. Tätä koiran kiljuntaa ja putki ääntä Ruffe ei siedä, enkä kyllä ihmettele. Ryntäsi siis sinne ja sai vastaansa astetta isomman koira, tuli kuitenkin kutsusta pois, vaikka haukkuikin koko matkan mun luokse. Tämän jälkeen oli kontaktin saaminen hiukan hankalaa, ja juoksentelikin ympäri kenttää, ja kävi tarkistamassa monesti, että eihän missään putkessa ole toista koiraa. Saatiin kuin saatiinkin kontakti takaisin, ja suoritettiin tämäkin harjoite yllättävän hyvin. Kaikenkaikkiaan treeneistä jäi hyvä fiilis, varsinkin ihan loppuun otetuista kepeistä, jotka tää yks veteli vauhdilla. Ensi treenit onkin jo torstaina, päätettiin antaa paikalle uusi mahdollisuus, mutta pysytään kovina. Sanellaan suoraa, että mistä tykätään ja mistä ei. Tehdään hommat meidän tyylillä ja otetaan vastaan vain rakentavaa kritiikkiä. Mutta tänän, ah tänään on meidän huilipäivä kera elokuvien ja Saulin.

Ciao!