Sehän osaa

nimittäin irrota. Treeneissä oli luvassa niin yksinkertaiselta vaikuttavaa radanpätkää, toisin kuitenkin oli. Mokailin ihan hassuissa kohdissa, mutta ehkä juuri siksi että olin niin häkellyksissä. 

Ensimmäinen radanpätkä siis sisälti pitkän alku- ja loppusuoran. Esteet ei olleet minkään näkösessä linjassa keskenään, vähän enemmän vielä sekaisin kun tossa ratapohjassani. Kakkoshyppy oli kuitenkin selvästä erillään muista ja olin jo ihan että, hieno homma, ei tuu tapahtumaan. Kas kummaa radalle lähtiessä unohtui ennakkoluulot ja mentiin vaan. Koirahan siis irtosi hypyillä niin paljon sivulle ja eteenpäin, että en ehtinyt ohjata sitä mihinkään putkista. Taisi vähän valmentajaakin hymyilittää. Sano heti, että hienosti ollaan treenattu nyt irtoomista. Olin varmaan vielä suu auki siinä vaiheessa, hetken viivellä sanoin, ettei olla treenattu kyllä yhtään mitään. Toisen kerran rata meni ihan ok, ei hakenut kutosputkeen jostain syystä. Kolmannella kerralla meni ihan perfect. Kerta kiellon päälle, otettiin vielä neljäs ja sekin loistavasti.

Tauon jälkeen tultiin testaamaan tällaista muunnelmaa/pidennelmää radasta. Edellisen irtoamisen jälkeen, oli vaikea edes kuvitella, että toi tajuis kääntyä mihinkään suuntaan. Suora olikin nyt, edestä, takaa, edestä ja takaa. Toinen putki oli vain houkutteena. Loppu rata oli aika selvä. Tein siis kakkoselle pakkovalssin ja koitin kierrättää koiraa todella kummallisesti neloselle, joka jostain syystä kuitenkin onnistui. Mikään ohjaus se ei virallisesti ollut, ehkä tästä tulee kuuluisa Katja Käännös? Valmentajakin kysyi radan jälkeen, että mikä ohjaus mulla oli neloselle. Vastaus oli yksinkertainen, en mitään hajua. Otettiin se kuitenkin uusiksi, ja onnistui edelleen. Kaarros alkoi pienetä ja kiersi esteen takaa, vaikka seisoin ihan väärällä puolella. Seisoin siis neloshypyn oikealla puolella, koira minun ja siivekkeen välissä, josta vasemmalla kädellä tyrkkäsin sen jotenkin esteen taakse. En enää itsekään muista, huhhu. Rata meni kuitenkn hyvin. Tosin A'n kontaktit oli aika lennokkaat ja osui ehkä yhdellä varpaallaan kontaktiin, vaikka pysähtyikin.

Huomenna onkin jo toiset treenit, jonne suunnataan innolla. Jotain ihanaa tähän mustaan arkeen. Tämä ilta menee leffaa katsellessa, oma pörrö sylissä.

Ciao!