Kehonhallintaa

Okei, myönnetään. Olen ollut laiska. tulee kirjoitusahdistus, kun on jäänyt aika monet treenaamiset kirjoittamatta, niin sitten en ole kirjoitellut ollenkaan. Aika tyypillistä. Paljon on kuitenkin tapahtunut, ollaan lenkkeilty nyt lomalla 20 km, ja meillä vieraili Teppo ja Domi shelttimäisin menoin. Treeneissä ollaan tietenkin käyty (ja usein). Sekä kisoja katseltu kalenteriin valmiiksi. Niihin tietysti pitäisi vielä ilmoittautua, ja maksaakin (milläköhän).

Sunnuntaista asti ollaan oltu systerin luona. Kissat otti Ruffen avosylin vastaan, kun taas illan tullen Ruffen hepulit aiheuttu stressiä kissoissa suuresti. Nuorempi vesseli kiipesi oman telineensä ylimmälle tasolle, ja tuijotti sieltä korvat viistossa muristen, ja kyllä kissanpentukin osaa murista. Aamulla kaikki oli kuitenkin taas normaalisti, eikä Ruffen tarvinnut pelätä sähisevää karvapalloa.

Meidän treeniohjelma on mennyt aikalailla sivusuihin. Olen niin vähän kotona, että en ehdi pitää rytmiä. Työharjoittelun vuoksi asustelen Saulilla, jonne en voi Ruffea ottaa arkena mukaan. Joten Ruffe on vietellyt viime viikot leppoisia päiviä kotona äidin kanssa. Tekemisenilo on ollut suuri, aina kun olen tullut kotiin. Temppuja satelee ennenkuin ehtii suutansa avaamaan. Otinkin siis tilanteesta kaiken irti, ja harjoiteltiin vähän kehonhallintaa.

Näitä on tarkoitus harjoitella niin kauan, että koira osaa pyöriä itsenäisesti vadin ympäri. Hauskaa yhdessä tekemistä ja takapään herättelyä. Takajalkoihin ollaan panostettu nyt enemmänkin, kun ollaan harjoiteltu yhden jalan nostamista. Vasenta ja oikeaa, tärkeää treenata molempia. Kuten pätkältä näkyy, on Ruffe yhden puolen koira, vaikka on kuinka treenattu. Nyt olenkin muutaman päivän vain treenaillut tuota vasenta puolta. Toivottavasti tasapainottuisi osaaminen molempipuoliseksi. Muistakaa ihmiset tehdä koirille hyvät lähtökuopat agilityyn!