Kultainen Tina

Lyhyesti, meillä on uusi hoitokoira. Saanen esitellä teille, pinseri neiti Tina. Ja kun sanon meillä, tarkoitan tietenkin minua ja Ruffea. Käytiin nyt hoitamassa Tinaa pitkänäperjantaina ensi kertaa. Sykemittarikin sammui matkalla, kun kilometrejä kertyi reilusti yli kymmenen. Tinan asuinpaikkahan on mainio, mulla on sinne kotoota matkaa sopivasti tunti, ja Saulilta sinne onkin alle 5 minuuttia. Laajasalohan takaa aina mielettömät lenkkiympäristöt, varsinkin nyt, kun on meri jäässä ja tilaa juosta. Tina onkin ihka ensimmäinen tapaamani pinseri joka pysyy vapaana hallinnassa. Olin kovin positiivisesti yllättynyt, että sen luoksetulot olivat niin varmoja. Pidän aina Ruffea vapaana, joten oli mukava, että löytyi tällainen leikkikaveri.

Oman mamman luota lähteminen oli Tinalle vähän kova paikka, piti hetki uikuttaa ja kääntyä katsomaan, että miksei se seuraa. Mun taskusta löytyi kuitenkin tarpeeksi hyviä nameja, jolla Tina rauhoittui ja alkoi nauttia lenkistä. Lenkin aikana taidettiin kiertää koko Laajasalo. Käväistiin tyhjässä koirapuistossa leikkimässä, Tinakin innostui vetämään narua Ruffen seurana. 

Loppu lenkki sujui loistavasti lähäisellä poukamalla kävellen. Onko mitään terapeuttisempaa, kuin kauttaaltaan valkoinen jäätikkö kahden koiran kanssa, ahh mikä perjantai. Tinakin nautti suuresti jäällä kipittelemisestä, innostui yllättäen leikkimään Ruffen kanssa. Ruffella taisi mennä pasmat sekaisin, sillä Tinan leikki ääni on yllättävän kuuluva. Mulla meinasi kamera tippua, kun nauratti niin kauheasti. Hölmöläisiä molemmat.

Näin virallisina tietoina koiria tuli vastaa 12, näistä moikattiin neljää hyvinkäyttäytyvää, ja Tinalla heiluikin häntä hienosti nuuhkutellessa uusia tuttavuuksia. Ruffen aloituksesta yhdelle bordercollielle muristiin, sillä tämä loikkasi puskasta meidän eteen. Noh, Tina oli niin loistava, että murahti hiljaisesti ja ensimmäisestä nimen huudosta juoksi vierelle ja istahti alas. Jokaisella kutsulla aina sama tulos, vaikka oli toinen koira näkyvissä. 

Se on hieno tyttö. Mulla ei ole varmaan piiitkään aikaan ole ollut yhtä mieluisaa ja samantyyppistä koiraa hoidossa. Olen kauhean iloinen, että Tina löydettiin ja toivottavasti jatkossakin päästään sen kanssa touhuamaan. Niinkuin taisin omistajalleenkin jo tokaista, että Tina on ainoa pinseri, joka ei ole haukkunut mua pystyyn tai hyppinyt naamalle. Rauhallinen ja silti kovin iloinen pinseriksi. Mikäs minä olen näitä rotuja arvioimaan, omalla kokemuksella vain puhun. 

Ihana huomata, että Ruffe tulee toimeen kaikkien kanssa. Myös ihana huomata, että näistä kahdesta tuli selkeä lauma, muutama kilometrin kohdalla. Pidi ängetä aina ihan vierekkäin kävelemään, ja puskea toista vasten. Jäälläkin olisi tilaa ollut vaikka kuinka, mutta piti kävellä niin, että kyljet osuivat yhteen. Hassuja otuksia, on ne koirat ihania.