Vaaleanpunainen lauantai

Niin väriltään kuin tunnelmaltaankin ihana vaaleanpunainen lauantai. Aamu sujui kirjoja lueskellen, monet sanovat, että vanhat kirjat tuoksuvat hyvältä. Mutta minusta uusien kirjojen pehmeät kannet ovat vastustamattomia. Lukemista ei vain voi lopettaa, ja tietomäärä kasvaa. Kirja päivitys voisi tulla tarpeeseen. 

Lukuhetkien jälkeen ryhdistäydyttiin ja suunnattiin Jennille, kattelemaan heidän uutta kämppää (niin ja tietysti Elvistä). Elvis on ollut vähän tukkoinen, joten ei olla päästy pitkään aikaan moikkaamaan. Ruffesta mielestä siitä oli ikuisuus jolloin viimeksi nähtiin, sillä kitinä alkoi sillä sekunnilla, kun Elvis näkyi tuulilasin läpi. Uikutus jatkui sisälle asti. 

Jaksan aina ihmetellä sitä, miten persoonallinen Elvis on. Ei pelkästään ulkomuodoltaan pikkuisine tassuineen ja hulppeine karvoineen. Vaan Elvis on mieletön persoona, ja vaikka (Jennin omin sanoin) koira on täysi aasi, niin on se ehdottoman rakastettava. Tämä johtuu pitkälti siitä, kuinka hyvin Jenni on kouluttanut ja toiminut mentorina Elpukalle. Sheltinomistajana edelleen ihmettelen koirien kovapäisyyttä, mutta Elviksen tapauksessa, se ei haittaa. Pusuja sinne!

On jännä huomata, miten koirat todella ovat yksilöitä. Eikä asia mene niin mustavalkoisesti, kuin ''minun koirani ei tykkää nartuista'' tai muuta vastaavaa. Päivänselvä asia on se, ettei Elvis ole helposti luettava koira. Vaikka kovin ilmeikäs vesseli onkin. Moni koira on epäilevä Elviksen kohdalla, vaikka toinen kuinka yrittää nuuskia ja leikittää. Ruffe on ilmeisesti yksi näistä poikkeuksista. Tähän täytyy vielä lisätä, että Ruffe pelkää ja arastelee röhiseviä koiria, kaikki bulldogit ja bostoninterrierit ovat sille maailman hirvein asia. Elviksen röhötys ei kuitenkaan haittaa, päinvastoin. Ruffe tunkee itseään Elviksen naamaan kiinni ja nykii viiksiäkin. Pojat jakavat murisematta saman ruokakupin (vahingossa tosin) ja tulevat aivan täydellisesti toimeen keskenään. Jenniä ja Elvistä voi seurata tästä.

Ehdittiin ulkoilla ennen tätä kauheaa lumimyrskyä, jolloin oli erittäin nätti ilma. Vaikka sormet olivatkin sinisinä. Raahasin kotoa mukanani muutamia agiesteitä, jotta Elviskin saisi treeniä tulevia epiksiä varten. Elviksen putki ongelma oli tipotiessään. Hyppyjä ei kokeiltukaan, lumella ei hyppyytetä, eikä jää ollut parempi vaihtoehto. Hiekkaakin löytyi, mutta kuinkahan mukavalta olisi jäinen maa tuntunut. 

Me ollaan harjoiteltu paljon uutta ja vahvistettu vanhaa. Takajalkoja ollaan aktivoitu likipäivittäin ja uusia juttuja ollaan treenailtu ainakun on aikaa. Maahanmenoja on pitänyt vahvistaa aikalailla. Nytkun asustelen suurimmaksi osaksi Saulilla ilman Ruffea, on aktivointi porukoiden harteilla. Hyvin ne on kuitenkin sille keksineet tekemistä, ja lenkit ovat olleen kovin runsaita. Mun kansa tekeminen on silti aivan eriasia. Tällä hetkellä on työn alla takajalkojen nostot, käskyinä ''vasen'' ja ''oikee''. Ja älkää huoliko, käännökset on Ruffelle opetettu sanoin '' Left '' ja ''Right''.

Ps. Miellyttääkö uusi ulkoasu ja banneri?