Makeaa mahan täydeltä

Oletteko rakkaat lukijamme huomanneet, että olen laiska. Ehei, olette nyt väärässä. Olen niin kovin tekevä ihminen, että loppuu voimat illalla koneella istuessa. Paljastankin nyt suuuria pieniä salaisuuksia minun kevääni kulusta. Jännittävää!

Asia numero yksi, päätin tammikuussa, että pitäisin agilityn alkeiskurssin pennuille. Hakijoita ryhmääni tuli mielettömästi, mutta päädyin pitämään kaksi ryhmää, että aikaa jäisi muuhunkin. Minulle on kuitenkin ehdottoman tärkeää, että kurssilaisillani on kotoisa olo ja ystävyyden tunne. Siksi tutustunkin ryhmäläisiini kunnolla, ja meillä onkin oma facebookryhmä, jossa sosialisoidaan jo nyt. Kurssi alkaa toukokuun toisella viikolla, ja jatkuu kahdeksan viikon ajan. Olen niin iloinen, että pääsen näiden ihmisten kanssa opettamaan pennuilleen agilityn saloja. Kerrassaan ihanaa, asiasta vielä paremman tekee se, että ryhmät ovat shelttipainotteisia.

Asia numero kaksi, Tinasta on tullut meidän vakkari. En ole meidän touhuista kirjoitellut, koska kamera on aina jäänyt laukun pohjalle. Meillä on niin mukavaa, etten tajua ottaa kameraa esille. Tinan kanssa ollaan lenkkeilty oikein olan takaa, ja käyty kurkkaamassa agilityesteitäkin. Hyppimisen tuleva maailmanmestari on aikamoinen taitotassu, jossei pelottavia putkia lasketa mukaan. Kyllä niihinkin mennään, kunhan on sitä lihapullaa - ja paljon.

Asia numero kolme, jottei viikossa olisi liian vähän agilityä, alan kouluttamaan meidän seurassa agilityn mölliryhmää. Tunti viikoittain kuluu viiden ihastuttavan koirakon kanssa, joista löytyy karvakorvia puudeleista terriereihin. Olen niin iloinen tästäkin ryhmästä, etten malta oikein odottaa toukokuuta. 

Asia numero neljä, me saatiin ryhmäpaikka Juuso Ahon treeneistä. Juusolla itsellään on kolmosissa kisaavia valkkareita, oijoi. Me toivotaan pärjäävämme ryhmässä, ja alettiin suunnittelemaan ''parempi koirakko 2013''-projektia. Uusia ohjauksia, ja estevarmuutta. Meistä tulee vielä jotain!

Tämän kaikenlisäksi pyörin shelttitapaamisissa, ja järjestänkin niitä. Treeniryhmiä on yhtäkkiä kolme, ja kaikille suunnittelen mielenkiintoista treenattavaa, kunkin koirakon mukaiseksi. Omat tavoitteet pitäisi saada paperille, ja tehdä treeniaikataulu. Onko tässä jo tarpeeksi hyvä syy olla kirjoittamatta joka treeneistä? Huhhu. Minä ryhdistäydyn, keväästä saa aina energiaa, ja koulun loputtua ei ole mitään muuta, kuin koirailua ja bloggausta luvassa. Ihanaa.

Kuinka usein toivoisit meidän päivittävän blogia?

Useammin vai harvemmin, mitä postauksia oikeasti odotat!