Mökki kausi avattu

Tänään oli aamulla suuntana Rejböle, ja meidän ihana mökinpahanen. Tehtiin pieni mutka matkaa, jolla napattiin Tina mukaan talkoilemaan keväiseen ilmaan. Autossa piti ensin huutaa mamman perään, kunhan motarille päästiin alkoi rauhallinen matkustaminen. Nökötti Ruffen kanssa molemmat sylissä, vaikka olikin kuuma. 

Tinsullahan on muutama allergia tiedossa, joten en uskalla koskaan ottaa mitään meidän nameja edes esille. Niimpä jo eilen marssin kauppaan ja ostin kanafileitä, sekä porkkanaa. Kanat paistoin kevyesti, ja kuution pieniksi paloiksi, porkkanoita sekaan ja voilà. Hyvin näytti maistuvan molemmille. Sillä hetkellä kun käsi meni taskuun, oli molemmat tarjoamassa tassuja ja maahan menoja. Höpsöt.

Perillä oli molemmilla intoa enemmän kuin laki sallii, ja käytiinkin pienellä kävelyllä. Tämän minimaalisen kiepahduksen aikana, päätti Tina heittää talviturkkinsa, ja päätyi lätsähtämään pienimuotoiseen jokeen mökin vieressä. Ensimmäinen reaktio oli paniikki, seuraavana nauroinkin jo hysteerisesti. Tina oli itse hiukan hämillää yllättävästä uinti reissusta, mutta meidän muiden hersyvä nauru sai sen iloitsemaan märkyydestä huolimatta. Saatiinkin siis katsella hepuloivaa pinseria muutama tovi. Hyvinhän se kuivui juoksemalla tuhatta ja sataa. Kuistille päästyä kuivailtiin sitten kunnolla, ja heitettiin Ruffen uusi villapaita niskaan. (Tosiaan, Ruffelle villapaita hommattu pian tapahtuvan karvojen ajelun takia.) Hyvin puki tätäkin neitiä, tyytyväisenä lämmitteli auringossa pusero päällä. 

Talkoohommiin kuului taas peti vaatteitten tuulettelua ja sen sellaista. Itse lähinnä haravoin, koirien avustuksella tietysti. Tina keräili keppejä oikein mallikkaasti, tosin siitä pinosta mihin olin ne juuri laittanut. Hetkeksi kun käänsi selkänsä oli nuo kaksi repimässä keppejä kappaleiksi, ja mutustamassa kaarnaa. Hohhoijaa, olisi mulla sitä kanafilettä ollut taskussa mukana, eiei, kepit on kivempia.

Olen jotenkin edelleen ällikällä lyöty siitä, miten pinseri voi pysyä noin hyvin hanskassa. Piha oli täynnä myyränkoloja, metässä vipelteli arvaamattakin hiiriä ja sisiliskot valloittivat kivetystä. Kaikista häiriötekijöistä huolimatta, tuli Tina aina kuuliaisesti luokse. Treenailtiin vähän kaukokäskyjä, ihan vain omaksi ilokseni. Välimatkaa otettiin pellolla 15 metriä, josta huutelin ''istu'' ja ''maahan'' komentoja. On se taitava, harmi etten tajunnut ottaa videolle. Tinsusta on kyllä mihin vain.

Kaiken tämän niin sanotun talkoilun lomassa, löysin Tinasta uuden puolen. Se on aaaaaivan hulluna lentopalloihin. En tiedä, onko kyseessä yleisesti kaikki lentopallot, pelkät pallot vai vain tämä pallo. Heiteltiin varmasti yli sata kertaa palloa, ja aina jaksoi tuoda takaisin. Välillä piti pallo riistää Ruffeltakin, että saisi vaan leikkiä. Nämä kaksi viettikin suurimman osan päivästä pallon parissa, joka (yllättävää kyllä) on vielä ehjänä. Kepit saivat siis jäivät unholaan pallon löydyttyä.

Ennen kotiin lähtö kokeiltiin meidän uusinta hankintaa - koirareppua. Tarkoituksena siis kasvattaa lihasta, lisätä vastusta ja kuluttaa sitä ääretöntä määrää energiaa. Näytää toimivan. Ruffe kantoi tänään reppua ensi kerran n. 15 min, sisällä oli näin ensi kerraksi vain pehmoleluja, painoa tuli 600g. Koirilleha suositellaan maksimi 25-30% omasta painostaan. 

Tina sai kokeilla reppua samaiset 15 minuuttia. Että olivat kyllä molemmat niiiiin tärkeinä, kun heille uskottiin tällainen työ. Kävelivät elegantimmin kuin yleensä, eikä hötkyilty mihinkään suuntaan. Olivat kovin innoissaan repusta kokeilun jälkeenkin, ja Tina työnsikin päänsä repun kiinnityksiin, että ''laitahan jo uudestaan''. Tällä kertaa saa tämä 15 minuuttia riittää. Ruffelle pitää varmaan ensikerralla laittaa kylmäkalleja kyytiin, ettei vallan läkähdy.

Niiiiin paljon on sanottavaa ja kehuttavaa, mutta ette varmaan yksikään tätä postausta jaksanut lukea alusta loppuun. Oli vaan niin mahtavaa, etten voinut hillitä verbaalisialahjojani. Toivottavasti nähdään Tinsua taas pian! Se on kyllä meidän ykköstyttö. Mialle kiitos ihanasta hoitokoirasta, ja meihin luotosta. Me tykätään teistä ! :)