Ojanko vaihdettu Purinaan

Okei myönnetään, ollaan kisattu turvallisilla vesillä. Aina oman hallin kisoihin ilmoittauduttu, järjestäjällä ei niin väliä. Nyt sitten häpesin itseäni jo riittämiin, ja ilmoittauduin muualle. Syitä siihen, miksei olla kisattu muualla on kaksi. Yksi todella huono ja toinen ymmärrettävä. Kisat ovat olleet kaukana, eikä minulla ole ajokorttia, ymmärrettävää? Ja kaksi, olen pelännyt että toi rämäpää keksisi jotain tyhmää uudessa hallissa. Tiedostan itsekin, että kokeilemalla, kokemalla, kouluttamalla ja kiittämällä saa onnistuneita suorituksia. Niimpä vihdoin otin itseäni niskasta kiinni. KKKK.

Tänään aamuna löysinkin itseni Purina Areenalta. Paikalla oli tuttuja taas. Meidän nykyinen (tai siis viime tiistaina lopettanut) valmentajamme Isabella, Omaan ryhmääni suuntaava Anne, sekä meidän pentuagility kurssin pitänyt mahtava Ida! Että aloin ikävöimään meidän pentukursseja, ja Idan oppeja. Täytyy vielä hänen huomaansa päästä. Meidän mahdottoman loistava pohja on hänen ansioitaan, lopusta sähellyksesta vastaan itse.

Ensimmäinen (d) startti tuntui niiiiiiin kivalta. Olin aivan fiilareissa radasta ja jännitys katosi taivaan tuuliin. Rata menikin loistavasti, ainoa virhe tuli omasta huonosta linjasta. Kepit veti koiraa puoleensa, mitä en tosiaan ollut odottanut. Kielto siis sieltä, ja loppu rata loistavasti läpi. Tällä tuloksella tultiinkin siis kolmansiksi.

Toinen (e) rata tuntui meilkein yhtä kivalta. Pidin kovasti tuomarin ajatusmaailmasta. Meni taas niin hyvin, ja jäi loistava fiilis, mutta. Varasti puomin kontaktin huomaamattani. Virheitä ropisi muutama, ja takaisin päin hypätty hyppy koitui kohtaloksi. Mahtavat kepit!

Kolmas (f) rata oli hypäri ja edelleen yhtä mukavan tuntuinen, ohjauksiin tuli taas takaaleikkauksia (joihin ollaan ihan ihastuttu, ''ei'' varmaan näy). Ruffe kuitenkin luki mun huonon ohjauksen 12 hypylle takaaleikkaukseksi, ja kääntyi hypyltä väärään suuntaan. Olin jotenkin hämilläni, ja pysähdyin, jolloin Ruffe palasi taas esteen takaisinpäin.

Taskussa siis kaksi hyllyä ja yksi sijoitus. Miielettömät kepit. Kaikilla radoilla. Piste. Valsseja en oikeastaan tarvitsisi, koska niihin en enää edes ehdi. Jotain on siis saavutettu! Nimimerkillä valssailin kaikki rataantutustumiset, ottaakseni varman päälle. Ja päädyin ohjaamaan vain takaaleikkauksia, kunnes sen yhden valssin tein, joka pilasin etenemisen. Ohjaajalle muistiin, että koira tosiaan osaa ne kepit, elä painosta. Valsseihin et ehdi valopää. Ja muista oikeasti syödä ennen kisoihin lähtöä!

Olen ylpeä mamma ♥
palkinnoksi irtosi mokkanahkainen dummy ja säkki Purina Onea.