18.6.2013

Piukat paikat

Eilen oli Ruffella (liian) pitkään odotettu hierontapäivä. Ollaan ennen käyty aina Milla Lindin vastaanotolla, johtuen myös siitä, että Milla oli meidän rally-toko gurumme jonkin aikaa sitten. Nyt kuitenkin siirryttiin uusille vesille, ja suunnattiin Helsingin Koirauimalaan. Varatessani aikaa, ilmoittivat että Samille ei enää aikoja saisi, hänellä sattui sopivasti olemaan lomaa. Niimpä päädyin hänen harjoittelijansa vastaanotolle, enkä muuten kadu! Sana harjoittelija herättää aina tunteita kuten '' osaako se nyt varmasti, onko siitä mitään hyötyä ''. Noora kuitenkin osasi hommansa, ja onneksi jää töihin uimalaan, jottan voidaan häntä myöhemminkin häiritä. Todella mukava nuori nainen.


Ennen hierontaan ravailtiin ja käveltiin kentällä, jossa Noora tutki Ruffen liikkeet läpi. Oltiin samaa mieltä kaikesta näkemästämme, sokea olisi saanut olla että olisi näitä nähnyt. Ruffe peitsaa kävellessä, mitä ei ole aikaisemmin tehnyt, tämä ei siis voi olla hyvä juttu. Jos olisi aaaaina peitsannut, ei se olisi ongelma. Tämä yllättävä muutos kuitenkin aina hälyttää. Ruffe oli myös takaa kovin ahdas, mikä taas viittaa selkä ja lanne jumeihin, tietenkin myös loogisesti takajalkoihin, reisiin ym. 



Hieronnan aikana oli helppo huomata, milloin Ruffe ei pitänyt kosketuksesta. Protestihännäksi nimetty vipatus tapahtui aina käden osuessa loppu selä ja lanteen alueelle. Muut paikat sai hieroa auki mukavasti, Ruffen nuokkuessa silmät kiinni. Lanteen kanssa vietettiinkin pidempiä hetkiä. Note to self, nämä kaikki olivat enemmän tai vähemmän jumissa.
  • Niska, TOKOjumi.
  • Lavat, vähän kireät saatiin auki
  • Rinta, pientä kireyttä 
  • Etujalat, kaikki ok, hyvät lihakset
  • Yläselkä, suhteellisen auki
  • Alaselkä, kovin jumissa, hiukan 'turvonnut'
  • Lanne, erittäin jumissa, kova mötkylä
  • Reidet, jumissa, johtuen lannejumista. Selvää kireyttä.
  • Tassut, taupuvat hyvin, kokonaan auki


Kotona tulisi siis tehdä pitkiä ravilenkkejä. Jätetään laukkailut sikseen, jotta saataisiin tuo lanne auki. Pyöräily on ok, ja suotavaa mikäli vauhti pidetään koiran valittavana ja ravi askelajina. Näinhän se on aina ollutkin, täytyy vain toppuutella Ruffea tuon vauhdin kanssa. Se kun tykkää kisata pyörän vauhtia.

Venyttelyjä tietenkin täytyy tehdä, mitkä voikin aina tehdä lenkin jälkeen lihasten lämmittyä. Tuolle lanteelle on ihan oma venytyksensä, joka oli meille täysin uusi. Sainkin siis verrata vetreän koiran takajalkojen liikettä ja omani. Eipä kovin kauniisti taivu meidän herralla. Ihan harmittaa toisen puolesta, vaikka tämä on ihan rutiini juttu.

Hoito-ohjeita sateli siis taivaista, mikä on aina mukavaa. Ikävää oli se, että Ruffe todella on näin jumissa. Kehuja tuli jumeista huolimatta siitä, että lihakset ovat erittäin hyvässä kunnossa, niinkun näin harrastusvalintoihin nähden. Hierojan ilme olikin katselemisen arvoinen, kun aloin latelemaan harrastuksia, ja viikko aikatauluja. Huhhu. Tässä välähti itselläkin sen verran, että väääähän täytyy himmailla, ja pitää enemmän vapaapäiviä. 


Seuraava aika on heti heinäkuun alussa, parin viikon päässä. Me todella ryhdistäydytään tämän lihashuollon kanssa. Olen oikeasti ahkera huoltamaan lihaksia, doboillen ja venytellen. Silti ne ovat päässeet jumiin. Erityisesti tuo lanteen jumi harmittaa, sillä se todella on täysin kova. Siihen siis venytyksiä, ja hellää hoivaa. Hierontakirja ja dobo-ohjeet käteen ja hösseliksi. Toivotaan, että ollaan pian vetreämpiä.

Kuinka usein teillä käydään hieronnassa?
Mitkä harrastukset tähän johtavat, suositteko fyssareita vai hierojia.

12 kommenttia:

  1. Olen itse opiskellut koirahierojaksi omien koirien vuoksi, en siis hiero ammatikseni muuten. Suosittelen sitä kyllä kaikille, ne hierontaliikkeet on aika yksinkertaisia ja helposti omaksuttavia, nopeasti myös oppii tuntemaan missä kohtaa koiralla on ongelmia ja usein myös koira itse vähän ilmoittaa niistä kuten Ruffe. Toi hieronta kirja on varmasti hyvä, jokaisen jolla on harrastava tai muuten jumiin menevä koira pitäisi opetella vähän hieromisen perusteita niin koirankin olo helpottuu. :) Meillä tosiaan on ihan sekä harrastusten ja rakennevikojen vuoksi jumeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä. Liian helppoa se ei kuitenkaan ole, kun täytyy tarkkana olla ettei vahingoita koiraa. Nopeasti nämä otteet sun muut kuitenkin oppii. Pehmeäpäiset paimenet kyllä kertovat kun tuntuu ikävältä tai mukavalta.

      Hyvä kuulla, että muutkin hoitavat itse koiriensa lihashuoltoa. Kotihoito on kuitenkin kaiken perusta :)

      Poista
  2. Moikka! Meillä käydään hierojalla tasaisin väliajoin ja jos hieroja suosittele uutta kertaa aika lähellä edellistä kertaa niin sitten saatetaan mennä vähän tiiviimmin. Stella vetelee agilitya niin täysillä että sillä tuppaa lapojen sekä etujalkojen alueet mennä jumiin, kun taas Sulolla on tuo tokojumi niskassa sekä toisella puolella lanneosastolla ja sen takia se ei tarvitse kuin tsekkauskäyntejä pari kertaa vuodessa. Käyn myös fyssarilla silloin kun en vie Stellaa hierojalle ja agilityn takia käyn ainakin 4 kertaa vuodessa tasaisin väliajoin. Eläinosteopatia + hieronta on meillä ne mitkä pitää tuon aksahirmun kunnossa ;) Itsekin olisi tarkoitus opetella hieromista, yksi hierontakirja löytyy, mutta en tiedä onko se parhaimmasta päästä. Mikäs kirja sinulta löytyy tai olisiko antaa vinkkejä mistä kirjasta kannattaisi itsekseen opetella perushierontaotteita? :) Vapaapäivät on ehdottomia ja todella tärkeitä! Kummasti on koiralla vauhtia kun on pitänyt yhden ylimääräisen vapaapäivän harrastuksista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kuullostaa erittäin hyvältä, teidän porukalla on luksusoltavat. Toisaalta kun teidän menoa on katsellut, niin ihmekkös tuo. Kamala tykki tämä Stella, onneksi Sulo ottaa lungimin :)

      Voi apua, hierontakirjat on kaikki jossain tuolla sängyn syövereissä, mutta varmasti aloittelijalle hyvä on tämä ''Lepoa tassuille'' - koiran hieronta ja venyttely. Kirjan on kirjoittanut Anna Holmgren yhteistyössä Marien kanssa.

      Toinen ihan ehdottoman hyvä kirja, on Tommy Wirenin '' koiran lihashuolto'', tämä on kallis opus ja valitettavasti aina loppu. Jos jostain tämän löydät, niin vinkkaa ihmeessä minullekin. Olen kirjaa jahdannut jo puoli vuotta tuloksetta.

      Koirakoulut järjestävät myös hierontakursseja, lemppari koiranomini (www.koiranonni.com) on valitettavasti äitiyslomalla, joten en nyt voi häntä suositella. Muutoin passittaisin kaikki hänen oppeihinsa, todella osaava hieroja :)

      Poista
  3. Saahan vanhempikin koirasi hierontaa? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lassea ei valitettavasti voi hieroa monestakin syystä. Esimerkiksi Helsingin koirauimalan sivuilta löytyy esteitä hieromiselle, joista Lasse täyttää suurimman osan.

      Lassen lihaksia aktivoidaan ja venytellään sen verran kuin uskalletaan. Eipä tuo vanhus paljoa mitään teekkään, lähinnä venytellään, että vetreinä pysyttäisiin.

      Koirahan ei siis ole myöskään minun, joten päätös sen hieromsesta ei ole minulla. Koira on mies sosialistettu huonosti, joten ei varmasti antaisi vieraan ihmisen lääppiä itseään. Tulinen terrieri olisi kaivannut enemmän päätä nuoruusvuosinaan, minähän olen ollut tämän ärrierin elämässä vain muutaman hassun vuoden.

      Poista
  4. Mitäs teidän agirintamalle kuuluu? Et ole pitkään aikaan kirjoittanut reeneistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä kyllä postausta tulossa :) En vain oikein ehdi kirjoittaa treeneistä, kun tulee treenattua niin tuhottoman paljon! Treenivihko kuitenkin näyttää vihreää, kun olen ruvennut nyt kirjaamaan ihan konkreettisesti onnistumisprosnetteja sun muita :)

      Poista
  5. Olisi muutama kysymys shelteistä:
    ¤ onko shelttejä helpppo opettaa pysymään omalla pihalla?
    ¤ onko turkinhoito kuinka vaativaa?
    ¤ lähteekö paljon karvaa (näkyykö paljon siällä huonekaluissa, vaatteissa yms.)?
    ¤ ovatko hirveän haukku herkkiä?

    Haluaisin vaan tietää omakohtaisia kokemuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin on kamalan vaikea vastata, sillä kaikki ovat yksilöitä.

      Meidän sheltti on niin kiinni minussa, ettei koskaan lähtisi livohkaan pihalta. Ei sitä ole koskaan opetettukaan, ettei saisi tästä lähteä - se ei vaan ole koskaan lähtenyt. /// Ystävän sheltti sen sijaan huuhailee hajujen perässä ruusuaidoistakin läpi.

      Turkinhoito on sekin kovin yksilöllistä. Meidän pojalla on kaaauhean paksu turkki, joka vaatii ehdottomasti viikottaista harjausta. Takkuja tulee korvien taakse ja muihin pehmeisiin kohtiin. /// Taas ystävän shelttiesimerkkinä, ei mene takkuun sitten millään, eikä omaa pohjavillaa joka takkuunnuttaisi.

      Karvanlähtö aikaan karvaa on sisällä ihan riittämiin. Ei kuitenkaan samalla tavalla kuin vaikka labradoreilta, karvat eivät peitä huonekaluja. Mustat vaatteet voit kuitenkin pistää ylähyllylle ja toivoa parasta, mulla työvaatteet aina ihan karvoissa - johtuu myös materiaalista.

      Haukkuherkkyys johtuu geeneistä. Mikäli koira on haukkuvista vanhemmista, on luultavampaa että sillä on taipumusta haukkumiseen. Kaikki on kuitenkin kiinni koulutuksesta :) Meidän poika lopetti haukkumisen pentuiässä, kun tarpeeksi tähän puututtiin. /// Ystävilläni on kovin haukkuviakin shelttejä, joita ei voisi pitää kerrostalossa.

      Poista
    2. Kiitos vastauksista :) Ja tottahan se on että se riippuu yksilöstä ja koulutuksesta...

      Poista
  6. Hei Gabriella, tämä nyt jo vanha posti, mutta kokeilen kuitenkin. Eihän sinulla sattuisi olemaan tietoa, mihin koirauimala Noora on päätynyt, tekeekö vielä koirahierontaa?

    VastaaPoista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)