Viime kerralla omistajan tuodessa Pessin, hän ilmoitti että uskoo Pessin saaneen lisää itsevarmuutta, sillä on ärhennellyt muille. Pessi on maailman kiltein poika, niimpä ihmettelin moista. Ennen Pessi otti turpaansa liki mielellään, ja alistui jokaiselle. Nytpä ei kuulemma näin ollut. Ruffen kanssa kaikki meni hyvin, vaikka pikku paimenen pitikin napsia toisen viiksiä.
Tätähän minä olen halunnutkin tehdä, pureutua ongelmaa, lukea koiraa, ja niin edespäin. Niimpä suuntasin tämä viikkoisten hoitokoirieni luokse Pessilän kanssa - Ruffe sai jäädä kotiin. Päästin hoffit Fenjan ja tämän pojan Rudin nuuskuttamaan Pessiä. Nartun kanssa Pessi tuli välittömästi toimeen, Rudin ja Pessin piti vähän pitää matalaa murinaa, jonka jälkeen antoivat olla. Koska Rudi oli jo käynyt minun ja Ruffen kanssa aamulla, nappasin Fenjan meidän kanssa lenkille. Kaikki sujui hyvin, kukaan ei kukkoillut ja ihan innostuivat leikkimäänkin! Tunnin lenkin jälkeen käytiin tipauttamassa Fenja Rudin seuraksi, ja jatkettiin matkaa kotiin. Ruffe oli jälleen ikionnellinen, kun pääsi pusuttelemaan Pessiä.
Viime kerralla löysin Pessilästä muutamankin punkin. Myrkkyjähän ei tässä koirassa ole, lähinnnä lasten takia. Näitä ikäviä kavereita tarttuu mukaan saaristosta, joten ajattelin helpottaa kaverin arkea pienellä trimmillä. Masusta lähti reeeeilusti karvaa, samoin nivusista ja vähän housukarvojakin. Tällä kertaa löytyi yksi aivan säälittävän pieni punkki, jonka sai nipattua helposti pois. Pessi antaa minun käsitellä itseään niin hienosti, aina jos sille tulee mielihalu lähteä, riittää pienikin ''äp äp'' ja koira rentoutuu uudelleen.
Pessi on tämän hetkisistä hoitokoirista ehdottomasti suurin. Vaikka turkki hämää, niin ei sisältäkään mitään ruipeloa löydy. Kamalan kokoinen lihasjärkäle. Tämä tuo vaihtelua pikku paimeneeni. Isojen koirien kanssa huomaa aina herkemmin asioita. Esimerkkinä vaikka remmissä kävely, mikäli Ruffe näkee jotain kiinnostavaa ja nykäisee (näin ei kyllä itseasiassa koskaan ole tapahtunut) niin käsi ehkä vähän nytkähtää. Pessin spotatessa jotain mielenkiintoista saa pistää kaikki jarrut kehiin. Välillä ihan naurattaa. Tähän ollaan pureuduttu Cesar Milan stylellä, eli kaulapannattomuudella. Hihnasta tehty kurkkari yläniskaan, joka nykyään pysyy löysänä koko lenkin. Huomautuksia olen saanut väillä tehdä, kaikki täydessä hiljaisuudessa. On aika ensiarvoisen tärkeää, että Pessi todella kunniottaa minua, muuten oltaisiin rekan alla molemmat. Nyt ollaan päästy suhteelliseen yhteisymmärrykseen siitä, kuka vie ja ketä.
Miten teillä ollaan hihnassa?
Vedetään yhtäjaksoisesti, innostuneena, kanien perään, vai onko koirasi hihnakäytöksen kuningas
Siulla on aivan ihana blogi, ja teksti on mielenkiintoista ja kuvia on riittämiin. Mukavaa seurailla koiriesi kuulumisia. Jatka samaan malliin! :-)
VastaaPoistaMeidän kultainennoutaja on hihnakäytöksen kuningatar, välillä saattaa vähän nykäistä esim. lentävän lehden tai linnun perään koska on vielä nuori, mutta ei sen kummempaa. Meillä on kunnioitus kohdillaan:-) Ja toinen koira on perässä vedettävää mallia, se on niin pieni ja askel lyhyt.
Kiitos paljon! Aina ihana kuulla, että minun uurastustakin arvostetaan :)
PoistaTuon ''kultainennoutaja''- sanan kohdalla osasi jo päätellä mitä on tulossa, aivan ihana rotu. Onkin kovin ymmärrettävää, että lehtiä pitää vähän jahdata, olisihan se sangen tylsää, jos olisi täysin reagoimaton koira!
Bettyn kanssa sujuu remmilenkit ihan ongelmitta. Kulkee löydällä narulla yleensä vähän takana, joskus harvoin saattaa eksyä mun edellekin, mutta tosi harvoin yrittää vetää. Tietty jos joku pikku tirppa tai myyrä vilahtaa ihan tassun vierestä niin pakko on vähän yrittää perään mutta aika nopeaa kyllä palautuu takaisin normaaliin tilaan.
VastaaPoistaSitten tää meidän uusin tulokas. Perjantaina kaikkien yllätykseksi kotiutunut 10 viikkoinen dalmatiankoirapentu. Ihan mahtava hihnakäytös nyt jo! Vähän ehkä mun harmi kun olisin siitä vetolajeihin halunnut kaveria, mutta muuten tietysti kiva. Tää kaveri nimittäin ei kulje askeltakaan mun edellä missään tilanteessa. Seuraa perässä kun hai laivaa löysällä hihnalla. :D
Vaistoilleenhan ei mitän mahda :) Onhan se vähän hassua, että rodulle on satoja vuosia sanottu ''jahtaa kaikkea mikä liikkuu'' ja sitten yks kaks sanotaankin, että pitäisi jättää pikkueliöt rauhaan :D
PoistaAI APUA, mistäs sellainen nyt tupsahti? Hämmennyykseni on suuri.
Sain reilu kuukausi sitten tositositosi hyvän tarjouksen tosta pennusta. sillon olin kuitenkin varma että pentua ei tule kun bettyllä oli ilmassa vielä pientä teiniperseilyä ja ei ollut asuntoa tai mitään minne koiran olisi voinut ottaa. Jotenkin kummasti asiat vaan sitten järjesty kivasti ja pentu tuli taloon. Eikä kyllä tarvii valintaani katua vaikka pienen riskin otinkin kun näin pienellä ikäerolla toisen koiran otin ja vielä sellaista rotua josta kasvaa ihan reippaasti bettyä suurempi. Betty on ihan selkeesti osoittanut pennulle että hän on se joka määrää ja noitten yhteiselo sujuu mitä loistavimmin. Musta tuntuu että bettykin tottelee vielä paremmin kun normaalisti jos pentu on menossa mukana. Kai se vähän on mustis.
PoistaMeillä osataan vihdoin pitkän harjoittelun jälkeen kävellä hihnassa kun ollaan omalla porukalla. Sitten jos mukana on muita koiria tai ihmisiä, niin neliveto on taukoamatta päällä. Koira toki on vielä nuori (1,5v.) ja muutenkin todella energinen ja utelias. Jos sattuu olemaan tähän hyviä vinkkejä, niin otan niitä mielelläni vastaan. :)
VastaaPoistaTapoja opettaa koira hihnaan on yhtä monta kuin omistajaakin, en osaa mitään yksittäistä suositella, kun en tiedä koiran kokoa, rotua, luonnetta, vetotaktiikka tai syytä. Nähdessäni koiran, osaisin varmasti neuvoa.
PoistaMaailman yksinkertaisin ja tärkein neuvo on kuitenkin tämä - ÄLÄ vedä kilpaa.
Kun koira vetää, on sinun turha pistää vastaan toisessa päässä. Lyhyet huomauttavat nykäisyt ja kun remmi löystyy, annataan olla. Voi myös pysähtyä joka kerta, kun remmi kiristyy. Riuhtominen ja vetäminen omaan suuntaan ei siis auta, aina nykäisy SIVULLE :)
Ah, hyvä kun luin tän, muistui taas mieleen toi sun hihnakurkkarineuvo! Benny on täällä tänään yötä, niin ei sit ehkä tarvii joka lenkkiä olla perässä vedettävänä räsynukkena. :D
VastaaPoistaPS. Testasin Bellan kanssa sitä rentoutusharjoitusta. :) Aluksi ei ymmärtänyt mitä haluan ja yritti aina välillä nousta, mutta loppua kohden alkoi olla rennompi. Ei täysin rento, mutta pieni muutos kuitenkin!