Koko kesän olen saanut pärjätä ilman mun lempparityttöä, ihan kamalaa! Niimpä muuttohässäkäkin keskellä marssin tapaamaan tyttöä 12 kilometrin lenkin kera, on se vaan kesällä niin erinlainen. Stressi on tipotiessään ja osaa nauttia kaikesta tekemisestä, mutta koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tässä näitä olisi.
Vaikka sää oli pilvinen, uskaltautui meidän vesihirmu uimaankin - jos sitä voi uimiseksi sanoa. Likka pärskii ja loikkii, kunnes juoksee täydellä vauhdilla rantaan, kierii hiekassa ja sitten homma alkaakin alusta. Hauskahan tätä on seurailla. Keppiä noudettiin onnistuneesti melkein kymmenyksen verran, mun kanssa ei yleensä tykkää leikkiä noutoleikkejä - pahvilaatikoiden repiminen kyllä passaisi. Vaikka vesikin oli kylmää, sai Tinsu mut innostumaan kahlailuun, pitihän meidän kerran kesässä vähän 'uida' yhdessä!
Tinsun naapureiden sanoin ulkoilutan hengen vaarallista ja riekaleiksi repivää koiraa - vähän epäilen. Tämä neiti on aika vokaalinen välillä muiden koirien seurassa, muttei koskaan ole hampaitaan käyttänyt. Tinsu pitää omasta tilastaan ja ilmoittaa loksuttelulla ja ulahduksella, että nyt ollaan liian likellä. Tämä on musta koiralle suotavaa ja oikeuskin. Ei me ihmisetkään haluta kaikkia ventovieraita syliin, eihän?
Koirapuistossa jaksetaan aina ihmetellä, että miten nätti kaveri Tinsu on ja kuinka hyvin se käyttäytyy. Puistossa ei ole ikinä rähissyt minun kanssani, muttei leikkinytkään suuremmin. Tällä kertaa puistossa oli isokirjo koiria, joten minun oli sinne pakko ängetä. Kaksi rauniokoiraa, toyvillis, sekarotuinenpaimen uros, sekä ystävämme Dansu-sheltti. Hyvin likka pärjäsi isossakin laumassa, eikä tarvinnut näille kavereille louskutella - osasivat antaa tilaa. Noin muutenkin koko lenkki sujui erinomaisesti, kaikki merkit joskus remmissä vetävästä Tinsusta oli poissa! Nätisti ravailtiin vierellä ja välillä takanakin. Kellekkään ei ärräilty, vaikka yksi terrieri koittikin vähän Tinaa haastaa - likka viisveisasi ja tuli vierelle seisomaan.
On se vaan mainio. Kamalan suuri kehitys tapahtunut niin pienessäkin ajassa. Eihän Tinsu koskaan ole remmirähjä ollut tai vetokisojen sankari, mutta silti. Ennen hiukan mulkoili vastaan tulevia, nyt ei tarvinnut edes kytätä. Ennen veti alkulenkistä, kun oli niin innoissaa, enää ei sitäkään. Rauhallinen ja entistä iloisempi pinseri vietiin siis hymyssä suin kotiin. On se vaan niin kovin tärkeä koiraystävä, hieno likka.
Täytyy laittaa tähän samaa tekstiä kuin facebookin, jospa kävisi sitten välillä kurkkaamassa täältä kun naapureitten urpo käyttäytyminen taas alkaa risoa.
VastaaPoistaIhania kuvia taas :) Jännä juttu tuo Tinan stressitason laskeminen, ihan selvästi oma stressi siirtyy siihen ja tooosi helposti - kuten tietty oma mielenrauha. Täällä on nimittäin ollut koko kesän todella leppoisaa kun naapurikoirat ovat olleet poissa ja suuri osa naapureistakin. En ole ihan täysin huomannut kuinka olen itsekin nauttinut rauhasta, sen tajuaa vasta kun joku muukin hoksaa kuinka koira on muuttunut viilipytyksi. Naapurit ovat palaamassa kehiin mutta kun muutos Tinankin mielialassa on ollut niin merkittävä on helppo muistaa pitää omat ärsytyskierrokset kurissa jatkossakin. Kunnes muutto sitten jossain vaiheessa toteutuu. Sekin suunnitelma on ollut vähän hyllyllä kun ei ole ollut naapureita ahdistelemassa vähään aikaan :)