Tiistaina heräsin kuudelta ja suuntasin suihkun kautta hakemaan Morrista lenkkeilemään. Meidän matka kesi tuhottoman kauan, ja stressimatkaaja saikin totutella busseiluun oikein olan takaa. Onnekis kaveri ei voi pahoin, mutta selvästi stressaa tilannetta. Rauhoittuu pikku hiljaa, mutta jokaisen kiihdytyksen kohdalla pitää aina haukotella ja vikistä - ihan varmuuden vuoksi. Hyvin kaveri matkusti, ja pian oltiinkin Tyttiä hakemassa. Tässä vaiheessa huomautan, että kaikki kuvat on ottanut Hanna!
Molemmat näistä kavereista on jokseenkin yllytyshulluja tuon haukkumisen suhteen. Jos teinen tuhahtaa, niin kaverin pitää alkaa huutamaan heti. Saivatkin napakoita huomautuksia, ja näillä avuin oltiin hiljaa jos pyydettiin. Annettiin koirien mennä nätisti ohi, vaikka osalle piti haukahdella. Kumpikin koirista on maailman kilteimpiä, kovin vokaalisia vain. Osa koirien omistajista meni ihan toiseen laitaan, kun toi pikku Morris haukahti. Vähän nauratti tämä, sillä koira antoi kuitenkin kaikki innostuneisuuden signaalit, eikä tietoakaan agressiivisuudesta - ikinä.
Koirat pääsivät lenkin aikana uimaan! Tytti on vähän arkatassu veden kanssa. Kahlaaminen ja loiskiminen on kivaa, mutta uiminen on hiiiiiiirveä ajatus. Kymmenen heiton jälkeen Tytti meni vahingossa uimaan, kun loikkasi syvänteeseen. Pärskimällä tultiin takaisin ja vedettiin kuuluisat villishepulit pitkin rantaa. Morris hepuloi koko Tytin uittamisen ajan, ja oman vuoronsa tullen ei halunnut yhtään mennä veteen. Harjoiteltiin rannassa seisoskelua, ja tassujen kastelua, sekä lyhyt matka ihan uintiakin. Taitava tassuilija olisi, vähän tarvitsee vielä apua uinnin kanssa, meri kun on vähän pelottava. Liplattavat laineet ja kaikkea!
Lenkin loppu puolellä käväistiin vielä kääntymässä tyhjässä koirapuistossa, jossa parivaljakko pääsi leikkimään pallolla. Niillä synkkaa ihan älyttömän hyvin. Näiden kahden ystävyyttä olin harkinnut jo pidempään, sillä luonteet kohtaavat sopivasti. Molemmat hiukan säikkyjä, eivätkä tykkää muista iholla. Niimpä yhteistuumin antoivat tilaa, ja hetken päästä riekkuivat pitkin peltoja ja metsiä. Pallosta ei tapeltu, vaan sitä tuupittiin toisilleen leikinomaisesti. Morris ei hätkähdellyt edes Tytin leikkihaukkua, joka on välillä todella kuuluva. Ja Tytti puolestaan rauhoittui ekalla käskyllä, ''riittää''-sanasta on tullu sille intoistumisen käsky. Liian innostuneena pitää istua, tasata hengitys ja sitten saa jatkaa - kunhan on hiljaa.
Koirikselta käveltiinkin vielä vajaa 2 kilometriä viemään Tytti kotia kohti. Meillä oli siskon kanssa jo iiihan kamala nälkä, kun oltiin melkein neljä tuntia ulkoiltu näiden hulivilien kanssa. Niimpä suunnattiin Kontulan kiinalaiseen syömään, johon pikku Morrila pääsi mukaan. Sillä ehdolla, ettei juoksentele - tuumasi omistaja. Suureksi yllätykseksi ovesta ramppaavat ihmiset saivat jäädä haukuitta ja Morris makoili mun jalkojen päällä koko syömisen ajan. On se aika pätevä. Kamalasti enemmän heiluteltiin häntää kuin viimeksi, sieltä se itseluottamus tulee! Tytille extra kiitokset lempeästä luonteestaan, josta oli Morrikselle hirmuisesti hyötyä. Näistä kahdesta tulee vielä parhaat kaverukset.
Oletteko te käyneet koiranne kanssa ravintolassa?
Missä kävitte, miten teidä kohdeltiin, onko teillä vakkaripaikkaa ym.
Meillä on myös koira, joka stressaa automatkoja ja busseilua. Hän vikisee ja haukoittelee oikeastaan jatkuvasti, mutta takaisin tulo matkalla on hilj kuin tatti. Aivan kuin vaistoisi että pääsee kohta kotiin :) mitenköhän kannattaisi yrittää poistaa koiran stressiä tilanteessa? Hän on autoillut paljon ja tulee ihan mielellään autoon. :)
VastaaPoistaNämä on aina tosi koirakohtaisia juttuja. Ensimmäinen ohjehan on, ettei laiteta stressaantunutta koiraa autoon. Seuraava on, ettei sitä käynnistetä ennenkuin tilanne on rauhallinen. Sitten ei lähdetä liikkeelle ennenkuin on rauhallista - tämä on periaatteessa toimiva, mutta kovin aikaa vievä ja vaativa juttu.
PoistaMeillä alettiin ruokkimaan autossa (paikallaan olevassa). Sekä vaihdettiin kuljetusmuotoa. Ennen valjaissakulkenut löysi itselleen turvan kevyt häkisä, jota suosittelenkin lämpöisesti!
Ai kun kiva tietää, että Helsingissä on loppujenlopuksi paikkoja jonne saa viedä koiria! Pitääpi pitää mielessä :) Saksassa olen käynyt koirani kanssa melko paljon ravintoloissa syömässä, siellä se on suurimmassa osissa paikoissa sallittua. Olemme aina saaneet hyvää palvelua ja koiralleni on monesti tarjottu myös vettä samaan syssyyn.
VastaaPoistaIhana kuulla! :) Helsingissä olen itse käynyt testaamassa jo kolmisenkymmentä koirat hyväksyvää paikkaa. Jos kiinnostaa ravintoilailu koiran kanssa, kannattaa klikata itsensä Dogia.fi - osoitteeseen. Sieltä löytyy kehuja ja haukkuja saaneet ravintolat.
PoistaKiitos suuresti linkkivinkistä! :) Minusta on aina niin kiva ottaa Afri joka paikkaan mukaan vaikkei se mikään maailman pienin olekaan. Hyvä tietää, että Helsingistä löytyy noinkin monta koiraystävällistä paikkaa :)
PoistaIlo auttaa :) Ei sillä koolla aina ole väliä, kun on käytöstavat kohdillaan!
Poista